Jouluiloa!

Nyt hiljennymmekin sitten jouluviettoon, palataan asiaan ensi vuonna!

Lumi, missä olet?

Siis tokihan mitään lunta on turha edes olettaa että olisi. Tai no, on tuolla tuo sentti. Tänään sentään aurinko armas antoi jotain toivoa meidän joulukorttikuvailulle, joten all is not lost. Itse kortin säätämiseen menee vielä varmaan päivä tai pari, viime vuonna oli helppoa kun lunta ja jäätä oli niin kivasti. Nyt pitää oikeasti vähän feikata efektejä, ja minä en osaa joten tuo miespuolinen ihminen tehkööt asialle jotain.

Helppoa meidän urakasta ei tehnyt myöskään se, että molemmilla koirilla on karvanlähtöaika, Oodeli-Puudeli varsinkin on aivan kalju. Mutalenkkien takia ne eivät myöskään ole ihan niin puhtaan valkoisia kuin oli ajatus..niin, onhan siitä jo 3 viikkoa kun ne pestiin ja föönattiin! Ai joo, ja Vanun korvat eivät ole mystisesti taittuneet, sillä oli painot sen 30min kun kuvailtiin. Kyllä senkin on hyvä kerran vuodessa näyttää rotumääritelmän mukaiselta collielta! Muuten minulle on aivan sama, korvataistelu hävittiin jo 6 vuotta sitten. Suureksi osaksi kokemattomuuttani, mutta ovat nuo kyllä niin pystyt ylipäätään, että enpä tiedä olisiko niille lopunviimein ollut mitään tehtävissä sitten kuitenkaan. 

Tähtäämme vanhemmilleni joulunviettoon huomenissa. Sitä ennen saan iloisesti siivota täällä Tampereella ja panikoida lahjoista, vaikka alkaa olla oikeastaan jo liian myöhäistä sellaiseen. Nyt kuitenkin vähän satoa aamuisilta kuvaussessioilta.


Sanoisinko, että ovat molemmat ainakin itsensä näköisiä.




Vähän virallisempi versio. Vanu ei ole noin paljon tytärtään pienempi, se vaan on vähän alempana kivellä.




Niinkö näin.




Välillä oli tylsää ja sitten se olikin tällaista






Vanu




Ja Tampereen Puudeli

Nuuta ja muuta

Joulukuuta mennään ja täällä ei oo tapahtunut oikeastaan mitään. Vanun ja Oodin pesin viikonloppuna, molemmilla karvanlähtöaika, Oodilla jo aika pitkälti loppunut (ja siltä näyttääkin) ja Vanulla pahasti meneillään. Oodi se edelleen haluaa heittää koko karvan mäkeen, Vanu tiputtelee maltillisemmin ja luulisin ettei vieläkään lähde ihan tuhon hardcore-tyttärensä trendeilyyn.

Tämä on nyt sitten eka kerta vuoteen kun tiputtavat tukkansa. En tiedä onko syynä ruokavalio vai mikä, mutta erikoista on. Yleensä kyllä tapahtuu kaksi kertaa vuodessa tämä. Vanulla oli joku viikon karvanlähtöaika keväällä jolloin harjasin siitä pussillisen karvaa, ja sitten se loppuikin. Kesällä ihan hirvitti Puudelin turkki, se oli iso ja varmasti epämukavan kuuma. Hyvähän sen on nyt talvea vasten heittää karvat hemmettiin...en kyllä aio ostella sille mitään vaatteita, kasvatelkoon uuden tukan! Ei sillä, Puudeli ei paljon mistään sellaisista edes perusta, joka heijastinliivi oli sen mielestä itse ällöttävyys. Ja parvekkeella se hengailee tälläkin hetkellä, kai sillä on sitten rasvakerrosta suojaamassa...

Meillä oli tänään herkkuruokapäivä, VanuPuudelilassa se meinaa lohipäivää. Kerran viikossa ne vetelevät puokkiin tuollaisen puolikiloa lohta ja sitten hiukkasen kasvista siihen kylkeen. Namnam, tuumaavat ne. Hyi, tuumaan minä, vaikka lohi onkin ihanaa. Tuossa sulaneessa mössömuodossa ei ehkä ihan se ihmiselle maittavin asia.

Nuu taasen oli meillä hoidossa viikonlopun pari viikkoa sitten. Ryöstin sen julmasti Emilialta Turenkiin, jossa sitä rakastettiin, lenkitettiin ja syötettiin. Naapurit olivat taas haltioissaan, että Nuu on meillä hoidossa ja se oli haltioissaan päästessään moikkailemaan ihmisiä. Vanu oli ehkä vähemmän innoissaan, se sietää Nuuta kyllä tosi hyvin, mutta eka ilta on aina vähän sellaista että se vetäytyy omiin oloihinsa ja mulkoilee sitten sieltä ärsyyntyneenä, että ei kai toi TAAS jää meille.

Porukat vähän ihmetteli, että kuinka mä pärjään lenkillä noiden kanssa, mutta mikäs siinä on pärjätessä, Nuu harvoin on Turengissa hihnassa kun tottelee vieläkin kuin unelma. Autotiet on kiinni, mutta muuten saa pistellä menemään. Ja yleensä pisteleekin.

Kuvatodisteita seuraa. Nuu oli siis totaallisen kalju eläin, nyt sillä on pohjavilla. Siis sellainen lyhyt, mutta vaikka näistä kuvista näyttää että son vieläkin ihan turkiton, niin livenä ero on huomattava. Se ei oo enää sellainen luinen nahkaeläin, vaan pörröinen ja pehmeä. 

Tästä turkkiasiasta tahdon vielä kirjoittaa yhden asian. Oodi ja Vanu on aina olleet tosi kivan värisiä. Ihan alusta asti, vaikkakin Vanu on minusta "sinisempi" kuin Oodi, joka on lähinnä vaaleanharmaa. Nuu oli syntyessään saman värinen kuin Oodi pienenä, mutta sille tapahtui jotain hyvin eriskummallista kun se kasvoi. Olisiko noin 4kk iässä kun katsoi oikeasti että ei hemmetti, mikä tuosta voi tulla. Sillä oli nimittäin selkärangan kohdalla aivan ruskea viiva uutta karvaa. Ruskea kuitenkin väheni turkin pidetessä ja Nuun näyttelyarvosteluissa sen väriä on aina kehuttu, koska joo, onhan se ollut vaalea, mutta sen ekassa turkissa oli aina sellainen vivahde ruskeaan, tämän huomasi tosi hyvin kun se käveli Vanun ja Oodin vieressä. Kuitenkaan en menettänyt toivoani missään kohdassa, ja tämä kannatti. Uusi turkki on saman värinen kuin Oodinkin, en oikeasti selkäpuolelta meinaa erottaa noita kahta jos nopeasti katson. Vanu toki on ihan eri juttu, koska sen turkki tummeni iän myötä ja se on muutenkin sellainen tankki ettei sitä kovin nopeasti sekoita noihin.


Mutta siis kuviin.


Tässä Nuudeli kera ihanan possunsa, joka edelleen näyttää hätääntyneeltä





Tämmöinen se yleensä on





Huono pönötyskuva, mutta ainakin sellainen on olemassa!





Päätä, mummoonsa tulee, toinen korva vähän pyrkii pystyyn. Painoa siihen ei tosin olla laittamassa, uskon sen asettuvan kunhan tyyppi saa vähän pääkarvaa





Nuu auringonlaskussa





Ja vauhdissa