Black Sara's Vanilla Sky & Scottail Ode to Joy

Paukkupakkaset

2012-01-31T11:17:00.000-08:00

Ja nehän ei meitä haittaa, tuumaavat Vanu ja Oodi. Istuin tänään pitkät pätkät esseetä kirjoittamassa, mutta olipahan kiva päästä sitäkin pakoon. Siksi ei ehkä niin hirvittänyt tuo ulkoilma.

Vanu ja Oodi ovat ihan kamalassa karvassa, molemmille kasvoi pohjavilla kyllä ihan pikavauhtia, mutta ne näyttävät suoraan sanottuna aika järkyttäviltä. Molemmilla on sellaisia pitkiä harvoja haituvia kasvamassa lyhyestä ja tiiviistä turkista. Vanun pesinkin pari viikkoa sitten, mutta se ei kyllä asiaa yhtään parantanut. Sinänsä erikoista, yleensä minulla on tähän aikaan vuodesta kivan pörröiset colliet, en tajua miksi ne eivät voi olla tällaisessa turkissa kesällä. Olisi varmasti mukavampaa.

Kameraa yritin kantaa messissä aamulenkillä, mutta eivät nuo mitään ihmeellistä tehneet. Pitäisi taas ottaa pallo messiin, mutta kun en uskalla sitä jäällä pitkälle heittää. Kai se nyt sen matkaa jo koirat kestäisi, mutta jos ne eivät sitten tuokaan sitä palloa takaisin! Mutta tässä siis nassukuvia pari lisää:

Puudeli elementissään, se oikeasti rakastaa tuota lunta ja pakkasta

Ja Vanu, jonka päähaituvat voisi joku trimmata

Tänään oli sitten Tampereen KV-näyttelyn viimeinen halpa ilmopäivä, Veli ja Nuu on ilmoitettu karkeloihin! Varmaan siellä on "pari" muutakin koiraa silloin, mutta mikäs sen mukavampaa. Velistä yritän huomenna saada kuvamateriaalia, ollaan menossa Sinin kanssa päivälenkille.

Puudeli & Nuudeli

2012-01-29T11:57:00.000-08:00

Viime viikolla tuli nähtyä niin Nuuta kuin Veliäkin. Auringossa ja ihanuudessa...joten tietenkin allekirjoittaneen kamera jäi Turenkiin. Harmitti. Velillä ja Nuulla olikin sitten kivaa yhdessä, viilettivät pitkin metsäpolkuja ja metsäjärveä. Kauhistuneina Sinin kanssa kailotettiin niiden perään kun ei nuo jäät nyt niin kestäviä ole, mutta eivät onneksi sinne pudonneet. Ilmeisesti collienkestävä oli se järvenjää.

No, tänään sitten kiiruhdin kameraa hakemasta Emilian kanssa lenkille. Vähän jo aurinko kerkesi painua mailleen, mutta valoisammassa paikassa onnistui pari pääkuvaa. Nuun toinen korva on nyt niin vaarallisen kevyt että sille on tehtävä jotain, luultavasti kokeilemme teippiä kun painot yleensä vaan tuppaa repimään karvat pois. Sen siitä saa kun on sukua Vanulle...Velillä sentään on mutsinsa korvat.

Veli onkin nyt sitten kivassa karvassa. Se on myös saanut massaa ja on oikein sellainen nallukkauros nykyään. Just sellainen kun minusta collieuroksen pitääkin olla. Kyllä mullakin tulee vielä joskus sellainen olemaan, hitto vie. Mutta kyllä minä sen Velinkin kameran eteen vielä saan.

Tässä nyt kuitenkin Nuudeli

Ja mutsinsa Oodeli-Puudeli

Uusi vuosi, uudet jutut

2012-01-10T13:47:00.000-08:00

No niin, joulu tuli ja meni, samoin tuo vuodenvaihde. Jouluna koirat söi villisianluita ja porobarffia, kyllä kelpasi, paitsi Oodille, jonka mielestä kaikki paitsi lampaan- ja hirvenluut ovat epäilyttäviä. Löisin vaikka pääni pantiksi että se söi niitä viimeksi kun kokeilimme...

No, kuitenkin, nyt olemme takaisin Tampereella ja suureksi surukseni on todettava, että tämän talven jäälenkit jäävät aika vähäisiksi. Aika kylmää pitää olla ja aika kauan myös, ennen kuin uskaltaudun millekään jäälle ja on kyllä tosi sääli että tämä nyt on tällaista. Metsiin ei myöskään oikein voi enää mennä, meidän syksyllä löytämäämme metsään ei sen takia, että sen läheisyyteen ei pääse enää autolla millään jos on satanut lunta, ja muihin ei ole latujen takia asiaa. No, ehkä tämä tästä taas, kevättä odotellessa...jospa ensi kuun lopulla olisi jäitäkin!

Useimmissa koirablogeissa näkee tavoitteita vuodelle 2012. Meillä ei oikein ole mitään ihmeellistä tiedossa Vanun tai Oodin suhteen, paitsi että Oodi käy kyynärkuvissa keväällä. Samaan syssyyn kuvataan Veliltä ja Nuulta lonkat ja kyynärät, Nuulta agin takia muutakin, ainakin selkä. Oodille voi ehkä MAHDOLLISESTI olla luvassa näyttely tai pari, riippuu tuomareista ja sen turkista. Mutta näyttelyissä kierretään keväällä ja kesällä ainakin jonkin verran Nuun kanssa, ja toki Velin jos saamme Sinin messiin! Myös joku muu voi ehkä mahdollisesti hengailla turistina mukana, mutta siitä lisää parin kuukauden päästä jos hyvin käy. Salamyhkäistä, joo, mutta valotetaan nyt hieman, että Vanu ja Oodi saavat duoilla jatkossakin, eli perheenlisäystä ei tähän talouteen ole luvassa.

Barffanneetkin olemme kohta vuoden. Hyvin on mennyt ja takaisin en vaihtaisi. Paljon ihmiset tuntuvat olevat matkustuksesta huolissaan barffin kanssa, mutta meillä ei ole ollut ongelmaa. Ehkä eniten siksi, että määränpäässä on aina ollut pakastin ja kylmälaukku on ollut ahkerassa käytössä, ehkä joku näyttelyturnee olisi ruokapuolen kanssa vaikeampi barffaajalle järkätä. Tosin, onhan niitä matkustusystävällisiä ei-nappula-koiranruokiakin olemassa.

Minulta on hieman kyseltykin tästä meidän barffauksesta, joten kirjailen nyt tähän suurpiirteisesti näiden ruokailusta. Eli pääasiallisesti syövät kana-kasvis-mixejä, liha-kasvis ei uppoa Puudeliin ihan halutulla tavalla. Poro-kasvis olisi lempparia, mutta minun lompsa ei kestä ihan sellaista investointia. Päivässä kuppiin laitetaan siis 250g mössöä, ja siihen mukaan öljyä luraus. Öljyjä meiltä löytyy nykyään melkoinen arsenaali, lohiöljy on näiden lempparia. Löytyy myös rypsiöljyä, oliiviöljyä, pähkinäöljyä sekä pellavansiemenöljyä. Mutta tosiaan, jos koirat saisivat valita niin meillä ei kai olisi kuin lohiöljyä... Ai niin, kylmäpuristus on tässä öljyasiassa ehdoton.

Luut. Niitä on aina pakastimessa, ja niitä syödään joka päivä. Eniten suosin lampaanluita, koska ne tuntuvat olevan koirille mieluisimpia. Kanaakin söivät usein ensin, mutta luovuin niistä siivistä kun koirilla on enemmän tekemistä luiden kanssa, kestävät pidempään kuin siivet. Kyllä ne niitäkin välillä saavat, mutta eivät enää joka aamu niin kuin aluksi. Hirveä meiltä löytyy yleensä myös, mutta possua oikeastaan ei ollenkaan, koska ne rustopalat ainakin barffinetissä ovat aika valtaisia. Jotenkin ei tuo possu muutenkaan iske.

Kaksi kertaa viikossa syödäänkin sitten jotain muuta kuin kana-kasvista. Koirat saavat kerran viikossa lohta, ja kerran viikossa sisäelinmössöä. Tossa vikassa meillä olikin opettelemista...ensin Vanu ei tykännyt maksasta, ja sitten kun keksin sisäelinmössö, Oodi päättikin että se on pahaa. Nyt syövät molemmat kivasti, mutta kuinka kauan, en tiedä. Kerran kahdessa kuussa vedän niille hivenainekuurit, ihan varmuuden vuoksi.

Kallista? No joo. Yllättävän halpaa, olin varautunut pahempaan. Toki olen laiska enkä itse tee noita mössöjä, eli siinäkin voisi säästää. Tai alkaa metsästäjäksi, ei ainakaan luut loppuisi kesken. No, joskus sitten kun on joku koirien oma arkkupakastin niin voisi alkaakin järkeillä tätä hommaa lompakkoystävällisemmäksi. Arvoisin, että kuussa koirien ruokiin (luut included) menee n. 60e.

Sen arvoista? Ehdottomasti. Koirat on iloisempia, tyytyväisempiä, aktiivisempia ja turkit hyvässä kunnossa. Mahat ei ole olleet sekaisin ties kuinka pitkään aikaan. Kekkasin nuo tuossa pari viikkoa sitten syömässä metsästä sellaista mädäntynyttä hirvenraatoa, mutta silti mahat pysyi kunnossa. Ei sillä, ei ne ennen tätä barffiakaan usein olleet löysällä, mutta kyllä nyt pari kertaa vuodessa. Ja aika varmasti jos olisivat nappuloita vedelleet ja sitten syöneet sitä hirveä.

Ai niin. On muuten ihmeellistä miten tulee sokeaksi kun luulee itse tietävänsä jotain... tossa joulun nurkilla nimittäin löysin makkarista vanhempien luota verta lattialta ja raportoin asiasta äidilleni, jonka kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että corgilla on juoksut. Eihän Vanulla tai Oodilla voisi olla, ne juoksivat kesäkuussa samaan aikaan ja siitä oli vasta 6kk...ei käynyt edes mielessä että se voisi olla joku muu. Ainakaan Oodi, joka on koko elämänsä juossut 7kk väleillä melkein päivälleen. Mutta hahaa. Niinpäs olikin Oodi. Nyt tosin lopettelee jo, luojan kiitos. Vanun juoksua odotellessa...se on aina niin loistava eläin niiden aikana, voi luoja.

Nyt kuitenkin jaarittelulle stop. Tässä kuvia tosi lumiselta alkuvuodelta.

Vanu nauttii pellossa. Pallo on ihana.

Ja Oodi vauhdissa. Sori kuvanlaatu, oli hämärää.

Vanu.

Jouluiloa!

2011-12-22T01:01:00.000-08:00

Nyt hiljennymmekin sitten jouluviettoon, palataan asiaan ensi vuonna!

Lumi, missä olet?

2011-12-21T03:22:00.000-08:00

Siis tokihan mitään lunta on turha edes olettaa että olisi. Tai no, on tuolla tuo sentti. Tänään sentään aurinko armas antoi jotain toivoa meidän joulukorttikuvailulle, joten all is not lost. Itse kortin säätämiseen menee vielä varmaan päivä tai pari, viime vuonna oli helppoa kun lunta ja jäätä oli niin kivasti. Nyt pitää oikeasti vähän feikata efektejä, ja minä en osaa joten tuo miespuolinen ihminen tehkööt asialle jotain.

Helppoa meidän urakasta ei tehnyt myöskään se, että molemmilla koirilla on karvanlähtöaika, Oodeli-Puudeli varsinkin on aivan kalju. Mutalenkkien takia ne eivät myöskään ole ihan niin puhtaan valkoisia kuin oli ajatus..niin, onhan siitä jo 3 viikkoa kun ne pestiin ja föönattiin! Ai joo, ja Vanun korvat eivät ole mystisesti taittuneet, sillä oli painot sen 30min kun kuvailtiin. Kyllä senkin on hyvä kerran vuodessa näyttää rotumääritelmän mukaiselta collielta! Muuten minulle on aivan sama, korvataistelu hävittiin jo 6 vuotta sitten. Suureksi osaksi kokemattomuuttani, mutta ovat nuo kyllä niin pystyt ylipäätään, että enpä tiedä olisiko niille lopunviimein ollut mitään tehtävissä sitten kuitenkaan.

Tähtäämme vanhemmilleni joulunviettoon huomenissa. Sitä ennen saan iloisesti siivota täällä Tampereella ja panikoida lahjoista, vaikka alkaa olla oikeastaan jo liian myöhäistä sellaiseen. Nyt kuitenkin vähän satoa aamuisilta kuvaussessioilta.

Sanoisinko, että ovat molemmat ainakin itsensä näköisiä.

Vähän virallisempi versio. Vanu ei ole noin paljon tytärtään pienempi, se vaan on vähän alempana kivellä.

Niinkö näin.

Välillä oli tylsää ja sitten se olikin tällaista

Vanu

Ja Tampereen Puudeli

Nuuta ja muuta

2011-12-08T10:42:00.001-08:00

Joulukuuta mennään ja täällä ei oo tapahtunut oikeastaan mitään. Vanun ja Oodin pesin viikonloppuna, molemmilla karvanlähtöaika, Oodilla jo aika pitkälti loppunut (ja siltä näyttääkin) ja Vanulla pahasti meneillään. Oodi se edelleen haluaa heittää koko karvan mäkeen, Vanu tiputtelee maltillisemmin ja luulisin ettei vieläkään lähde ihan tuhon hardcore-tyttärensä trendeilyyn.

Tämä on nyt sitten eka kerta vuoteen kun tiputtavat tukkansa. En tiedä onko syynä ruokavalio vai mikä, mutta erikoista on. Yleensä kyllä tapahtuu kaksi kertaa vuodessa tämä. Vanulla oli joku viikon karvanlähtöaika keväällä jolloin harjasin siitä pussillisen karvaa, ja sitten se loppuikin. Kesällä ihan hirvitti Puudelin turkki, se oli iso ja varmasti epämukavan kuuma. Hyvähän sen on nyt talvea vasten heittää karvat hemmettiin...en kyllä aio ostella sille mitään vaatteita, kasvatelkoon uuden tukan! Ei sillä, Puudeli ei paljon mistään sellaisista edes perusta, joka heijastinliivi oli sen mielestä itse ällöttävyys. Ja parvekkeella se hengailee tälläkin hetkellä, kai sillä on sitten rasvakerrosta suojaamassa...

Meillä oli tänään herkkuruokapäivä, VanuPuudelilassa se meinaa lohipäivää. Kerran viikossa ne vetelevät puokkiin tuollaisen puolikiloa lohta ja sitten hiukkasen kasvista siihen kylkeen. Namnam, tuumaavat ne. Hyi, tuumaan minä, vaikka lohi onkin ihanaa. Tuossa sulaneessa mössömuodossa ei ehkä ihan se ihmiselle maittavin asia.

Nuu taasen oli meillä hoidossa viikonlopun pari viikkoa sitten. Ryöstin sen julmasti Emilialta Turenkiin, jossa sitä rakastettiin, lenkitettiin ja syötettiin. Naapurit olivat taas haltioissaan, että Nuu on meillä hoidossa ja se oli haltioissaan päästessään moikkailemaan ihmisiä. Vanu oli ehkä vähemmän innoissaan, se sietää Nuuta kyllä tosi hyvin, mutta eka ilta on aina vähän sellaista että se vetäytyy omiin oloihinsa ja mulkoilee sitten sieltä ärsyyntyneenä, että ei kai toi TAAS jää meille.

Porukat vähän ihmetteli, että kuinka mä pärjään lenkillä noiden kanssa, mutta mikäs siinä on pärjätessä, Nuu harvoin on Turengissa hihnassa kun tottelee vieläkin kuin unelma. Autotiet on kiinni, mutta muuten saa pistellä menemään. Ja yleensä pisteleekin.

Kuvatodisteita seuraa. Nuu oli siis totaallisen kalju eläin, nyt sillä on pohjavilla. Siis sellainen lyhyt, mutta vaikka näistä kuvista näyttää että son vieläkin ihan turkiton, niin livenä ero on huomattava. Se ei oo enää sellainen luinen nahkaeläin, vaan pörröinen ja pehmeä.

Tästä turkkiasiasta tahdon vielä kirjoittaa yhden asian. Oodi ja Vanu on aina olleet tosi kivan värisiä. Ihan alusta asti, vaikkakin Vanu on minusta "sinisempi" kuin Oodi, joka on lähinnä vaaleanharmaa. Nuu oli syntyessään saman värinen kuin Oodi pienenä, mutta sille tapahtui jotain hyvin eriskummallista kun se kasvoi. Olisiko noin 4kk iässä kun katsoi oikeasti että ei hemmetti, mikä tuosta voi tulla. Sillä oli nimittäin selkärangan kohdalla aivan ruskea viiva uutta karvaa. Ruskea kuitenkin väheni turkin pidetessä ja Nuun näyttelyarvosteluissa sen väriä on aina kehuttu, koska joo, onhan se ollut vaalea, mutta sen ekassa turkissa oli aina sellainen vivahde ruskeaan, tämän huomasi tosi hyvin kun se käveli Vanun ja Oodin vieressä. Kuitenkaan en menettänyt toivoani missään kohdassa, ja tämä kannatti. Uusi turkki on saman värinen kuin Oodinkin, en oikeasti selkäpuolelta meinaa erottaa noita kahta jos nopeasti katson. Vanu toki on ihan eri juttu, koska sen turkki tummeni iän myötä ja se on muutenkin sellainen tankki ettei sitä kovin nopeasti sekoita noihin.

Mutta siis kuviin.

Tässä Nuudeli kera ihanan possunsa, joka edelleen näyttää hätääntyneeltä

Tämmöinen se yleensä on

Huono pönötyskuva, mutta ainakin sellainen on olemassa!

Päätä, mummoonsa tulee, toinen korva vähän pyrkii pystyyn. Painoa siihen ei tosin olla laittamassa, uskon sen asettuvan kunhan tyyppi saa vähän pääkarvaa

Nuu auringonlaskussa

Ja vauhdissa

Syyslomailua

2011-11-10T13:00:00.001-08:00

Palailtu ollaan nyt Turengista pikkuhiljaa, melkoista härdelliä nämä ekat päivät, nyt viimein Vanu ja Oodi kolmen tunnin lenkkeilyn jälkeen makaavat ympäri kämppää.

Oltiin Turengissa siis corgivahdissa kun vanhempani olivat Saksassa käymässä. Käytiin päivittäin riehumassa kunnon lenkit, Caprikin oli ihan messissä ja jätin nyt sitten porukoille kotiin suhteellisen lenkkivaateliaan eläimen. Voi jummi kun se tykkäsi olla meidän mukana, ja juoksi siinä missä nämä minunkin eläimeni, vaikka Cappula täyttääkin ensi keväänä jo 10v. Se ei kyllä ikäänsä näytä, Tiedä sitten jos sen kuono olisi kokonaan ruskea (tai punainenko se virallinen väri nyt sitten on), että olisiko se harmaantunut. Valkokuonoisesta vähän vaikea sanoa!

Kävin sitten itse Tallinnassa viime viikonloppuna, ja vanhempani saivat vaivoikseen Vanun ja Puudelin. Oodin Puudeli-nimitys on muuten niin tarttunut jo, että äitinikin kutsuu sitä nykyään Puudeliksi, ja Oodi itse tunnistaa tämän nimen ihan yhtä hyvin kuin omansa. Niinkö siinä muka nyt kävi, että minulla on Puudeli-niminen collie! Mutta kiltisti olivat olleet, joka on aivan ihana juttu. Oodi toki minua kaipaili, se on niin minun koirani ettei mitään rajaa.

Olen tässä koko syksyn ihastellut koirieni mahtavaa kemiaa. Ne eivät kumpikaan ole mitään tossukoita, mutta koska Vanun alfa-asema on niin selkeä, ei Oodi ole koskaan pokkuroinut sitä kohtaan. Oikeastaan päinvastoin, ensimmäiset kaksi vuotta Oodi aika paljolti varoi mutsiaan, varsinkin kun Vanu nukkui. Vanu teki kaikki aloitteet leikkeihin ja pesuhetkiin, ja jos Vanu ikinä koki että tyttärelle piti antaa palautetta typerästä käytöksestä, kävi se silmänräpäyksessä ja Oodi oli välittömästi selällään.

Pahin asia tapahtui silloin kun Oodi palasi kotiin pentuja tekemästä. En tiedä oliko se sitä, ettei Vanu tunnistanut sitä koska se tuoksui oudolta vai mitä, mutta Vanu ei hyväksynyt sitä meille ollenkaan. Oodi oli ihan hämmentynyt koko päivän, mutta kun menimme mökille, Vanulla yhtäkkiä alkoikin raksuttaa, ja se aivan yhtäkkiä tajusi, että tämä ihmeellinen koira on todellakin Oodi. Voi sitä riemua, ne leikkivät ja juoksivat ja nukkuivat yön käppyrässä, toisissaan kiinni, jota ei todellakaan ikinä tapahtunut ennen.

Ja en sitten tiedä oliko tämä se todellinen käänne niiden toimeentulemisessa. Nykyään Oodi hyvin usein menee Vanun syliin kun se makaa jossain, ja Vanu alkaa välittömästi pestä sen korvia. Jos Vanu lopettaa, Oodi tökkää sitä kuonollaan, että hei mutsi, lisää. Usein näen Vanun nukahtaneen pää Oodin pään päälle. Oodi myös yleensä aloittaa leikit, ja onpa se pariin otteeseen tässä vuoden aikana antanut äidilleen palautetta sen tullessa liian lähelle luutaan. Ne myös nukkuvat lähekkäin usein, ja joka aamu niiden tullessa minua tervehtimään sänkyyn, Vanu alkaa pestä minun päälläni makaavaa Puudelia, joka on varmaan niinä hetkinä maailman onnellisin koira, kun minäkin sitä rapsuttelen ja halailen samaan aikaan.

Mutta, näistä mietelmistä sitten kuviin. Niitä on vähän, mutta kuitenkin.

Tässä tämä, Puudeli.

Ja mutsin kanssa.

Se on muuten nyt sitten niin, että Puudeli on päättänyt luopua turkistaan. Se on jo aika kalju kyljistä ja takaosastaan. Siksi Vanun suussa on karvoja.

Puudeli ja ikinuori Capri-muori

Ja niin. Minun Vanu.

Silmäjuttuja

2011-10-01T09:49:00.000-07:00

Veli ja Nuudeli on pikkuhiljaa terveystarkastusiässä. Me aloitettiin silmätarkeilla, aiemmin oli tarkoitus että menevät sitten samalla lonkkien ja kyynärien kanssa, mutta tuli mahdollisuus mennä tuonne Valkeakosken eläinsairaalaan nyt vähän etuajassa niin tuumittiin jotta miksipä ei. Siellä oli sitten ihan kunnon syyni lapsosilla edessä kun oli myös harjoitteleva tarkastaja niin simmuset käytiin läpi kahden ihmisen toimesta. Hyvin jaksoivat tyypit olla paikallaan ja saivat myös terveen paperit, eli cea-vapaita ovat, eikä muutakaan ollut kummallakaan, kivaa!

Veli oli siis minulla tän päivän hoidossa, aamu aloitettiin pesulla, kuivauksella ja harjauksella. Velipoloinen, heti kun tulee tänne niin joutuu kaikkeen ikävään. Mutta siitä tuli hieno, vaikkakin aika karvaton onkin.

Pesujuttujen jälkeen mentiin tuonne metsiin. Leikin pallolla sen aikaa kun venattiin Emiliaa.

Tässä nyt Veli 14kk miinus karvat

Ja nassunen

Sitten mentiinkin jo katteleen niitä silmiä, ja lopuksi vielä ulkoiltiin Nuun ja Emilian kera vähän lisää.

Törmäys. Nuun silmät näyttää tässä vähän erikoisilta, johtuu silmätipoista jotka sille laitettiin ennen sitä tarkastusta. Molemmat koirat siristelivätkin auringossa aivan hirmuisesti ja meille sanottiin etteivät ehkä näe normaalisti tänään. Kuitenkaan puihin tai muihin eivät ottaneet osumaa..

Nuu on melkein yhtä pallohullu kuin Vanu-mummonsa

Palautus

Seuraavassa otteita Nuun pallonhausta.

Iloinen Nuudeli.

Velikin riemastui systerin juoksuspurteista

Tähän vähän raviyritelmää

Ja Emilialle kiitokset tästä päivästä, nastaa oli! Sinille toki kanssa kun antoi Velipojan meidän matkaan.

Nuu-sisko ja sen Veli-veli

2011-09-11T10:54:00.000-07:00

Sunnuntaikävelyä Pirkkalan metsistössä taas tänään iltapäivällä. Mukanamme Emilia Nuun kanssa ja Sini Velin. Vanu ja Oodi toki minun kanssani, Vanulla on syysriemua nyt sen verran rinnassa että huh. Yleensä se tyytyy hippaleikeissä jahtaamaan Oodia, joka on mutsinsa paimennusnäykkäisyihin perin tottunut, mutta nyt viimeaikoina olen huomannut Vanun tekevän samaa Nuulle. Vanu ei oikeastaan koskaan leiki kenenkään muun kuin tyttärensä kanssa, mutta Nuu tuskin tätä mummon uutta vaihdetta ihan rakkaudenosoituksena voi ymmärtää. Rassukka sai Vanulta näykkäisyn tänään sitten kintereeseen juoksennellessaan Velin kanssa ja taisi sattua sen verran että rupean tuota mummia hillitsemään kun lapset riehuvat.

Kuvasato oli huonoa, nyt en voi syyttää edes säätä. Lapset juoksivat aina jossain mäen alla tai puiden takana tai jossain puskissa, tai sitten niin varjoisissa paikoissa ettei mitään toivoa. Talvi ja jäälenkit..ehkä sitten niiden riehumisista saa jotain matskua.

Mutta siis. Nuullahan on karvanlähtö, ihan sellainen hirmuinen. Nyt sillä ei ole enää edes häntä- tai housukarvoja. Hahaa.

Siristelyä syysauringossa

Tässä Velin juoksupyrähdys

Ja kivat keppileikit

Kävimme kesällä näyttelyharjoituksissa, jossa oli paikalla kovasti muitakin collieita. Tässä kuvia selatessani tajusin etten ole kai kunnolla pienennellyt niistä kuvista MITÄÄN, joka on tosi sääli! Joten tässä kolmen kuukauden takaisia kuvia molemmista karvaisemmilta ajoilta

Nuun nassukka

Veli kokonaan

Ja Velinkin nassu

Sadepäivä

2011-09-09T12:30:00.000-07:00

Sataa, sataa, sataa. Eilen kastuimme kaikilla lenkeillä ja viime viikolla metsään mennessämme Oodi ei meinanut tulla autosta ulos kun satoi niin kovaa. Rassukka. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että kodistamme on tullut ajoittainen hiekkalaatikko. Ihan sama kuinka paljon noita koiria puunaan suihkussa tai imuroin lattioita, sitä hiekkaa vaan riittää. Se jaksaa vielä kuudenkin collienomistamisvuoden jälkeen ihmetyttää, että kuinka sitä voikin olla niin paljon. Sängystäkin sitä välillä löytyy, koska Vanu kaivautuu peittojen väliin silloin harvoin kun tahtoo siellä nukkua. Siltikään en ole koirilta sänkyä kieltämässä, Oodi nukkuu aina minun kanssani. Vanu yleensä mieluummin lattialla tai sohvalla. Hassua, koska silloin pienempänä Oodi ei viihtynyt sängyssä yhtään.

Oodilla ja Vanulla on nyt myös uusi Ihana Ihminen niiden elämässä, eli meillä useimpina viikonloppuina vieraileva mies. Ne suhtautuvat siihen yhtä suurella tunteen palolla kuin veljeeni. Jessus sitä kontroloimatonta iloa, en ole kehdannut ottaa koiria mukaan juna-asemalle kun niistä lähtee niin jumalaton meteli. Hupaisinta oli kun olimme sitä kerran viemässä junalle ja se kävi ostamassa lipun minun odotellessa auton luona koirien kanssa. Se oli poissa kokonaista 3 minuuttia, mutta silti vastaanotto oli riemua täynnä. Hupsut.

Mutta siis, tänäänkin olimme metsässä, minulla oli kamera mukana koska halusin todistusaineistoa nuun karvattomuudesta. Minua harmittaa etten antanut Emilian kyniä sitä sinne Nokian näyttelyyn, se näyttää nyt paljon, paljon kivemmalta kun turkkia on tasaisesti sen kropassa, eikä enää niin että keskivartalossa ei mitään, kauluksessa jonkin verran ja takaosassa KAIKKI. Mutta, sateessa ja pimeydessä ei oikein mitään kivaa kokovartalokuvaa. Tässä siis meidän kuvasaalis tänään.

Eli siis, Nuun pää

Kaverilenkkejä

2011-09-04T11:17:00.000-07:00

Lenkintäyteinen viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään, minäkin joudun takaisin luentosaleihin istuskelemaan huomenna, joten heippa vaan, kesä. Mutta kyllä, syksy on myös ihanaa.

Eli lenkkeilty on, Emilian, Sinin sekä Tiian kanssa. Kuvasaastetta seuraa:

Tässä on Veli, 1v. Hällon karvanlähtö, aivan kuin siskollaan. Nuu on muuten aivan kalju nykyään, kulkee mutsinsa jalanjäljissä, kun kerran tiputetaan karvaa niin heitetään mäkeen koko turkki...

Veli ja Velin keppi

Velin nassukka

Veli tuijottelemassa systeriä. Veli jäi nyt sitten ainoaksi koiraksi kun Velin "isoveli", eli Sinin Otto-dalmis suruksemme joutui tästä maailmasta lähtemään. Velillä on onneksi seuraa kovasti siskostaan ja Tiian Unna-pennusta.

Lenkillämme eilen olimme vain Sinin kanssa matkassa, ja yhtäkkiä mulla meni laskut aivan sekaisin. Paikalla oli nimittäin 3 merlenarttua! Se kolmas oli Emilian kanssa metsässä ollut Nuu. Se oli meitä jäljittänyt, ja kun kuuli haukkua niin se oli ollut viimeinen pisara, se rynnisti meidän tykö leikkimään veljensä kanssa. Lähti tosin aika pian takaisin etsimään omaa lenkkiporukkaansa.

Ja kukas se tässä. No, Vanu-mummo!

Vanu on taas syksyä kohti reipastunut hirmuisesti, kesäkuumalla se ei ehkä aktiivisin collie ole.

Kale ja Unna

Vauhti-Unna

Unnan posetus, kieli pakollinen.

Unna osaa

Ja tässä sitten Oodi, 3v. Isäänsä tulee, sanoisin.

Oodi on tänä kesänä ollut kauneimmillaan. Pidän Oodista todella, todella paljon, harmillisesti meidän näyttelyuraamme vaikeuttaa Oodin hammaspuutos. Siltä puuttuu p1 ja p2 hampaat. Mutta on se silti minulle maailman ihanin Puudeli.

Nuu Nokialla

2011-08-20T01:30:00.000-07:00

Nuun kanssa oltiin Nokian ryhmiksessä tänään, Nuu on aivan karvaton ja hapsuton, ja nyt Emilialla on sitten lupa kyniä se lopullisesti. Meidän näyttelyt on sitten tältä erää tässä, ensi vuonna uusin kujein! Ja turkein, toivottavasti. Myös Nuun siskopuoli oli paikalla, suloinen kuin mikä oli hän.

Nuu oli siis ERI, arvostelu as follows:

Correct line(?). Good bones. Correct topline. Enough developed body. Enough angulated in front. Could be better behind. Feminine head; Correct lines but deep in skull. Enough coat for age. Movement Ok. Good temperament. Showing well.
Tuomari: Dina Korna, Viro.

Nuu vauhdissa

2011-08-11T13:08:00.000-07:00

Pilvistä lenkkeilyä oli tänään vuorossa. Juuri itse palasin Pyynikiltä lenkiltä omieni kanssa, ja aiemmin oltiin Emilian, Nuun ja Nacun kanssa metsäilemässä. Täällä siis nukkuu nyt pari suhteellisen tyytyväisen oloista karvapäätä, Oodi täsäs jaloissa ja Vanu parvekkeella.

Huomenna olisi vuorossa taas mökkeilyviikonloppu, koirat olivat siellä pari yötä pari viikkoa sitten ilman allekirjoittanutta, mutta nyt pääsen minäkin vähän vielä mökkeilemään. Mukaan tulee Nuukin, koska käyn vohkimassa sen Emilialta.

Tässä Nuun riekkumisia tältä päivältä.

Pallo oli messissä, Nuu oli enemmän kiinnostunut Nacusta

Manchesterin terrieriä päivälliseksi?

Joo!

Nacu ei ollut ihan samaa mieltä

Nacu sai pallonkin välillä, ja toki Nuukin kimppuunsa

Lennokasta.

Elolenkkiä

2011-08-05T09:45:00.000-07:00

Ollaan Emilian kanssa nyt tarvottu tuolla metsissä ihan kiitettävästi, juuri tulin himaan meidän parituntiselta samoilulta. Kuuma on vieläkin, ja koirien kielet pitkiä melkein koko lenkin ajan, varsinkin Nacun ja Nuun, joiden mälläys ei tunnu loppuvan ollenkaan. No, kohta tulee syksy (ja hirvikärpäset!) niin eiköhän tämä ilmakin viilene. Itse pidän juuri kevään ja syksyn lenkeistä eniten, ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Oodi ei vieläkään ole irrottanut turkistaan, vaikka se on joka syksy vetänyt itsensä ihan kaljuksi. Karvaa kyllä tiputtelee, mutta noinko johtuisi ruokavaliostaan, että turkki ei vaan lähde enää niin. Kuka ties, tässä kuitenkin tämän päivän satoa.

Nacu hyökkää.

Lopputulos tämä

Tässä vähän lisää esimerkkiä

Tässä aika hyvä yhteenveto meidän lenkkeilystä, ja miltä se yleensä näyttää

Sitten minusta kivat kuvat Nuusta

Nuun pää

Ja koko Nuu

Tässä sitten minun tytöt, eli Oodi ja Vanu

Ja jotkut asiat ne ei ikinä muutu vaan pysyvät samana vuodesta toiseen.

Heinäkuun sankareita

2011-08-03T02:38:00.000-07:00

Kamera on pysynyt aika visusti nyt laukussa viimeajat, mutta nyt pikkuhiljaa voisin alkaa sitäkin ottaa käyttöön lomailemisesta.

Heinäkuun neljäs täyttivät Vanun muupsit 3 vuotta. Oodikin siis toki. Se sai herkkuruokaa ja nakkeja, samoin toki Vanuliini, joka silloin sen kovimman työn teki. Ja siitä sitten kaksi vuotta ja pari viikkoa myöhemmin (23.7.) synnytti Oodi omat kakaransa, joten nyt nekin ovat sitten vuoden iässä! Onnittelut!

Tässä Nuu 1v ja Oodi 3v

Ja Nuun vuosinassu!

Olen nyt palautunut Tampereelle kesälaitumilta, joten lenkkeilyä kamujen kanssa luvassa normimalliin. Kuviakin siis, taas! Näyttelyistä olemme menossa Nokialle 20.8. ja sitten Hyvinkään näyttelyyn syyskuussa. Nuu tosin pudottaa jo turkkia, mutta mitäpä siitä, mennään anyway.

Tuusulassa

2011-07-02T06:04:00.000-07:00

Tänään Tuusulassa hellettä 30 astetta ja rapiat, onneksi on autossa ihana ilmastointi. Mukana meiltä vaan Nuu tällä kertaa. Kuvailin aikani kuluksi muitakin koiria kun hiekassa istuin ihanassa varjossa, joten tässä joitakin. Narttuja ovat, NUO- ja AVO-luokat edustettuina.

Tässä Apila, Black Sara's Queen Quadrifoglio. Bikineissä, kuinkas muuten!

Nuu, eli Scottail Q-Tip

Vanun Olga-tytär, Scottail Ocean Queen. Sai tänään ERIn.

Sitten näitä muita kameraan osuneita collieita, muitakin kuvia on, mutta tässä nyt nämä edustavimmat.

Tunnistaa ainakin voin kauniin Silimen Summer Dreamin, josta laitan nyt nämä neljä kuvaa

Tässä lienee Black Sara's Jewellery? Älkää murhatko jos ei ole.

Sitten kolme muuta narttua, joiden nimiä en nyt tiedä kun luettelo jäi näyttelypaikalle

Numerolla 207

Numerolla 205

Tämän numero ei näkynyt kuvassa

Nuukkis oli tänään EH vaikka tuomari kovasti ERIä jakelikin. Arvostelu on Emilialla, joten naputtelen sen tähän kunhan se vaan tulee nettiin ja saa sen minulle kirjoitettua. Mutta siellä se Nuu kölli kehän laidalla tyypilliseen tapaansa, kunnes tuli kaivautumaan polviemme alle varjoon. Se ei paljon näyttelytoiminnasta stressaa, joka on muuten ihan jees mutta kun ihana turkki menee ihan hiekkaan ja lehtiin!

No niin, ja edittiä sen verta että Nuusta sanottiin seuraavaa:

11 months. Nice head and expression. Good neck. Needs more spring of ribs, but she is still young. Topline can be more firm. Moves easily but not covering the ground. Coat is not ready yet but good quality. Good temperament.
Tuomari: Adriana Bocca, Italia

Erkkarissa

2011-06-12T10:26:00.000-07:00

Hieman pitkä päivä ollut, seiskalta lähdimme suuntaamaan Helsinkiin collieiden (ja muutaman muunkin rodun) erkkariin. Oli nastista, mukana menossa olivat Emilia Nuun kanssa ja Sini Velin. Minä esitin Velin, joka oli tänään vähän muusta kiinnostunut, mutta hyvin se veti, Velipoikanen! Aloittakaamme siis siitä, ryhmään oli ilmoitettu 19 junnu-urosta, en tiedä kuinka moni paikalla lopulta oli, mutta seitsemän ERIä jaettiin ja yksi niistä oli sitten Velin.

Arvostelu meni seuraavasti:
"Attractive tricolour. Good length of head but I hope he develops a little more stop. Good eye. Well placed ears. Pleasing neck and backline. Good angulations. Pleasing legs and feet. Moves reasonably well. Needs more time to mature." JUN ERI
Tuomarina Barry Makepeace, Iso-Britannia.

Velinen Sinin kanssa tänään

Nuu meni taas mallikkaasti, pro kun on. Sen arvostelu on as follows:

"Quite feminine bitch with nice outline. Very clean head, too full in stop and break is too low, eye set - ear set is good. I would like a little more turn stifle but movement is very good. Clean colour with good braille." JUN ERI
Tuomarina Alan Clarke, Iso-Britannia

Emilian kanssa

Kivaa oli!

Tässä vielä lopuksi kuvasia mökkireissulta parin viikon takaa

Puudeli ja Nuudeli

Nuu ja Vanu-mummo

ja tässäkin

Minun lifeguard, Vanu

Nuu

niinkö tässäkin

ja kaikki. Eli Oodi, Nuu ja Vanu

Kolmen kopla

2011-05-21T13:38:00.000-07:00

Huomenna lähtee Nuu takaisin himbeensa, ikävä tulee! Tuleepahan tylsät lenkit kun olin jo niin tottunut pikku-Nuun mukanahengailuun. Mutta Nuu on tehtävänsä tehnyt, juoksut ovat ohi, naapurit hurmattu ja rakastettu, nyt voi mennä taas takaisin arkeen. Minulle oli oikeastaan melkoinen yllätys kuinka saumattomasti Nuu sopeutui meille, siitä tuli ihan ok kamut jopa porukoiden corgin kanssa, joka yleensä sietää koiria, jopa Oodia ja Vanua, melko huonosti.

Mutta tässä vähän satoa viikolta

Nuudelin pää

Ja toinen pää, näitä on useita

Nuun parempi puoli?

Nautiskelija

Ilme kertoo paljon.

Voiko sitä tosin syyttää, kun joutuu elään näiden kaa

Puudeli!

Sit vähän virallisempaa

Kaivon kannella istumista

Nuu on rakkautta

Pikainen Nuu-päivitys

2011-05-18T14:27:00.000-07:00

Nuu on meillä ollut juoksuhoidossa, ettei tule sitten mitään manchestercollie-yllätyslapsia. Tarkoitus on palauttaa Nuu Emilialle ensi viikolla, ikävä tulee pientä Nuuta joka on ehkä maailman kiltein collie. Ihan todella, en ihmettele että Emilialla on sitä ikävä. Myös Oodi ja Vanu ovat ottaneet Nuukin laumanjäseneksi ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin, kivasti myös herätämme huomiota kun olemme lenkillä, Nuu toki vapaana kun sille ei tarvitse kuin vähän sirkuttaa niin se jo tulee luokse ja kävelee kylki liimattuna Vanuun tai Oodiin. Tai molempiin.

Olen nyt keskellä yötä käymässä Tampereella kun tulin katsomaan postin ja hakemaan Vanun rekkarit. Vanulla on sunnuntaina luonnetesti edessä, en jaksa asiasta edes stressata, en näe pointtia. Kyllä uskon että Vanu hyvin diilaa, mielenkiinnolla vain odotan tuomiota, vaikka uskon koirani aika hyvin jo kuuden vuoden perusteella tuntevani. Voi kun olisin sen aiemmin saanut vietyä.

Tässä kuitenkin muutama kuva Nuusta, uskoa voitte että lisää ON mutta minulla ei ole nyt aikaa niitä pienennellä jos meinaan järkevissä ajoin keretä Turenkiin. Joten tässä:

Liito-Nuu

Oodi ja tytär

Nuu tutustui veteen. Sillä oli kivaa.

Turengin venerannassa laitureita ihmettelemässä.

Töllistelyä

Äitienpäivälenkkeilyä

2011-05-08T08:56:00.000-07:00

Äitienpäivä kului koiramaisissa merkeissä, ensin koko lössillä (Emilia, Tiia, Sini ja minä) koiranäyttelyssä ja sitten minä Tiian kanssa metsissä pari tuntia. Veli oli meidän mukana kun Sini siitä suostui luopumaan metsäilyn ajaksi, ja niinpä Veli viiletti menemään Unnan kanssa koko sen ajan. Kivaa oli!

Tässä kuvasatoa lenkiltä, osa Tiian ottamia:

Oodi ihmettelee pojan suussa olevaa keppiä

Veli tykkäsi vähän riehua vedessä...

Kale oli ihan sivistynyt...osan aikaa

Oodelia kutitti

Veli tapittaa

Vähän profiilia

Ja näillä oli hauskaa

Nuun eka näyttely

2011-05-07T07:44:00.000-07:00

No niin, nyt on sitten korkattu Nuun näyttelyura. Hyvin lähti, EH pamahti kivalla arvostelulla tiukalta tuomarilta. Vain kaksi ERIä jaettiin junnuissa ja muutenkin taisi olla aika tiukassa tänään moiset, joten tosi tyytyväinen pitää olla. Plus että Nuu oli mallikas ja ihana niin kehässä kuin sen ulkopuolella. Emilialle kiitokset ja propsit hienosta händlauksesta.

Tässä arvostelunsa sellaisena kuin se paperiin oli raapustettu:

Feminine, good size propotions. Very good head with correct details. Correct bite. Very good neck. Soft topline med strong bones. Sufficient angulation. Good forechest but ribcage is too short. Good croup & tail. Parallell in movement. Good coat & colour. Typical character. Tuomari: Petra Junehall, Ruotsi

Kuvia otti Tiia, minä olin händläämässä harvinaisen epäonnistuneesti bordercollieherraa viereisessä kehässä. Tässä siis Nuusta muutama kuvanen:

Ja tämän jälkeen ei harjoittelijatuomari pystynyt selkeästi pitämään käsiään erossa Nuun ihanasta varresta

Käärmeitä, Veliä ja Nuuta

2011-05-03T11:10:00.000-07:00

Viikko sitten tapahtui se pahin painajaiseni. Eli törmäsimme metsässä käärmeeseen, ja se isku sitten hampaansa Vanuun. Matkaa autolle 2,5km, yritin kantaa Vanua ehkä 20 metriä tullen lopputulokseen, että en ikipäivänä pystyisi kantamaan 24kg painavaa koiraa koko matkaa. Soitin välittömästi eläinlääkäreihin, viimein saaden Tiian kiinni joka on töissä valkeakoskelaisessa eläinsairaalassa ja saimme käskyn mennä sinne hetimiten.

No, tokihan sitten kesti, koska pääasia oli ettei Vanu mennyt kovaa. Ei se tosin olisi pystynytkään, hihnassa köpöttelimme autolle vajaassa tunnissa. Sitten lääkäriin, kaverini oli Oodin kanssa pihalla KOKO sen ajan kun Vanu oli tiputuksessa. Verta Vanusta otettiin ja totesivat että maksa-arvot olivat koholla. Antibioottikuuri ja kipulääkettä päivittäin, ja nyt kun viikon kuluttua kävimme kontrollissa olivat veriarvotkin kaikki ihan normeja. Huh.

Kivempiä asioita sitten. Veli oli taas kanssamme ulkoilemassa toissapäivänä. Tässä ensimmäisessä oli tarkoitus ottaa vaan Velistä fotoa, mutta Nuukin siihen eksyi!

Nuulla ja Velillä oli kivaa

Nuu ihan yksikseen

Pää

Velinen

Ja katsokaas, Oodeli-Puudeli!

Tänään sitten pesimme Nukkiksen. Tarkoitus oli pestä neitonen jo ajat sitten, mutta lopulta meni sitten näin. Nuu aloittaa virallisen näyttelyuransa lauantaina Tampereen KV:sta. Sinne menemme ihan vaan pitämään hauskaa, ei niin väliä minkälainen naru sieltä käteen lyödään.

Tässä ysin maissa räpsäisty kuva, pimeä siis

Pääkuvayritelmä

Veli 9kk ja Nuuta ja kaikkea muutakin

2011-04-25T10:43:00.000-07:00

Saatiin Emilian kanssa Siniltä Veli metsälainaan, joten sielläpä sitten lampsimme viiden koiran kanssa. Veli ja Nuu olivat olleet myös mätsärissä tänään, Veli tosin vaan hengailemassa. Nuu sai sinisen, mutta hälläväli, sillä oli kivaa ja se oli esiintynyt hienosti ja pussaillut tuomaria. Kuvia on metsäreissulta "pari", joten ehkä en pölise tähän nyt enempiä.

Aloitetaan kuitenkin Velin 9kk kuvilla

Pääkuva, yksi ainoista joissa Velin kieli ei ollut metrinen.

Ja seisomakuva

Toinen naama

Ja laitetaan nyt vielä yks kö se on niin nätti

Veli apajilla

Ja kyttäilemässä

Sit olis luvassa Nuuta ja äippä-Oodelia

Tähän on eksynyt Nacukin!

Ja Nacua seuraavaksi, korvat eivät mahtuneet tähän ekaan

Kuvaaja tekee ihmeellisiä ääniä..

Seisomakuvayritelmä

Nuu vauhdissa

Ja Nuun nassukka

Sit olis vielä lopuksi sisko-Veli-kuvia

Namnam

Parhaat puolet

Majava oli ystävä

Nuu 9kk ja muutakin kivaa

2011-04-23T09:45:00.000-07:00

Emilia oli Lahden näyttelyssä ja niinpä Nukkis oli Turengissa pääsiäisenvietossa perjantain. Riehuimme läheisen laskettelukeskuksen rinteillä ja otinpas vähän kuviakin. Enää ei ole Oden pennut pentuja, vaan virallisesti junnuiässä!

Nuu posetteli

Kuulosteli ääniä

Ja riehui pallon kanssa

Niin kuin toki mummonsakin

Kannatti Emilian mennä Lahteen, Nacu oli ROP ja siitä tuli samalla sitten FI MVA

Tänään oltiin sitten metsässä ja otin Nacusta vähän nassukuviakin

Oodi ja Nuu. Oli vaikea saada näistä kuvaa missä kumpikaan (tai molemmat) eivät olisi näyttäneet aivan idioottimaisilta

Lisää keväistä narupalloilua

2011-04-19T09:56:00.001-07:00

Täältä pesee, Vanu oli taas melkoisessa vedossa eikä melkein malttanut edes käydä juomassa.

Tässä taas siis ekaksi Vanun kuvia, tämä oli tämä totuttu juttu: eyes on the prize.

Oodikin riehui mukana mutaisine kuonoineen

Tytöt jäällä

Oodin juoma-automaatti

Kalekin lotras

Ja ravisteli

Ja viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä, Unna

Simpukankuori oli ystävä

Perussettiä

Tähyäjä

Veli 8,5kk sekä narupalloilua

2011-04-18T09:47:00.000-07:00

Ympätääs nyt samaan vähän kuulumisia, perjantaina näin Velin pitkästä aikaa. Siitä oli kasvanut varteenotettava miekkonen. Kompakti kooltaan tosin, epäilisin mutsiinsa verrattuna että säkäkorkeus huitelee siinä 58cm paikkeilla. Täytyy joskus mitata. Kompakti on kyllä systerinsäkin, joka Emilian arvelujen mukaan painaa siinä 15-16kg.

Trimmasin Velin pentukarvakorvat ja siitä tuli heti aikuisemman näköinen. Niin siinä tuppaa käymään, Nukkiksella oli sama homma. Velin myös harjasimme sen yrittäessä leikkiä harjan kanssa, olen aina ollut sitä mieltä että erikoisen paljon pitää kyllä collien omistajalla olla huumorintajua :D

Tässä kuvia:

Nassu

Ja koko Veli, joka ei yrityksistä huolimatta oikein halunnut pysyä paikallaan

Tänään oltiin sitten Tiian ja koirien kanssa narupalloilemassa vanhaan tapaan. Tiia oli pallonheittelijä ja Vanu oli toki aivan tulessa. Unna-pentunen ravasi hepulissa nurmialuetta ympäri ja Oodi yritti keretä edes joihinkin palloihin. Kale taas kaiveli ojassa myyriä. Oodille on tullut ihmeellinen tapa haukahtaa aina kun pallo lähtee matkaan, ties mistä nyt sellaisenkin on keksinyt.

Tässä Oodin ryntäyksiä.

Ode lentoon lähdössä

Jotain siltä väliltä

Ja laskeutuminen

Vanu on pro. Pesin ja föönasin sen viikonloppuna, siitä lähti nyt jo puoli pussillista karvaa

Vanu ja Oodi perjantaina

Oodi ja Unna tänään

Unnasta vähän todistusaineistoa

Seisoo

Ryntää

Perus-Unna

Iso kiitos Tiialle lenkistä, nyt mulla on täällä yksi Vanu-niminen raato ja myös tavallista uupuneempi, parveketta vahtiva Oodeli.

Jos tätä blogia Oodin lasten omistajat lukeepi niin olisi nastaa saada teidän mukeloista kuvia! Minun sähköpostiosoite on tuossa tämän sivun vasemmassa laidassa, eli siis eeva.maria.pukkila@uta.fi

Nuu 8,5kk

2011-04-12T10:48:00.000-07:00

Olen ollut laiska bloggaaja, oikeastaan mitään ihmeempää ei ole tapahtunutkaan. Jäälle ei ole enää ollut asiaa aikaan ja niinpä rämmimme nyt sitten kurassa ja kamaluudessa seuraavat viikot kunnes pääsemme kuiviin metsiin taas samoilemaan. Oodilta ja Vanulta lähtee turkit, Vanu aloitti 3 viikkoa sitten ja Oodi seuraa nyt perässä. Tampereelle ei tule kumpikaan, mutta Nukkiksen ilmoitti Emilia, on siis paljon reippaampi koiranilmoaja kuin minä!

Tänään käytiin kahlaamassa semisulassa metsässä Emilian ja koirien kanssa, lunta oli paikoin yli polven mutta siellä mentiin pari tuntia. Pimeääkin oli mutta tässä todistusaineistoa pikku-Nucasta.

Täs on nassukka

Ja tässä koko Nuu kera pinkkien (toki!) valjaidensa

Aurinkoa, lämmintä ja yllätys yllätys, jääriehuntaa

2011-03-03T12:00:00.001-08:00

Olisko se kevät? Maaliskuu on minun kirjoissani kevätkuukausi, joten KYLLÄ. En malta odottaa taas metsälenkkejä keväisissä metsissä kun lumet ovat jo melkein sulaneet ja joka puolella on puroja ja kirkasta vettä ojissa ja ah, se ihana kevään tuoksu. Kivasti on nyt aurinko lämmittänyt ja antanut toivoa paremmasta, ja nämä pari viimeistä päivää ovat olleet aivan ihania lenkkipäiviä.

Eilen oltiin sitten Tiian kanssa jäällä pyörimässä, Tiia toki keppiensä kanssa joutuu vähän kikkailemaan ja etenemisvauhtimme ei ehkä ole päätä huimaavaa. Mutta mitäs siitä, koirilla on ainakin ollut nastaa.

Narupalloilla on niilläkin ollut osansa tässä lenkkien vauhdikkuudessa. Jos ne on minulla kameralaukussa mukana, haistaa Vanu ne kyllä ja tällöin ei ala Oodin kanssa peuhata sen kummemmin. Se vaan sitten roikkuu minussa ja luo kaipailevia katseita laukkuuni.

Vanun riemua kun pallot on vapautettu

Myös pieni Unna on vakuuttunut narupallojen upeudesta, vaikkakaan se ei pysty niitä oikein kantamaan kun sen hampaidenvaihto on kesken ja let's face it, sen suu on aika pieni ja pallot ovat kuitenkin suht kookkaita. Mutta niin se vaan itsepintaisesti ryntäili pallojen perään.

Eilen sain Oodista sellaisen kuvan, jossa on kyllä täysin itsensä näköinen. Varoituksen sana, ihmiset, nomen est omen.

Tänään lenkillä tuuli aivän järjettömästi. Tässä vähän indikaatiota

Puudelillakin meni kovaa

Pallo on kaikille rakas

Jopa Kalelle, jonka oma tennispallo pysyi sillä suussa melkein koko lenkin ajan

Jäällä taas

2011-02-26T03:31:00.000-08:00

Sama jää, pienempi porukka, mutta vielä hullumpi meno tänään lauantaina. Oltiin Emilian kanssa koiria juoksuttamassa, mukana menossa myös narupallot. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis, jonka lisäksi loppulenkistä pari naakkaa lensi matalalla jään päällä ja mainitsin asiasta Oodille, joka johti joukon sitten pikavauhtia yllättävän kauas. Mutta saivatpahan ainakin juosta!

Colliet venaamassa palloa, Vanu ennakoi

Oho, pallo putos

Nucca vauhdissa

Ja pallon kanssa

Oodi suht samassa asennossa

Taistelupari Vanu & Nacu

Oodi ja Nacu palaamassa naakkaretkeltä

Nucan 7kk posetukset

Ja mutsin kanssa, Oodi on vähän mutkalla :D

Toinen yritelmä, vähemmän mutkia

Nukkis ja Nakkis

Ryhmä rämä Pyhäjärven jäällä

2011-02-17T06:58:00.000-08:00

No niin, kotiuduttiin juuri meidän massalenkiltä. Mukana menossa täältä Härmälän päästä minä koirineni, ja Emilian omineen. Hatanpään puolella meitä venaili Sini kera Velin, Kalen ja Unnan.

Sää oli sinänsä ideaali kuvaukselle että oli valoisaa ja selkeää, mutta mutta. Aurinko tuli vain tietystä suunnasta ja varjot olivat pitkiä, joten ei ollutkaan niin helppo nakki. Mutta tässä näitä:

Vanu kreiseilemässä

Veli! Joka on sanalla sanoen IHANA

Systerinsäkin on ihana. Kulkee suvussa :D

Kerjäämisen maailmanmestaruuskisat, taidonnäyttäjinä Oodi ja Veli

Tässä vielä kolmaskin messissä.

Unna pulassa

Veli samassa jamassa

Emilia ja Unna

Veli riehuu

Kokonainen Veli

Nukkis ja Nacu

Kivaa oli, kamut!

Tyypit lenkillä

2011-02-10T02:57:00.000-08:00

Eilen treffailtiin Emilian kanssa metsälenkin muodossa. Mukana olivat siis Oodi, Vanu, Nukkis sekä Nacu. Viimeiselle tuli ehkä hieman kylmä lenkin edetessä, rassukka.

Pimeä kerkesi tulla vaikka kuinka yritimme hyvissä ajoin lähteä, mutta kyllä jotain todistusaineistoakin kertyi.

Tämmönen se nyt sitten on, Nukkis.

Ja tämmönenkin

Sillä on niin mainiot korvat, eivät ole yhtä painavat kuin emänsä, mutta eivät luojan kiitos pystytkään. Juuri passelit, sanoisin.

Nukkiksella meinaa just mennä simmut kiinni, mutta pakko laittaa tää tänne kun on eka kuva näistä yhdessä pitkään aikaan

Sit Oodi tahtoi vähän pusutella

Nucca on totaalisen epäkiinnostunut hellyydeosoituksesta

Teinit...

Emilialla on faneja

Tänään aamulla olin Vanun ja Oodin kanssa keskenäni Pyhäjärven jäällä. Ne nostelivat aika kovastikin tassujaan, lämpötila oli jotain -18 luokkaa eli eipä kai ihmekään.

Meidän barffauskokeilu on ollut menestys, sain Vanunkin syömään maksaa kun tarjosin sille sisäelinmössöä, johon se oli "piilotettu". Vähän se sitä katteli niin kuin että hei dude, ootsä tosissas et mä syön tän, mutta kun Oodi veteli omansa niin innolla niin tuli mutsillekin kiire. Menestys uusi ruokavalio on ollut muutenkin, ihan hassua kuinka se vaikuttaa koiriin niin paljon. Vanusta on tullut aivan superenerginen, jopa Oodi on sen kanssa välillä helisemässä kun hihnalenkeilläkin V hyppää välillä tyttärensä niskaan tyyliin "NYT LEIKITÄÄN!" Sanomatta lienee selvää että myöskään minä en tästä 10 kertaa per lenkki tapahtuvasta riehumisesta aina ole hirveän iloinen. Mutta täytyy myöntää etten välillä taas voi olla nauramatta ja annankin niiden sitten leikkiä hihnoilla jos ei ole muuta liikennettä lähimailla.

Hauskaa on myös se, että kun aiemmin annoin näille harvakseltaan esimerkiksi hirvenluita, niistä jäi aina isot luumassat jäljelle. Nyt kun niille jotain antaa niin jäljelle jää vaan sellainen pieni palanen, kaiken ne jauhaa mikä vaan irti lähtee. Tosin varovainen pitää olla, Vanu helposti yökkii ylös luunpalasia joita ei kykene sulattamaan jos ovat liian isoja. Niin se näkyy olevan taitolaji, tää luiden syöminen. Pakkasessa olis muutama lampaanluu ja häränhäntä odottelemassa. Muuta sinne ei mössöjen lisäksi nyt mahdukaan. Onneksi näitä on vaan kaksi.

Täältä tulee VANU!

Oodi tuli tiedustelemaan josko lapasen voisi vaihtaa kananpalaseen?

Puudeli kirmailee

Ja Puudelin tukka. Ei tarttis enää enempää tulla.

Unnaa ja Nukkista

2011-02-03T12:13:00.000-08:00

Nukkiksen kanssa kävin Tiialla istumassa iltaa kun Emilia oli Nacun kanssa ageilemassa. Otettiin vähän kuviakin, mutta kyllä tulee ikävä valoisia ulkokuvia. Tässä kuitenkin puolivuotiaasta neidosta jotain.

Jos Nucca jossain vaiheessa näytti Vanu-mummolta, niin nyt se on kyllä Oodi-kopio.

Ja tässä sitten kasa Nucan ja Unnan riehuntaa

Jääriehuntaa

2011-01-31T07:03:00.000-08:00

Joo joo, normaalit ihmiset otti hienoja kuvia eilen kun aurinko paistoi, mutta minäpä säästin tälle päivälle...no joo, hieman ottaa pattiin, mutta minkäs teet.

Jäätilanne on ollut vähän ikävä viimeajat kun on ollut niin valtavasti lunta ettei ole hirveästi kiinnostanut mennä sinne tarpomaan. Nyt kuitenkin on tapahtunut joku outo ilmiö, ja hanki kantaa suurimmilta osin joten kävelen koirien kanssa nyt siellä melkein jokaisella lenkillä.

Tänään kävin lenkittämässä Tiian haukutkin. Käveltiin Oden ja Vanun kanssa Hatanpäälle ja jätin ne pitämään polvivaivaiselle Tiialle seuraa ja otin sitten Unnan ja Kalen ja käytiin jäällä remuamassa. Neljää koiraa en pystyisi hallitsemaan samaan aikaan, ja Vanu oletettavasti ei sietäisi hirveän hyvin pikkuista Unnaa kun U on aika..hmm...riehakas.

No asiaan saanen esitellä siis Unnan, 17vk, rotukirjo on tyyliin tiibetinspanieli, amerikancockeri ja basset.

Kale ja systeri

Ihan on kö kaks marjaa.

Tassun alla?

Minen tiiä mitä tässä tapahtuu

Spanieli-ilme

Unna-polo, ihan yssin isossa maailmassa. Luntakin on rinnuksissa, yhyy

Ihan on selväjärkinen..ihan totta...

Kale

Oodeli-puudelikin pääsi kuvattavaksi kun käppäilimme takasin himaan. Vanun kanssa riehuivat epäkuvauksellisesti jonkin tovin, kaikki ne kuvat ovat ihan pimeitä ja epätarkkojakin osa kun valoa oli aika vähän. Tässä siis ihan tämmösiä tylsiä

Minun Puudeli

Järvessä oli tämmmönen

...

Ja se on kuulkaa Vakava Asia, tää kysienleikkaus.

Barffauksesta

2011-01-27T06:56:00.000-08:00

Oodin puupsit täyttivät 6kk muutama päivä sitten, olen vain pimeällä lenkkeillyt nyt Sinin ja Emilian kanssa niin mitään kuvatodisteita tyypeistä ei ole.

Omien koirieni kanssa olen nyt sitten viimein tullut sellaiseen päätökseen, että meillä ainakin yritetään barffata. Olen tätä aiemminkin harkinnut, mutta se on se oma viitseliäisyys ja toisaalta sen pelko, etten osaa taata kaikkia ravintoarvojuttuja katsoa oikein, joka on estänyt kokeilun. Syitä nappuloista luopumiseen on monia, mutta ehkä nyt se barffaukseen sysäävä voima on ollut Oodi. Se on syönyt kyllä aina ruokansa loppuun eikä sillä ole ollut vatsaongelmia tai muutakaan, mutta jotenkin se ruuasta nauttiminen on siltä kadonnut kokonaan. Siinä missä se oli aina ensimmäisenä valmis, se nykyään syö hitaasti ja välillä jokseenkin haluttoman oloisesti. En tiedä miten kytköksissä tämä on pentujen saamiseen, mutta tämä närppiminen alkoi joskus silloin kesällä ja on jatkunut pitkin syksyä ja talvea.

Sinin kanssa käväisimme pari viikkoa sitten barffi.netissä Tampereella. Ei se sitten kuitenkaan niin vaikeaa voi olla, ajattelin kun siellä kiertelin ja katselin jäisiä kasvis-lihamössöjä ja niitä kaikkia ihania lihaisia luita, joista dietti muodostuu. Joten sitten ajattelin, että jospa paneudun asiaan ja yritän parhaani ja katsotaan sitten onko tämä koirieni loppuelämän ruoka. Lihaa, kasviksia ja luita, ei kuulosta pahalta.

Aloittelijat yleensä lähtevät helposti sulavasta kanasta liikkeelle. Siksipä näiden ruokavalio nyt koostuu aamuisin parista raa'asta broilerinsiivestä ja illalla kasvislihamössöstä. Näiden lisäksi ne saavat kerran viikossa lohta ja maksaa, sekä jokaiseen mössöateriaan laitan öljyä. Kylmäpuristettua toki, tällä hetkellä vaihtelen rypsiöljyn ja pellavansiemenöljyn kanssa. Lohiöljy minun varastoistani vielä uupuu, olisi hyvä D-vitamiinin lähde.

Tätä meidän kokeilua on nyt kestänyt viikon. Ero on aika huima syömistahdissa ja siinä, kuinka innokkaana odottavat ruoka-aikaa. Aamuisinkin on ollut jotenkin hauska antaa niitä siipiä kun heti lenkin jälkeen oikein kokoontuvat jääkaapin eteen, että joskos nyt sitä broileria olisi jo tarjolla.

Ongelmiakin on ollut. Oodi ei aluksi oikein ymmärtänyt sitä siipijuttua, vaan vei siiven matolle ja tökki sitä kuonollaan. Yritti se sitä syödäkin, mutta kun hampaat osuivat luuhun niin siipi tippui välittömästi matolle. No, minä sitten saksien kanssa autoin pientä Oodia, joka sitten rouskutti siivet menemään ilman ongelmaa, kunhan olivat siinä kolmessa osassa. Neljäntenä aamuna oli Oodelikin tajunnut idean ja syö nykyään siivet nopeammin kuin Vanu, joka on kieltämättä aika pro ollut näissä siipijutuissa heti alusta.

Toinen ongelma on maksa. Sitä ei paljon kerralla annetakaan, mutta Vanu ei sitä siedä vaikka mihin mössöön sen piilottaisin. Oodi syö omansa innokkaana, ja varmasti söisin sitten Vanunkin osuuden...mutta oli minulla naurussa pidättelemistä kun Vanu ensikertaa iski hampaansa siihen pieneen maksaosuuteen ja sylki sen hämmennyksissään pois ja ravisteli oikein päätäänkin vielä useaan otteeseen, että hyi oli pahaa! Täytyy jatkaa piilotusharjoituksia.

Mutta so far so good. Koirat ovat tyytyväisiä ja varmasti kylläisiä, eikä tämä nyt niin haastavaa olekaan kun olin kuvitellut.

Äitiä ja tytärtä

2011-01-16T09:01:00.000-08:00

Nukkis oli meillä pitkän viikonlopun hoidossa. Turenkiin toki suunnattiin paremmille riehumismestoille, taas pieni Fiatini oli merlecollieita täysi niin meno- kuin tulomatkallakin.

Nucca oli ihana niin kuin toki aina, ja tiedän että toista itseäni. Mutta se vaan on niin nasta puupelo, vanhempanikin tykkäävät siitä kovin. Vanu ehkä jossain vaiheessa vähän huolestui, että jääkö Nuuks meille muka niinkö ihan kokonaan.

Mutta asiaan. Lauantaina oli aivan pirun kylmä, mutta ah, aurinko oli mahtava yllätys. Paljon ei paikallaan olleet koirat ilman että alkoivat nostella tassuja, Nukkis nyt ei muutenkaan paljon perusta paikallaankökkimisestä jos voi viilettää kiitolaukkaa joella.

Tämmönen se nyt sit on, viikkoa vajaa 6kk Nucca.

Se rrrakastaa possuleluaan

Näytin sille myös narupalloa, johon mummonsa on addiktoitunut jo vuosia sitten. Siitäkö vasta riemu repesi.

Minä pirulainen viskoin sitä palloa aika kauaskin, sitä piti sitten vähän etsiskellä

Lumipaakkujen irrotushetkellä oli helppo ottaa söpöstelykuvia

Oodeli on kasvattanut turkin. Se on tuuhea, mutta vielä hauskan lyhyt, kylmä sille ei ainakaan uskoakseni tule

Tässä pari nassukuvaa

Myös O pääsi leikkimään pallolla. Vanukin toki, mutta siitä ei hullukaan yritä YKSIN ottaa kuvia kun se on pallohimoissaan

Sunnuntaina oli sitten pilvinen päivä, mutta kannoin kameraa mukana enivei. Onneksi kannoin! Aamulenkiltä vähän yhteisriehuntaa sen jälkeen, kun otin Vanun hihnaan

Oodi kuulostelee joen toisella puolella asuvien koirien mekkalointia

Nucan suht onnistunut seisomakuva!

Annoin Nucan vielä leikkiä yksikseen leluilla pihassa ennen kuin se tuli sisään. Aivan päätöntä hepulointia oli se 20 minuuttia

Aurinko!

2011-01-03T05:12:00.000-08:00

Jummi että oli mahtavaa tänään ryntäillä tuolla Pyhäjärven jäällä kera koirien! Harmi ettei eilen ollut tällaista säätä, aurinko oli juuri se mitä olin vähän tarvinnutkin. Ja koirilla oli nastaa, Vanu ja Oodi ovat täysin minut unhoittaneet ja hengailevat vaan vierailulla olevan amerikkalaisen kanssa, koska se jaksaa rehata niiden kanssa ja heitellä lumipalloja.

Tässä pari nassukuvaa Velistä

Ja seisomayritelmiä, hankea tosin oli vähän vaikeuttamassa. Ja oli muuten -15, eli tassuja vähän palelsi itse kullakin.

Lumipallo hokattu

Ja tässä pari lumpparia odottavaa Vanukasta.

Pentulenkkiä, pitkästä aikaa

2011-01-02T11:33:00.000-08:00

No niin! Nyt saatiin jo vähän dokumentoituakin tätä yleistä kaaosta, joka on Velin ja Nucan yhteislenkkeily. Sunnuntaina siis 1,5h kirmailua Pyhäjärven jäällä kera Emilian ja Sinin koirineen.

Pentu on pennulle ihan paras kaveri

Emilia ja lauma

Emilia ja Nacu!

Nucan 5kk poseeraukset

Nacu amerikkalaisvahvistuksen kannettavana, enpä ole hetkeen revennyt ihan yhtä paljon nauramaan millekään kuvalle kuin tälle! Kattokaa tota Nacun iivöl-ilmettä

Veli hangessa. On muuten mysteerillinen hänen toinen korvansa, pari viikkoa sitten täysin pysty, mutta viimeksi kuvaussessioilla pistin siihen purkan painoksi ihan silleen keposesti että Sini sen saisi poiskin, mutta mitä, pari päivää purkkakorvana, ja nyt jo joulusta asti sen korvat ovat ihan perfekto, ilman mitään painoja.

Oodi ja lapset.

Veli 5kk

2010-12-22T06:41:00.000-08:00

No juu juu, varastetaan vähän, huomennahan ne vasta täyttävät. Mutta toivotan jo tässä vaiheessa hyvää 5kk synttäriä Oodin muupseille. Ja tässä sitten kuvia Velistä.

Tai no joo, ota tästä sitten kuvia!

Kyllä se sitten killittelikin suht lumettomana kun hihnaan laitettiin

Veli seisoo (hetken)

Ja ravailee jäällä

Hiippailee kohti

Ja osaa olla jo hieman aikuisenkin näköinen

Tässä vielä joulutervehdys tälle vuodelle!

Nucca "mummolassa"

2010-12-12T15:29:00.000-08:00

Emilian ollessa Messarissa koko viikonlopun Nacun kanssa katsoin sitten Nukkiksen perään lauantain ja sunnuntain. Nucca tuli puoli kymmenen aikaan lauantaina ja lähti joskus seiskan aikaan illalla sunnuntaina. Mutta kyllä minä sitä pidempäänkin olisin katsellut...

Turengissa siis hengailimme, vanhempani asuvat joen äärellä ja joki on jo melkoisen vahvassa jäässä, hitaasti virtaava kun on. Sielläpä sitten otin tytöistä kuvia, vaikka nämä kaksi ekana otettua ovat aika tummia, oli tosi pilvinen ja lumisateinen päivä.

Eli Nucan nassu

Ja tässä sitten koko Nukkis

Sunnuntaina aurinkokin oli hetken aikaa taivaalla, aivan valtavan kylmä oli tosin. Mutta tietty sitten kun MINÄ olisin ulos mennyt kuvailemaan, niin se meni pilveen. Oli kuitenkin valoisampaa kuin eilen.

Oodi juoksee edelleen, sillä oli jonkinasteinen masis lauantain, mutta sitten tänään siltäkin alkoi irrota voimavaroja ja huumorintajua Nucan kanssa riehumiseen.

Äiti PLIIS

Ja sitten se olikin jo tämmöistä

Ihana pentu.

Muistoja lämpimimmiltä ajoilta

2010-12-03T10:19:00.000-08:00

Kävin tuossa eilen kaikki kuvani läpi viimeiseltä parilta vuodelta kun etsin Tiialle viimevuoden joulukorttikuvia, joita en valitettavasti sitten löytänyt. Pari muuta tosin tuli pienenneltyä, joita en uskoakseni ole tähän blogiin aiemmin laittanut.

Muinaishistoriaa, eli Vanu ja Scottail O:t. Mutsi ilmeisen skarppina kun naperot vaan vetää sikeitä.

Tässä minä ottamassa ensiaskeleita Oodin omistukseen.

Oli se kyllä aika söpö

Todistusaineistoa, myös Vanu oli kaamean karvaton pentujen jälkeen. Tässä kuvassa Oodi 5kk. Oodi muuten ei ole ainakaan näillänäkymin kasvattamassa turkkiaan ihan yhtä laineikkaaksi kuin äitinsä.

Ja tässä Emilialle vielä ihmeteltävää, eli Oodin massiiviturkki keväältä 2009. Eipä ole näkynyt sitten sen kesän jälkeen :D

Veliä ja Nuccaa

2010-12-03T07:48:00.000-08:00

Eilen lenkkeiltiin urakalla pentujen kanssa, ensin olin aamulla Sinin ja koiren kanssa ulkoilemassa, sitten illalla otin Nukkiksen meidän kanssa vähän kiertämään kun Emilia oli Nacun kanssa agissa. Nucasta tosin kuvia ei tosiaan pimeällä saanut, joten otettiin uusiksi tänään. Valoa oli aika vähän joten kuvien laatu toki kärsii, mutta aloitetaan nyt Velin laadukkaammilla otoksilla.

Velillä oli myös mutsin kanssa välillä kivaa, tosin Oodia ei pentuset tällä hetkellä ihmeemmin kiinnosta, sillä alkoi juoksut pari päivää sitten.

Veli leikki sitten hihnassa olleen Oton kanssa

Katsopas isoveikka mitä mulla on

Kandee hyppiä itseään isompien päälle

No niin, ja sitten Nukkista. Tosiaan, päästiin metsään vasta kolmen kieppeillä, ja olihan siellä hämärää. Kuvia on kirkastettu, mutta tosiaan, laatu kärsiipi, ja liikekuvat eivät onnistuneet ollenkaan. Nucca ei ole sieltä hitaimmasta päästä ja jäi hirmusti kivoja kuvia nyt laittamatta. Mutta tässä vähän todistusaineistoa Nukkelistakin

Otinpa Oodista ja Vanustakin kuvan kun Velin kanssa oltiin ulkona

Lauantain aamulenkki

2010-11-13T03:39:00.000-08:00

Kun kerta en Nukkista muuten pääse kuvaamaan valoisassa, niin tehtiin nyt sitten aamulenkki kokoonpanolla minä, Tiia ja Emilia, sekä viiden koiran lauma. Messissä siis Vanu, Oodi, Kale, Nacu ja Nucca. Osa kuvista on Tiian ottamia.

Nukkiksella oli vauhti päällä

Kale ja Nucca

Nukkis ihmeissään Kalen namikerjuusta

Kale ihan ylhäisessä yksinäisyydessään

Naculla oli kylmä, ilme kertoo varmaan riittävästi sen mielipiteestä siihen, että pysähtelimme kuvaamaan koiria

Minä kera merlelauman

Nucca osaa kiviposeerauksen jalon taidon

Nucan nassu

Nacun nassu...

No ei vais, tässä vähän järkevämpi :D

Nucca poseeraa, kymmenien metrien päässä..

Nukkis vauhdissa

Ja virallinen seisomakuva, olen jo mennyt viikoissa ihan sekaisin, mutta puolentoista viikon päästä tulee täyteen 4kk

Lunta ja Veliä

2010-11-12T11:04:00.000-08:00

Ennen lunta

Ja sitten lumen kanssa

Vanu korvapainoilla, kuudella jalalla ja kahdella hännällä

No ei vais, Velin kanssa

Oodin kanssa, vähän on kasvanut

Velinen

Ja päänsä

Veli ja Otto

Vanu ja Oodi

Ja mummeli

Nucca 3kk

2010-10-24T05:41:00.001-07:00

Niin siinä kävi, että Oodelin ja Pyryn lapset ovat nyt sitten päässeet 3kk ikään! Onnea koko porukalle! Me tultiin nyt viikoksi talo- ja corgivahdiksi Turenkiin, koska vanhempani lähtivät himppasen yli viikoksi Saksaan.

No, meidän messissä matkasikin sitten myös Nukkis, koska Emilia oli Nacun kanssa Seinäjoella. Ei ollut turha reissu heilläkään ja pääsin hipelöimään Nacun RYP-2-ruusuketta. Meillä ei ehkä sellaista ikinä tule olemaan, mutta sain sentään läheltä sellaisenkin ihmeen nähdä! :D Onnea vielä miljoonasti Emilialle ja Naculle, ja kiitos että sain Nukkista lainaan.

No, ekaksi nyt kuvia perjantailta lenkiltä. Harmaata oli, mutta oikeastaan kiva valo marlekoiran kuvaamiseen

Nucan seisomakuva

Ja pääkuva

Kolme sukupolvea jälleen kivellä, tällä kertaa se kolmas siis Nucca

Ja Nukkis mummon kanssa, jonka mielestä Oden lapset eivät ole ihan niin ällöttäviä enää. Mummo hihnassa, koska Nacu oli mukana. (Uroskoirien omistajien mielestä valtavan hupaisaa tämä Vanun juoksuaika, koska normisti se ei niin välitä uroksista ja yrittää lähinnä pitää ne loitolla itsestään.)

No niin, ja sitten näitä Turenkikuvia. Voin kertoa, että matot eivät olleet iltapäiväriehan jälkeen edes paikoillaan, saati sitten suorana. Oodin mielestä Nucca oli siis loistava painikamu, jossain vaiheessa istuin tässä koneella ja käännyin vilkaisemaan mitä ne puuhailivat, ja Oodi MAKASI Nucan päällä, joka oli selällään lattialla ja jonka pää ja etutassut olivat Oden etutassujen välissä. Siinä sitten hammastelivat, en tajua noita kahta. Olisi pitänyt pitää kameraa jatkuvasti lähettyvillä, sen olisin halunnut ikuistaa.

Siis me vai? Eihän me olla mitään pahaa tehty...

Siis Nucca ainakaan...

Uusinta syysmuotia, käytä lastasi kaulaliinana.

Oodi jaksoi tuossa patjalla painia Nucan kanssa ja Nucca sai kiipeillä sen päällä niin paljon kuin Nukkista vaan huvitti (ja sitä huvitti paljon), mutta sitten kun Ode rupesi nukkumaan niin Nucalla oli harhakäsitys, että emän päällä saa vielä kolmikuisenakin nukkua. No, ei saanut.

Ulkoilin pentusen kanssa tuossa pihalla sitten ihan kahdestaankin, sillä oli hauskaa ja se ravasi tuolla rannassa ihmettelemässä vettä ja yritti syödä lehtiä ja rikkoa jäätä. Ihan normia pentusettiä siis, Oodi ja Vanu tarkkailivat tilannetta olkkarin ikkunasta ja ulvoivat.

Miksi sinulla on niin suuret korvat? Jotta voisin kuulla sinut paremmin

Pieni Nukkis meidän normilenkillä messissä. Aika samoissa paikoissa otin Oodista kuvia kesällä kun Nukka oli vielä pieni pallo sen massussa. Ihmeellistä on tämä aika.

Leirintäalueilua taasen kera tyyppien

2010-10-22T01:08:00.001-07:00

Oltiin eilen sitten leirintäalueella ihan urakalla, Sinin ja koirien kanssa saavuttiin mestoille neljän pintaan, ja Tiia tuli Kalen kanssa sitten kaiketi joskus himppasen yli tunnin päästä.

Veli ja Oodi riehuivat tyylilleen uskollisena omia ääliöleikkejään joita kukaan muu ei tajua ja minä ja Tiia yritimme pitää Vanun ja Kalen erossa toisistaan, jota vaikeutti Vanun jatkuva tarve juosta Kalen eteen kääntelemään häntäänsä, vaikka juoksupäivä nro 7 oli vasta menossa. Lopulta otin sitten suosiolla Vanun kiinni kävelemään hihnassa. Rouvaltahan hieman vauhti putosi ja sain melkoista mulkoilua osakseni sen taholta. Nartut, man...

Veli sitten onnistui kesken takaa-ajoleikin jotenkin venäyttämään etujalkansa, mitään ääntä ei kuulunut pennusta tai muutakaan, yhtäkkiä se vaan pysähtyi ja riiputti jalkaansa ikävän näköisesti. Kannoimme sankarin sitten autolle ja Tiia sen tutkikin, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Soittelinkin tuossa sitten kuvia pienenellessäni Sinille, ja Velin meno on taas ihan normaalia. Mutta kylläpä vähän varmaan pelästyttiin kaikki.

Sinin jo lähdettyä liittyi sitten seuraamme pitkästä aikaa Ronja-belgi omistajansa kanssa. Ronjaa en ole nähnyt sitten viime kevään, ja omistajansa kovasti ihmetteli Oodin uutta lookia. Hämmennyn tästä joka kerta, tai siis, tajuan kyllä että se on ihan karvaton, mutta kun sitä itse kaikki päivät tuijottelen, niin olen vaan jotenkin tottunut sen olemukseen. No, Ronjakin sai ihmeteltävää kun alkoivat Oodin kanssa leikkiä, ja Oodista olikin tullut aivan varteenotettava vastustaja. Siinäpä sitten suorastaan lensivät ympärillämme nämä kaksi, ja Ronjan oli jo turvauduttava jahtihaukkuun kun Oodi pinkoi sitä pakoon liian kovaa.

No niin, jospa muutaman kuvasenkin laittaisin, pimeys on nyt tällä hetkellä vihollinen, ihan surettaa että miten sitten talvella saan muupseista kuvia. Emiliankin kanssa ollaan kyllä oltu lenkillä, mutta sen verta myöhään että kameraa ei ole edes kannattanut raahata mukaan.

Kolme sukupolvea jälleen kivellä. Koiria ei muuten tarvinnut asetella tähän ollenkaan, Veli hyppäsi Vanun ja Oodin kanssa kivelle automaattisesti

Velillä oli ongelmia uskaltautua kiveltä alas, joten jäin kuvailemaan sitä vielä hetkeksi. Oodi sitten loikkasi takaisin poikansa luo

Tiian ottama pääkuva Velistä

Veli melkein ojassa

Ei oo putkiaivo tämä, pystyy tekemään pariakin asiaa samaan aikaan!

Veli ja Ode

2010-10-18T10:42:00.000-07:00

Leirintäalueleimassa tänään Sinin kanssa vähän kirkkaamassa kelissä. Vanulla on juoksut, joten mun Turenkiviikko ensi viikolla tulee aika nappiin kohtaan, koska se varmaan tärppeilee juuri silloin niin ei sitten tarvitse säätää niin paljon lenkkeilyn kanssa. Se jo nyt haaveilee lapsosista Emilian Nacun kanssa, ja mahdollisesti Kalen.

Oodin oletan juoksevan joulukuussa, mutta se pirulainen on alkanut merkkailla Vanun vaikutuksesta nyt tiuhaa tahtia. Kai se taas sitten tekee juoksua sen seuraavat 2kk.

Veli oli toki täysin hämmentymätön moisista ja piti etäisyyttä mummosta, joka on aina suotavaa toki. Emänsä kimpussa se oli sen sijaan melkein koko lenkin, ja Oodista se oli maailman hauskinta.

Veli saapuu pahaa-aavistamattoman Oodin luo

TSADAA

Kamera ei ihan ehtinyt mukaan Oodin riemuhyppyyn

Riehuminen jatkui muutamaa minuuttia myöhemmin

Tähystäjä

Veli kaivoi kuopan

Ja sai siitä hepulin

Mutanenä kerjuulla

Kiirus

Seisomakuvayritys, tuli vähän sakemanni

Kaiken se syö, ihanin Veli

Veli 12vk

2010-10-15T11:38:00.000-07:00

En ollut nähnyt Veliä varmaan about viikkoon ja kyllä sai taas silmät pyöreänä ihmetellä tätä "pikkumiestä", että jumankauta se on kasvanut! Se veteli Oden kanssa jo hippaleikkiä ihan kunnolla leirintäaluuella, Oodikin juoksi jo ihan tosissaan karkuun. Veli oli käynyt rokotuksilla omistajansa kanssa, hyvin oli mennyt eikä Veli käsittääkseni ollut edes huomannut sitä pistosta. Nukkis on menossa Emilian kanssa maanantaina samaiseen koitokseen. Noiden kahden painoero on muuten kuulemma about kaksi kiloa, Velin painaessa 7,6kg.

Kuvasato ei ollut kummoinen, tuli kaamea lumisade niin pimeni ihan kiitettävästi. Mutta tässä näitä:

Tämmönen se nyt on, häntä ei ees mahtunut kuvaan :D

Molemmat korvatkin ovat oikeaan suntaan

Käpyjongleerausta

Aurinkokin käväisi

Tässä vähän käsitystä tämänhetkisestä koosta. Eiköhän tuo äippä jää vielä pieneksi

Ennen lumimyrskyä

2010-10-14T15:05:00.000-07:00

Oli valtavan kirkas ja selkeä aamupäivä kuulkaas. Oltiin Emilian ja koirien kanssa metsässä ja otin kamerankin mukaan, eipä olisi uskonut että sitten myöhemmin koko metsä olisi ihan valkoinen. Olin kolmestaan omien koirieni kanssa sitten kuuden aikaan metsässä ja Oodi varsinkin oli piru vie aivan haltioissaan ja nappaili lunta suuhunsa innoissaan.

Mutta kuvia siis aamupäivältä seuraa:

Eeva ottaa kuvaa siitä kun Emilia ottaa kuvaa Nucasta. Yksinkertaista.

Nukkis kiipeää nuotioon

On muuten helppoa tää pentujen kuvaus

Hepulia

Nucca ja Nacu riehaantuivat

Taustalla järkyttyneet aikuiscolliet

Ja pesuhetki

Illat pimenee

2010-10-12T13:43:00.000-07:00

Tänään päästiin metsästä vasta pimeällä pois, kello taisi olla abouttirallaa puoli kahdeksan. Otin kuitenkin Nucasta muutaman kuvasen ennen lenkkiä kun aurinko vielä vähän paistoi. Alkavat olla jo rokotusiässä nämäkin muupelot, uskomatonta miten nopeasti aika meneekään.

Nukkis oli "mummolassa" hoidossa lauantain. Turengissa siis olimme, Nucca oli aivan enkeli. Tuijoteltiin minun äidin kanssa monta hetkeä Oodia ja Nuccaa, jotka leikkivät yhdessä olkkarin lattialla olevalla patjalla, Oodi yritti puhdistaa Nucan korvia ja nassua, mutta Nukkis vaan pyrki puremaan äitiään kurkkuun ja roikkumaan sen poskikarvoissa. Se jopa makasi pitkin pituuttaan Oodin päällä moneen otteeseen ja Oodin olemus oli jotenkin niin tyytyväisen onnellinen, että tuli kovin hyvä mieli. Nucca pääsi myös käymään junia ihmettelemässä ja oli kyllä niin hirmuisen reipas. Se oli oikeastaan kaikki lenkit minulla vapaana, Emilia on tehnyt sen kanssa kyllä hienosti töitä, Nucca tuli aina pyynnöstä luokse ja pysyi muutenkin äärimmäisen hyvin joukossa mukana.

Mutta siis, tässä muutama kuva kohta 12-viikkoisesta, ihanasta Nucasta.

Seisomakuva, ehkä joku päivä vielä onnistun

Nassu

Pentumassu!

Nucca ja Veli 11vk

2010-10-08T00:48:00.000-07:00

Nukkiksen ja Velin kanssa ollaan taas lenkkeilty, eilen aamusella oltiin Sinin ja koiriensa kanssa lenkillä, sitten illemmalla Emilian ja Tiian, koirineen toki. Joten otin sitten puupeloista kuvia, vähän yritin muistakin, mutta ei niistä ihmeellisiä tullut. Oodi ja Veli leikkivät lenkki lenkiltä enemmän, eilen niillä oli joku aivan järjetön keppileikki menossa, ja meillähän on kepit olleet aika pitkälti pannassa Vanun iskettyä itseään kurkkuun sellaisella. Niinpä YRITIN heittää keppiä korkeille kiville ja kallionlohkareille, mutta Oodi kerta toisensa jälkeen päättäväisesti haki sen. Oodi myös herkästi räjähtää toisille koirille jos ne yrittävät koskea niihin leluihin, joilla se itse sillä hetkellä tahtoo leikkiä, mutta jostain syystä Veli sai nyt jotain erityisvapauksia, eikä Oodi sanonut sille kertaakaan pahasti. Oikeastaan päinvastoin, se vei keppiä Velin ulottuville.

Nytpä kuitenkin, Veli 11vk

Ja sitten Nuccaa, joka tässä ensimmäisessä kuvassa on hämäävästi Oodin näköinen. En oikein vieläkään tiedä onko se enemmän Vanun vai Oodin näköinen, jotain äärimmäisen tuttua sen naamassa kyllä on. Varmaan herkästi näkee omat koiransa niiden pennuissa, vaikka tietenkin niillä on isäkin ja isän puolen suku. Mutta Oodista voin sentään ihan rehellisesti sanoa, että ihan on isänsä tytär. Nucca jääköön vielä mysteeriksi, ehkä aikuisiällä sitten tiedän keneltä se näyttää.

Tässä toinen melkoisen samanlainen, mutta en osaa päättää kummasta kuvasta tykkään enempi

Nukkiksesta on tullut samanlainen kivikiipijä kuin Vanusta ja Oodista, tosin sen intohimo moiseen muistuttaa ehkä enempi Vanun innosta kiviä kohtaan. Oodi hyppii niille vähän enempi hajamielisesti, Vanu taasen suurella intohimolla.

Nucca ja "veljensä" Nacu

Oodia, Veliä ja muistoja

2010-10-06T10:25:00.001-07:00

Piti tässä tehdä ihan muita juttuja, mutta kun netti ei toiminut niin jouduin kuluttamaan aikaa jollain muulla tavalla. Minulta pyydettiin yhtä kuvaa johonkin spanielikerholehteen, joten kaivelin sitä toivottua otosta arkistoista aivan paniikissa vailla tietoa siitä oliko minulla sitä enää alkuperäiskoossa vai ei. Samalla tuli kahlattua läpi vanhoja kuvia, vuodelta 2008 kun Oodi oli ihan vauva. Piententelin pari ennennäkemätöntä Vanusta ja Oodista, sekä vanhempien corgista.

Vanu ja Oodi temuamassa, nykyään tämäkin on justiinsa toisinpäin

<3

Ja Capri, Turengin valtiatar, kuvassa 6v

Oltiin eilen aamulla leirintäalueella lenkillä, raahasin kameran mukaan vaikka ei mitenkään täydellinen valaistus ollutkaan, kovin teräviä kaikki varjot ja muut syysauringossa. No, tässä vähän käsitystä siitä, millainen Oodi on nykyään. Eli yksi ainoa vaihde löytyy, ja se on täysii.

Velin kanssa ollaan myös lenkkeilty. Vanu ei enää dissaa sitä yhtä näkyvästi kuin aiemmin, mutta Velin mielestä se tarkoittaa sitä, että Vanu rakastaa pientä tyttärenpoikaansa rajattomasti. Näin asia ei kuitenkaan ole, ja kun aikani yritin tehdä Velille selväksi että mummoa päin ei kannata hyppiä tai roikkua sen poskikarvoissa (Oodi on sitä varten), sanoi viimeisen sanan kuitenkin Vanu, ja niinpä Veli ehkä taas jättää seuraavat pari päivää sen rauhaan. Ehkä.

Syksyinen Veli

Yllättävää, se syö taas jotain

Ja nassukuva, koska ne tuntuvat aina onnistuvan

Nukkis ja Veli 10vk

2010-10-02T07:57:00.000-07:00

Eilen täyttivät pyöreitä lukuja nämä kaksi ja käytiin sumuisessa metsässä lenkillä sitten tuossa päivällä. Hämärää oli, joten sato on mitä on, mutta tässä siis todisteaineistoa

Se on aina hyvä aloittaa nää lenkit mudassa rypien, että sitten kun on väsyneitä pentuja niin saa ah niin hienoja kuvia niistä. Eivät muuten olleet nämä kaksi meistä muista YHTÄÄN kiinnostuneita kun heillä oli toisensa, puskat vaan rytisi ja puut heilui kun painivat ojissa

Loppulenkistä oltiin sitten tosiaan märkiä ja limaisia, mutta tällaiset kiviposet saatiin aikaan. Ja Nukkis tosiaan on tuon verran Veliä pienempi

Nucca seisoskelee

Nucca löysi tyhjän tupakka-askin, ja siitäkös riemu repesi

Ja sitten tyyppien nassukuvat

Perhepotretteja

2010-10-01T09:26:00.000-07:00

Ollaan nyt Sinin kanssa parina päivänä käyty parin tunnin lenkit koirien kanssa, olen raahannut kameraa mukana, mutta sellaiset hyvät kuvat on jääneet saamatta kun tulee niin hämärä niin äkkiä nykyään.

Tänään kuitenkin jotain tarttui matkaan kun ajattelin ottaa Velistä kuvia kun se istuu kivellä. Vaan kivelle oli sitten tunkua ja sinne hyppi myös Oodi ja Vanu. Olipas sitten kivaa kun paniikissa yritin ikuistaa tätä, samalla kun Sini oli puhelimessa. Varmaan aattelivat siellä toisessa päässä että ok, jonkun hullun kanssa se siellä vaan se Sini lenkkeilee kun pidin meteliä että koirat olisivat katsoneet minuun ILMAN että kukaan hyppää alas kiveltä.

Tässä on Ode jo kerennyt mun jalkoihin istumaan, kivellä siis Vanu-mummo ja Veli

Oodi palasi vielä, mutta taitaa tämän kuvan parhaiten posettava olla Veli

"Mitä mesoot? Ei mulla täällä suussa mitään oo, mun kuono vaan on oikeesti tän muotoinen"

"Kato vaikka, ihan tyhjä"...ainakin melkeen

Tiistain Nuccaa ja vähän muutakin

2010-09-28T10:52:00.000-07:00

No niin, ilta on käsillä ja minulla on täällä himassa hyvin väsynyt mummo, ja suht väsynyt äiti. Eli Vanu ja Oodi ovat nyt ahkerasti taas lenkkeilleet Oden jälkikasvun kanssa, ja Oodi veteli vielä Nacun kanssa pitkin metsiä Vanu perässään pitkät pätkät, en tajua kuinka tuohon eläimeen tulee niin järjettömästi vauhtia aina syksyisin, muut eivät meinaa perässä pysyä.

Mutta siis joo, syysillan aurinko on yllättävän paha valaistus, vetää kaikki ihan punaiseksi, joten pahoittelut tulevien kuvien erikoisesta värimaailmasta jota yritin vähän parannella.

Tässä nyt sitten Nukkis 2kk. Jännitimme minkä väriset sen silmistä tulee, ja tässä nyt sitten todiste siitä, että ihan ovat tummanruskeat. Aavistus on tuossa toisessa silmästä sinistä, eli sellainen piste, joka löytyy myös Vanulta saman puolen silmästä. Oodilla on huomattavasti vaaleammat silmät kuin näillä kahdella.

Nucan korvat vielä hakee asentoa, niin kuin Velinkin, molemmilla on tuo sama korva hiukan vielä sivussa, mutta eiköhän se sieltä tule aikanaan.

Ja tässä Nucan seisonta.

Tässä Nucca mummonsa kanssa. Vanu oli kurkkuoperaatiossa perjantaina, josta johtuu side sen kaulassa.

Ja tässä Oodi tutkii Nuccaa, joka on ihan että mutsi, elä viiti.

Nacustakin vielä kuvanen, samalta kiveltä kuin missä Nukkis seisoskeli. Eli aurinko paistoi siihen suht suoraan, ja oli aivan punainen :D

Tiistain lenkkiä

2010-09-28T05:37:00.000-07:00

Nyt kyllä sää suosii lenkkeilyä JA kuvaamista. Sinillä ja Emilialla tulee olemaan aika hyvin dokumentoidut pennut, mulla on nykyään kamera ihan perusvarustuksena lenkillä. Tänään myöhemmin meinaan yrittää saada Nucastakin kuvia, eilen oltiin senkin kanssa lenkillä mutta tuli jo hämärä.

Oodi ja poikansa lähtivät vähän kisailemaankin tänään, ihan ei leikkitavat menneet yksiin, koska kun Veli heittäytyi lopulta ruohoon selälleen, katsoi Oodi sitä ihan ihmeissään, että mitä nyt pitäisi tehdä muka.

Tästä se lähti. "Hei mutsi hei, pieni Veli tässä"

Oodi riemastui, ja Veli tuumasi, jotta otapa kiinni jos saat

Riehaannusta

Ja alusta

Tässä nyt kaikille järkytykseksi Oodin syysmuoti 2010: BIKINIT

Veli kalliolla, eka kuva meni harmillisen epäselväksi, mutta se saa tulla tähän silti, koska on varmaan paras seisomakuva mitä minulla Velistä on

No ei tääkä paha oo

Velillä oli risujen kanssa hauskaa

Veli 2kk

2010-09-27T04:58:00.000-07:00

Metsässä taas Sinin ja koirien kanssa, kivaa oli ja voi jummi mitkä ihanat säät luvattu melkein koko viikoksi! Ihanaa kun ei tarvitse pestä koiria jatkuvasti, tai vaihtoehtoisesti sietää sitä hiekkaa ympäri kämppää. Tai no, Vanuhan meillä se todellinen liankerääjä on, Oodi on pudottanut aika totaallisesti turkkinsa, joten siihen nyt ei silleen tartu. Ellei hypi kuraojiin, niin kuin se päätti tehdä viikonloppuna...

No, eniveis, tässä Velin edesottamuksia tältä päivältä.

Yritimme seisomakuvaa, mutta ei siitä mitään tullut. Velillä oli risujen kanssa hauskempaa, tai sitten se ryntäili ihanasti minun syliini ja tuli paljon epäselviä "nyt ryntään sun syliin"-kuvia.

Lopulta luovutin ja tyydyin istumakuvaan. Kivan pääkuvan tosin sain nappaistua!

Sitten alkoi iskeä väsymys, mutta ihmekös tuo, oltiin aika kauan siellä metsässä

Nuccaa ja Nacua

2010-09-24T00:29:00.001-07:00

Oltiin toissapäivänä Emilian ja koirien kanssa lenkillä, oli kaunis, kaunis päivä ja vietimme metsässä sitten lopulta yli kaksi tuntia. Törmäsimme siellä myös Siniin ja koiriinsa, joten Nukkiksella oli suht tapahtumarikas parituntinen koska sen alun paini Velin kanssa ja sitten pyöri mukana ihan jo isojen koirien lenkillä.

Jonkunnäköinen parikuva Emilian koirista

Nacun seisomakuva

Nucca riehui risun kanssa

Ja seisoskeli ja istuskeli värilleen sopivassa maastossa

Aurinko alkoi jo olla aika matalalla loppulenkistä, tässä Nukkis tuijottelemassa

Ja sitten kävi näin. Lenkin viimeiset muutama sata metriä Nucca vietti Emilian sylissä. Umpiunessa

Metsäilyä ja vähän muutakin kivaa

2010-09-20T07:34:00.000-07:00

Olipas aurinkoinen päivä! Oltiin Vanun ja Oodin kanssa metsässä puoli kahdesta abouttirallaa viiteen, ensin Sinin ja koiriensa kanssa, sitten Emilian ja Nacun, sitten vielä Nucasta otimme kuvia Oodin kera. Huh!

Seuraa siis kuvamateriaalia

Nää odotti meitä metsässä jo valmiina

Vähemmän mutainen pääkuva

Velin koko olemus

Nacun kanssa kierrettiin sitten aikuisten lenkki, joten Nukkis odotti sen aikaa Emilialla kotona

Nucasta oli tarkoitus saada seisomakuva, mutta eipä se paljon malttanut! No, kunhan ikää tulee lisää niin eiköhän nämäkin ala onnistua

Ja sitten nämä äiti-tytär-kuvat. Ei ollut meinaa helppoa! Sitten ehkä vuoden päästä voimme lisätä tähän Vanun mukaan, nyt siitä ei kyllä tasan tulisi YHTÄÄN mitään, joten Vanu pysyi kuvaussession ajan autossa.

Nuccaa ja Veliä, ylläri ylläri

2010-09-18T14:34:00.000-07:00

Tänään oli kirkkaampi päivä, joten lähdin toiveikkain mielin kuvailemaan Nukkista ja Veli-veljeään. Emilia oli Nucan niin hienoksi harjaillutkin 8-viikkoiskuvia varten, mutta lienee järkevää ensin näyttää miksi Nucca sitten kuvissaan on niin..no...mutainen :D

Veli on sitä mieltä, että oo, systeri, tänne mulle se heti

Nucca pistäis vähän vastaan

Mutta minkäs teet kun veli on jättiläinen

Veli on selkeesti ollut leikkiopetuksessa, ennen se jäi aika suosiolla pohjalle, mutta ei enää, ei vaikka mikä olisi!

Nukkiksen lienee syytä tyytyä kohtaloonsa

Kinkku oli Velin mieleen

Kyllä pentu on pennulle paras kaveri, näitä leikkejä jaksaisivat leikkiä loputtomiin

Ja sitten näitä Nucan kuvia

Minäkö mutainen, ehei

Nyt seison, ota äkkii kuva!

Pennuille kun tekee kimeitä ääniä, saa ne joskus katsomaan kameraan päin tälleen kivasti

Mutta joskus menee vähän yli...

Scottail Quarterback 8 viikkoa

2010-09-17T05:53:00.000-07:00

Oltiin Oodin, Vanun, Sinin, Velin sekä Velin "isoveljen", Otto-dalmiksen, kanssa metsässä. Satoi kun lähdimme, ja sitten pamahtikin aurinkoinen ilma päälle kesken lenkin, ja minä olin sitten jättänyt kameran autoon kun ajattelin ettei me mitään kuvia saada. Niinpä otettiin sitten Velin kahdeksanviikkoiskuvat lenkin jälkeen, joka oikeastaan oli iisimpää kun saatiin isot koirat autoon.

Tässä pari nassukuvaa

Yritettiin jotain seisomakuvaakin, mutta eihän pienoinen Veli malttanut

Sitten Veli meni mukkelismakkelis rapsutustuokion jälkeen

Vielä viimeiset istumaposet, sitten himaan nukkumaan!

Terveisiä myös Oodin muille kahdeksanviikkoisille mukuloille :)

Pentutreffit

2010-09-15T06:20:00.000-07:00

Säätiedotus lupasi kaameaa sadepäivää, mutta niin ei käynytkään. Tai siis, märkää on, ja pimeää, mutta mitään kaatosadetta ei ole ollut. Niinpä sitten järkättiin pieni perhelenkki, eli siis mukana heiluivat Vanu, Oodi sekä Oodin lapset Nucca ja Veli.

Vanu oli ihan yhtä ällöttynyt Velistä kuin Nucastakin, joten se vaivautui kerran sanomaan pienelle Velille pahasti, jonka jälkeen tyytyi vain kävelemään ja välillä toki mulkoilemaan pentuja. Törmäsipä Veli sen takajalkoihinkin täydestä vauhdista, ja Vanu näytti kyllä hetken siltä että voi nyt hyvä luoja noita lapsia, mutta antoi sitten olla.

Oodi sen sijaan oli pennuille oma kiltti itsensä, yrittipä jopa mennä mukaan niiden painimatseihin. Lähinnä se tosin vain oli leikkiinkutsuasennossa ja haukkui leikkiville pennuille, ja juoksi niiden mukana. Veli aika rohkeasti meni heti hyppimään Oodia vasten tämän nähdessään, mutta Oodi vaan katseli että ahaa, mikäs tämä on. Kävi Oodi sen myös pesemässä kun Veli makoili selällään ruohossa, mutta oli ilmeensä sen jälkeen vähän sen näköinen, että yök.

Alkulenkki oli suunnilleen tätä

Veli löysi kävyn

Sillä oli vauhti päällä

Veli on kyllä reippaasti Nuccaa isompi, mutta tämä kuva hämää!

Veli ja Sini

Veli ja Oodi

Veli ihan itsekseen

Sitten yritettiin istuttaa tyyppejä kivelle. Ajattelin ettei noi nyt niin uhkarohkeita ole että pyrkivät kiveltä alas, mutta olin aika väärässä. Eli molemmat olivat heti tulossa alas ihan itsekseen...onneksi molemmilla puolilla oli ihminen.

Kun toinen istuu, niin toinen ei varmasti

Sitten kun Emilia yritti laittaa pentuja vähän lähekkäin niin lopputuloshan oli tämä

Scottail Q-tip

2010-09-14T05:04:00.001-07:00

Eilen satoi pitkään ja hartaasti, joten ei tullut mieleenkään ottaa kameraa metsään mukaan. Tänään päivällä oli sitten aurinkoista ja suht kuivaa, tosin maa oli täynnä lätäköitä. Saimmekin siis lenkkiseuraksi Emilian ja pikku-Nucan.

Oodi tapasi tyttärensä lauantaina ja ihmetteli jo silloin, että kukamitähäh. Silti uskoisin, että se jotenkin kässää että on sen pentu, ainakin käyttäytyy erilailla kuin minkään muun pennun kanssa koskaan.

Vanu sen sijaan on pennusta suunnilleen yhtä ällöttynyt kuin oletinkin. Mukana muupsi saa juoksennella, mutta mummo ei siedä mitään lähentely-yrityksiä.

Mut ei pikkuista haittaa, sillä oli kivaa!

Olenko yhtään suloinen?

Kivikiipeilijä

Veikkanpa että vuoden päästä ei oo saappaat enää pentua isommat

Emilia ja Nucca

Hiiviskelijä

Sitten tuli kaamea väsymys ja puupsi saikin kyydin kotiin sylissä :D

Pennut 7 viikkoa

2010-09-10T12:23:00.000-07:00

Näin siinä pääsi käymään, että Scottail Q-pentue täytti tänään 7 viikkoa. Tämän kunniaksi otettiin vielä viimeiset poestuskuvat kaikista, sekä muutama yhteiskuva. Myös välihillumiskuvia on, mutta pienentelen ne myöhemmin, koska näissäkin meni oma aikansa! Tässä sitten sitä satoa.

Aloittakaamme taas syntymäjärkässä. Scottail Qualificato, eli vaaleansininen poika

Sitten Scottail Quite Rightly So, eli turkoosi poika

Kolmantena Scottail Quarterback, eli virheä poika. Lähti jo uuteen kotiinsa, varmasti tulee esiintymään tässä blogissa myöhemminkin, koska meni ystävälleni Sinille Nokialle. Kutsumanimekseen tuli Veli.

Neljäntenä Scottail Q-tip. Lähti tämäkin jo tänään asumaan ystäväni Emilian luo tuohon parin kilsan päähän. Joten tätä muupsia tulemme myös näkemään paljon.

Viidentenä Scottail Quinevere, eli trikkityttö

Lopulta vielä Scottail Qvinremus, eli lila poika

Ja sitten nämä ryhmäkuvat. Vanun pennuista aikoinaan otimme samanlaisen, silloin oli oikeastaan vain yksi selvästi paras kuva. Tänään suosikkeja löytyikin sitten enempi, pidän kaikista oikeastaan yhtä paljon.

Näissä kahdessa järjestys on Qvinremus, Quarterback, Q-tip, Quinevere, Qualificato ja Quite Rightly So

Välissä päätin että hyvä kuva tuli jo, mutta kokeiltiinkin vielä uusiksi, jolloin järkkä oli Quinevere, Quarterback, Quite Rightly So, Q-tip, Qvinremus sekä Qualificato

Pennut 5,5 viikkoa

2010-09-01T09:45:00.001-07:00

Ihania pupseja, niin paljon kuvia etten nyt tässä enempiä runoile. Luvassa siis melkoinen pläjäys, meinasi mennä tukkoon koko photobucketti.

Taitavat olla molemmat turkoosin pojan kuvia

Sini toimi pentujen nukkuma-alustana

Merletyttö ottaa lunkisti Sinin käsittelyssä

Hulkki lienee valinnut omistajansa

Muutama merletyttökuva, joka värinsä puolesta on helpoin kuvattava koko porukasta

Joltain menee ihan just hermot...

Toinen taistelupari

Otettiin sitten seisoma- ja pääkuvat pennuista, eli tässä tulee, syntymäjärjestyksessä:

Vaaleansininen poika

Turkoosi poika

Vihreä poika, eli Hulkki

Merletyttö, eli Nukka

Trikkityttö

Sekä ihana violetti poika

Kolmiviikkoisista kuvia

2010-08-17T09:52:00.000-07:00

Käyttämäni kone on sitä mieltä, ettei Photoshoppia jaksais oikeen pyörittää, joten kuvat on aika harvassa. No, ensi viikolla palaamme Härmälään ja paremman koneen ääreen, joten muutosta luvassa!

Tässä kuitenkin kuvia:

Oodin tytöt

Ja Oodin pojat

Tässä vielä kaikki

Muupsikuvia, toki!

2010-07-25T01:48:00.000-07:00

Koska minä oon Oodin kanssa nyt joka päivä ja melkeinpä koko ajan, niin näitä kuvia ei ihan voi silleen kätevästi vuorokausijärkässä laittaa. Nää kuvaset on eiliseltä illalta ja tältä aamupäivältä. Mutta periaatteessa Oden katraalla nyt ikää 2,5vrk. Hyvin ovat kasvaneet ja ovat hyvinkin reippaita, kuten taas tuli punnituksessa huomattua...

Myös ilmoitan, että trikkipojat on nyt merkitty syntymäjärjestyksessä, koska tietyssä asennossa niitä ei erota toisistaan se kuuluisa erkkikään. No, yhdellä pojalla on mahassa musta iso laikku, mutta öö..unohdin jo, että kuka se edes oli.

/And hey I noticed I have some English speaking readers, so hey, I'll do this in both languages so you don't have to use that horrible google translator. So yeah, everything is going well, the only "problem" we have is that the tricolour boys look very similar, and although the white markings differ, in certain positions it's impossible to tell who is who. So we have now marked the boys using nail polish, actually. So, every boy now has a nail painted pink, according to the order of their birth.

Isoin poika kaikkien päällä. Reilua. /Biggest boy on top of everyone else..fair, no?

Kaikki pupsit. / All of the pups.

Tytöt, merletyttöllä on ihana naama! / The girls, I especially like the merle girl's face.

Pallomahapoika. / This boy has a black patch on his stomach, but I have already forgotten which boy this is. Maybe the second one.

Onnellinen Oodi ja lapset. Mä nukun tuossa vieressä olevassa sängyssä, onneksi muupsit on suht hiljaisia. / The happy mother with her kids. My bed is right next to the box, thank god the pups are fairly quiet.

Scottail Q-pentue 1vrk

2010-07-24T02:14:00.000-07:00

Meillä on mennyt hienosti. Punnitsin aamulla muupsit, ja kaikki ovat saaneet lisää painoa. Merletyttö on aina, AINA tissillä, mutta säilyttää nyt ainakin toistaseksi paikkansa porukan jumbona. Trikkipoikien erottaminen on haastavaa, mutta kuvittelin ainakin saaneeni painot oikeisiin sarakkeisiin. Mutta jos tuolta summamutikassa trikkipojan nostaa, ei kyllä muista heti, että kuka se mahtaa olla. Paitsi kolmas poika tekee tässä poikkeuksen olemalla kaikista isoin ja pullein. Sillä on myös isoin kaulus.

Alustat ja päivät vaihtuu, Oodin asento pysyy samana.

Trikkityttö, jonka helposti tunnistaa tuosta niskassa olevasta merkistä. Sillä on myös otsassa muutama valkoinen karva, sekä nenässä hieman valkoista.

Alla joukon isoin, poika nro 3, ja sen päällä joukon kuopus, jolla silläkin on nenässä hieman valkoista, seikka joka auttaa tunnistamisessa, sillä toisena syntynyt poika on kovasti saman näköinen.

Oodi hoitaa.

Oodin ja Pyryn mupsit!

2010-07-22T10:22:00.000-07:00

Oodi synnytti viime yönä 6 pentua; 4 trikkipoikaa, merletytön ja trikkitytön. Ei ole aavistustakaan miten ne mahtui Oodin melko vaatimattoman kokoiselta VAIKUTTANEESEEN mahaan, koska mitään pieniä nuo muupelot eivät ole.

N. kello 01:00 syntyi trikkipoika, 306g, puoli tuntia tästä syntyi toinen trikkipoika, 288g, ja 20 minuuttia myöhemmin kolmas trikkipoika, 365g.

Kymmenen minuuttia meni ja merletyttö oli maailmassa, se on porukan pienin, painaa 265g. Trikkityttö seurasi 25 minuuttia myöhemmin, painaen 315g. Aateltiin jo, että siinä ne nyt sitten oli...mutta ei, vielä yksi trikkipoika ilmestyi laatikoon, sekin 315g. Ja siinä ne sitten olivatkin, Oodi hoitaa niitä hyvin eikä sitä helposti saa laatikosta mihinkään. Kovin väsynyt se on, meinasi puhti loppua kesken viimeisen pojan kanssa, mutta onneksi oli auttavia käsiä.

Tässä nyt ekaksi pentueen iskä, eli Silimen Summer Soul.

Oodi paria päivää ennen synnytystä

Oodin pennut vastasyntyneinä

Ja tänä aamuna

Oodi 2v

2010-07-12T08:53:00.000-07:00

Niin se tuli ja meni, Oodin ja Vanun muidenkin lapsien synttäripäivä. Nyt ne on jo aikuisia, yhyy. Mutta oon tapani mukaan myöhässä. Eniveis, tässä muutama kuva tältä päivältä.

Tässä tulee hirmuinen Oodi..joka kauniisti näyttää myös kieltään

Kun mikään juoksulenkki ei tullut tänään kyseeseenkään, niin viihdytin koiria heittelemällä niille nappuloita, joita keräilivät sitten lenkkipolultamme ja sen ympäristöstä. Vanulle teki ainakin hyvää, sillä on melko paljon kerääntynyt energiaa varastoon. Onneksi se pääsee kohta saarelle riehumaan, siellä on viileämpää.

Oodi etsii ruokaa vimmoissaan koska mielestään ei saa ikinäkoskaan riittävästi sapuskaa. Perinnöllinen sairaus, tuo ikuinen nälkä

Tässä vielä varjoisa Oodi.

Mäyläkoilia

2010-07-01T11:59:00.000-07:00

Nyt seuraa järjetön määrä mäyrislapsikuvia. Jopa mun äiti huokasi, jotta "voi hyvänen aika" kun näytin näitä sille kamerasta. Että pitemmittä puheitta.

Vichyn lapsista kuvia, en minä näitä erota! Niitä on oikeasti viisi, mutta mustat eivät nyt olleet oikeen kuvauksellisia, tai siis kameran mielestä eivät olleet ja menivät suttuisiksi. Mutta tässä ainakin kaksi eri merleä, kai?

Sitten Pepsin mukelot, näitä on kolme ja ovat kaikki erivärisiä, joten jopa minä erotan ne toisistaan!

Punainen tyttö

Musta poika syömähommissa

Merletyttö on kovasti matkalla jonnekin

Ja niin oli toisetkin

No onko vähän söpö...

Tai tää?

Systerit

Pepsi lasten kanssa unilla

Nyt kaikki sanoo yhdessä: "Awwwwww!"

Mökkeilyä

2010-06-30T02:26:00.000-07:00

Pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin mökille viime torstaina. Kivaa on ollut ja Oodi ja Vanu sekä vanhempien corgi ovat rajattomasti saaneet olla saarella vapaana. Vaikka eivät ne paljon pihapiirista lähde omille teilleen, paitsi Vanu, joka käy välillä vähän pidempää lenkkiä pitäen huolta siitä, ettei metsästä mitään hirviöitä uskaltaudu meidän kimppuumme. Siellä se sitten huutelee muutaman hetken ja tulee pois.

Onkiminen on ollut kivaa, yleensä molemmat colliet ovat istuneet kanssani laiturilla katseet tiivisti kohossa. Mutta Oodi meni vähän liian pitkälle kun alkoi kalastella vesiämpäristä sinne laittamiani kaloja. Se siitä nautinnollisuudesta, kun vähän väliä olin ottamassa Oodin hampaista elävää ahventa. Oodi ei niin välitä uimisesta, mutta sukeltamisesta se pitää, naamansa oli koko sen illan ihan märkä, koska vaikka lopetin onkimisen, se kävi silti tunkemassa päätään kaikkiin vesisankoihin, mitä löysi.

Eilen tulin kotiin ilman koiria, sinne ne jäivät vanhempieni kanssa. Äiti oli nukkunut Oodin kanssa aamupäivään, mutta Vanu oli toki jo varhain hereillä tekemässä kierroksiaan.

Oodi mökin edessä

Vanu samassa paikassa

Oi kuusipuu, oi kuusipuu. No okei, ei se sitä oikeesti syönyt, vaan tuota heinää.

Minä uin, koirat tuijotti

Oodi, Oodeleitten kuningatar.

Juhannusviikko

2010-06-22T04:01:00.000-07:00

Juhannukseksi olemme suuntaamassa mökille toki, mutta juhannusviikollakin olemme toki ulkoilleet paljon. Lenkeiksi en tiedä voiko niitä kutsua, sillä puolisen tuntia menee yleiseen heinässä makoiluun ja kamerointiin ja itse kävelyyn ehkä tunti, mutta sattuneesta syystä joukossamme on suuri laiskiainen, jonka laiskuuden syyn varmaan aktiivisimmat blogilukijat varmaan tietääkin. Mutta mikäs siinä, ulkona on kiva lekotella.

Ei, Vanu ei ole noin pieni, eikä Oodi noin suuri. Perspektiivi on ystävämme. Oodilla on tässä joku haju nyt meneillään.

Kattokaas, ihan samanlainen kuva on vuoden takaa olemassa. Tuolla lenkkipaikassa muut kuvat ovat kyllä vähän kortilla, kun tuolla puskassa asuu yleensä Fasaani Fasaninen, jota pitää kytätä.

Tässä kytätään kärpästä, jonka tarkkasilmäisimmät voivat nähdä jopa kuvassa :O

Ja tässä vähän poseerausta ilman kärpästä

Vanulta kesäterveisiä...

Scottail Othello 1v 11kk

2010-06-10T22:18:00.000-07:00

Käytiin Suvin kanssa vierailemassa Vanun Onni-pojan luona ja tarttuipa muutama kuvanenkin mukaan. Onni on ihana!

Toukokuun viimeiset

2010-05-31T08:26:00.000-07:00

Viime viikko oli sateinen ja oikeastaan vain sunnuntain lenkit tein ilman kumisaappaita. Olipas hauska mennä lenkkareissa tänään! Eilen kävin koirien kanssa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös Turengin laskettelukeskuksella kävelemässä, oli aivan loistava parituntinen ja mupelot nauttivat kovasti juoksemisesta. Oodi tosin lähti muutaman hajun perään kovinkin temmokkaasti, mutta ikinä ei lähtenyt kovin kauas. Yhtä rinnettä se lähti juoksemaan täysillä varmaan jänönjälkien perässä ja minä tietty pinkaisin sen perään. Joo-o, ei ihan kunto riittänyt sen vauhtiin. Ei riittänyt Vanullakaan.

Tänään olimme pariin otteeseen tutummilla lenkkipaikoilla. Caprikin tuli päivälenkillä mukaan nyt kun ei ole märkää. Capri ja sade ei sovi samaan lauseeseen, sadepäivinä se käy mummolenkeillä isäni kanssa. Mutta nyt siis messissä, tässä todiste!

Kuumuus iski

Kaksi marjaa. Oodi takana.

"Onko pakko jos ei halua" tuumii Oodi. Se ei pidä nokkosista, joita on yhdessä kohtaa jonkin verran, olen tosin raivannut siihen polun, mutta tuntuu varmaan tassuissa inhalta? Vanu ei välitä.

Nyt jo sitten paremmissa maisemissa, ei typeriä nokkosia!

Oodi makoilee pyörimisen jälkeen

Ja kattelee mitä kupeksin

Vanu haistelee kesähajuja

Sit se oli jo tällaista...ja tämän muuten aloitti Vanu!

Hammastelua

Kesämeininkiä

2010-05-13T12:23:00.001-07:00

Nyt on saatu kesä avattua, lenkillä on oltu jo ilman takkia ja jopa ajoittain ilman pitkähihaisia! Helatorstain vietimme ulkoilumeiningeissä ja nytkin Vanu ja Oodi makaavat tiedottomina parvekkeella, rassukat.

Oodi aloitti juoksut maanantaina, sen juoksuvälit ovat siis olleet tasaisesti melkein päivälleen 7kk. Tiian Kale kyllä tajuaa, että juoksut ovat alkaneet, mutta ei ole Oodista mitenkään superkiinnostunut, mitä nyt pari kertaa lenkissä käy tarkastamassa että "joko nyt?" Oodi taasen on kovinkin kärttyinen Kalen tsekkailuista välillä, joka on sinänsä uutta, että ennen Oodi ei ole moisesta päreitään polttanut.

Ja sitten kuvasia, joita on aika paljon taas kertynyt. Tiialle kuuluu kreditti osista kuvista, tänään mun kädessä tuo kämra ei hirveästi viihtynyt, mitä nyt Vanusta napsin noita palloilukuvia kun Tiia sitä leikitti.

Vanu, korvat taitettuina, wohoo

Ja Vanu, korvat vähemän taitettuina

Kalesta ei hirveästi kuvia otettu, se vietti suurimman osan ajasta myyräjahdissa

Uuuuuuu, sanoo Kale

Ja sit näitä, tuttua meininkiä

Loikka, joka käi epätarkaksi, koska minä kämmäilin. Mutta on se silti aika hieno

Oodikin yritti, mutta mutsi on vaan liian kiihkeä palloilija, jää lapsi jalkoihin

Tässä seisoskelua

Rannalla uimassa olleet Rusina

ja Pippuri

Tiia kaappasi Oodelin syliin, ensin Oodi ei ollut ihan varma, että oliko se nyt niin kiva juttu ollenkaan

Kyl se sit olikin. Kodak moment!

Ihan joo "muutama" kuva sunnuntailta

2010-04-18T09:21:00.000-07:00

Varsin tuulinen päivä, mutta mikäs siinä, vietimme siitä aimo-osan leirintäalueella lenkkeilemässä Tiian ja Kalen kanssa. Narupalloa heiteltiin, myyriä etsittiin ja leikittiin tuttujen koirien kanssa, oli kieltämättä kiva päivä!

Vanu matkalla pallon luokse, luulisin

Oodi lentää

Ja yrittää syödä lahkeen

Ja muuten vaan juoksentelee

Tässä sitten vähän toista porukkaa, eli Kale, Sulo (perunkarvaton) ja Elise, joka on belgimix (tervu x mali)

Tässä koko lössi

Kale ja Sulo

Elise ja Kale

Sitten, Vanun narupalloilun parhaat palat as follows

Namia!

Oodi seisoo, vaikka seisomakuvia emme edes tänään yrittäneet. Tämä oli jotenkin kiva

Oodi matkalla Tiian luo

Ja jonnekin muuallekin

Ja ehkä minun liikekuvasuosikkini

Vanu ja Oodi matkalla yhteiseen päämäärään, joka taitaa olla nappula.

Oodikin narupalloili, todistettavasti. Tässä matkalla Tiiaa karkuun, joka olisi ikävästi halunnut pallon takaisin :(

"Minun pallo, elkäähän kaipailko, Oodelin luontoon ei kuulu palauttaa poisheitettyjä tavaroita"

Oodi 1v 9kk

2010-04-16T09:35:00.000-07:00

Yritin kuvailla liikekuvia narupalloillessa, mutta yksin se on tosi hankalaa kun pitäs niitä palloja heittääkin, ja pyllykuvat on ihan just sieltä, eli pepusta. Ja niitä olis ollut tarjolla useampiakin. No, meni sitten Oodin kuvailuksi, vaikka Vanulla alkaa olla tytärtään parempi turkkikin. Oodilla on tosin pidemmät hapsukarvat kuin Vanulla koskaan, ja tuntuu pitävän ne päällänsä vaikka kaiken muun turkin heittikin pois.

No, Oodin molemmat puolet

Ravistelukuva, nää jaksaa aina huvittaa allekirjoittanutta

Kevät on täällä!

2010-04-14T11:50:00.000-07:00

Niin se kuulkaas on! Ihanaa. Ollaan oltu koirien kanssa paljon metsässä ihmettelemässä puroja sun muita, ja tietysti tuossa leirintäalueella heittelemässä palloa. Vanu on ollut taas narupallonsa kanssa ihan tulessa, oikein malttaisi lopettaa sitä leikkiä ollenkaan. Oodi on vähän paitsiossa kun Vanulla on tuota narupallokokemusta kuitenkin se 3 vuotta enempi plakkarissa, ja on hommassaan eripätevä. Nyt kuitenkin kuvia vähän tältä viikolta.

Vanu Turengissa. Kaikki fasaanit löytyi taas.

Oodi oli kovin ihmettelevällä päällä

Tampereelle palattuamme Oodi tutustui puroihin ja muihin vesielementteihin tutulla tavalla

Ja se lopputulos..

Ja sitten. Se näki jossain ojassa pyörteen, johon oli jäänyt nalkkiin joku vaahtopallo. Se tuijotteli sitä valehtelematta viitisen minuuttia, suunnilleen tässä asennossa

Kunnes se sitten päätti ottaa sen vaahdon..suuhunsa.

Voin kertoa, että ilme ei ollut ainakaan sen näköinen, että olis kovin herkkua ollut.

Leirintäalueella oli sitten taas tutut meiningit valloillaan. Myös seropi Tellu oli kanssamme. Tällä koiralla on muuten aivan jumalaiset liikkeet, usein niitä tuijottelen, että kyllä voi koira liikkua kauniisti ja sulavasti

Messissä oli myös Atte-nöffi, jonka takia Kale oli aika paljon tämän näköinen

Lisää pullistelua

Kaverilenkkiä

2010-03-26T04:18:00.000-07:00

Nyt parituntisia lenkkejä illalla tehneet koirat on aikas väsyneitä, juuri palasin aamulenkiltä jäältä ja oikeasti harmittaa, että se ei siellä varmaan enää kauaa ole. Keskiviikkona olimme taas Tiian kanssa liikenteessä, ja porukkaan liittyi sitten muitakin.

Ekaksi oltiin ihan keskenämme, tässä Vanu tulossa kohti

Oodi vauhdissa

Vanu ja sen mielestä vallan vallaton Kale

Kale hangessa jäähdyttelemässä

Ja seisoskelemassa

Ja sitten tuli tää! Eli maailman ihanin belgi Ronja aka Mustantuulen Quita

Sitten joukkoon liittyi myös Sulo, perunkarvaton, karvallinen versio

Ronja lähti omistajineen jatkamaan matkaa, ja me jäätiin loput leikkimään jäällä.

Sulo on napannut ihanan saaliin, jääpalan!

Eyes on the prize

Jäälenkkeilyä nyt vielä kun uskaltaa

2010-03-22T15:11:00.001-07:00

Kyllä vaan, jäältä on kadonnut kaikki se upottava lumi, ja nyt on koirilla hauskat ajat. Kuvailin aamulla Oodia, joka jostain syystä kuvissa näyttää paljon karvaisemmalta kun on. Optinen harha, I guess. Täytyy julkaista huomenna siitä vähän epäedustavampia kuvia, nyt kone ei jaksa photoshoppia enempää pyöritellä, rassukka.

Auringonlaskun aikaan kävimme sitten Tiian kanssa lenkillä ja yritimme jotain kuvakyhäelmää, mutta vaikeeta oli siinä tuulessa lapaset kädessä.

Tässä kuitenkin on mutsi ongelmissa...

"Eikö niinkö sori.."

Vanu tottelee Tiiaa. Sillä on nami. Ja siten kaikki valta.

Kale on varastanut lapasen!

Tampereen KV

2010-03-20T14:37:00.000-07:00

Tänään oltiin vähän näytelmämeiningeissä, ja olihan siellä tuttuja. Tässä vähän kuvasia.

Tässä Olga

Ja siskonsa Lili, eli Scottail Outsider. En enää ihmettele mihin ne Vanun geenit meni, ne meni tänne:

Ja sitten Helmi, Scottail Miss You

Scottail Othello 1v 8kk

2010-03-12T07:23:00.000-08:00

No niin, nyt olen palannut Tampereelle ja voin tuosta Onnista vähän pidemmästikin kirjoittaa. Eli olimme Oodelin kanssa käymässä Suvilla ja Merikin siellä sitten oli Onnin ja Viivin kanssa. Oodi ei ollut hirveän otettu enää veljestään ja käyttäytyi epätavallisen aikuismaisesti, piti selkeesti veljeä vähän tollona.

Mutta joo, voin sanoo, että jos olisin Onnin ihan kadulla tuntemattoman ihmisen kanssa nähnyt, en olisi tunnistanut. En oikeastaan tiedä mikä siinä on muuttunut, sanoisin että kaikki. Sen pää on ihan erinäköinen, ja se on valtavan suuri ja karvainen, vaikka ei ole edes täydessä turkissaan. Ja jummi, se on yllättäen äitinsä näköinen, ja voin kyllä sanoa, että Vanu Onnista ei ole aiemmin ensimmäisenä tullut mieleen, vaan olen ajatellut sen tulevan iskäänsä enempi. Sysimustahan tuo on, ja hauskan oloinen poitsu, en meinannut malttaa kuvata ollenkaan kun meni vaan vähän sellaiseksi tuijottamiseksi, että häh, onko TUO oikeasti Onni? Tai ehkä Meri on sen käynyt vaihtamassa...

Vauhtia siinä riitti myös, kepit oli pop.

Ja ne kepit on muuten Vakava Asia, ettäs tiedätte

Tää on vähän niinkö se jellonakuningas

Ja tässä sitten vähän virallisempaa meininkiä, tuli muutes vahingossa tämä räpsy

Tässä se on kyllä niin äitinsä, että ihan hätkähdin kun kuva lävähti näytölle.

Ihana poika.

Oliskohan sitä vähän kevättä ilmassa?

2010-03-10T14:39:00.000-08:00

Turengissa on tullut taas liikuskeltua, puhuin tosin iskän kanssa puhelimessa tänään ja ilmeisesti meidän lempilenkkipaikka, eli joki, on avautunut näinä leutoina päivinä. Voi jummi, kiva kun metsässäkään ei siellä mielellään kulje kun ei ole polkuja. Jää varmasti reunoilta kestäisi hyvin, mutta kun kaikki lähitienoon sorsat ovat tulleet sinne keskelle hengailemaan, niin pidä siinä sitten Vanua ja Oodia SEKÄ etenkin kerran elämässään jokeen pudonnutta Capria poissa sieltä...No, nyt vielä vähän muistoja viikonlopulta, kun jää oli vielä kivasti paikallaan.

Oodi vauhdissa, toki

Paikka

Siristelyä auringossa, kyllä on epäoodimainen ilme!

Vanu meni isän ja Caprin kanssa lenkille, Oodia isä ei enää ota koska se on pahis teini-ikäinen ja Vanu on paljon, paljon helpommin hallittavissa, sekä vähemmän intuitiivinen liikkeissään. Oodi toimii aina ennen kun ajattelee, pöljäke. Joten me mentiin sitten Vanulta salaa jäälle harrastelemaan Vanun lempilajia...NARUPALLOA!

Kaverikuva metsälenkiltä eilen.

Metsälenkki lumisateessa, kuinkas muuten

2010-03-03T07:19:00.000-08:00

Näinä pimeinä päivinä kameran raahaaminen metsässä mukana on ollut minusta tosi huono idea, ikinä ei saa tyydyttäviä otoksia. Nyt kuitenkin kyllästyin odottelemiseen, noina aurinkoisina päivinä olen onnistunut unohtamaan kameran milloin minnekin, ja nyt kun kamera olisi samassa kaupungissa kuin minä, päätin yrittää jotain kuviakin ottaa. Vähän sellaista turhauttavaahan se välillä on, mutta tuli niitä ihan hauskojakin.

Vanulla on juoksut, se teki hämy-sellaiset. Hiljaisiksi juoksuiksi noita kai sanotaan, vuotanut se ei ole tippaakaan, mutta kun ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon yritettiin käydä Tiian ja Kalen kanssa lenkillä, Vanu olikin sitä mieltä että Kalen kanssa vois tehdä lapsosia. :O Nyt sillä on niin kaameat tärpit päällänsä ettei ole varmaan koskaan ollut, viime yönä se murtautui parvekkeelle ulvomaan ikäväänsä, ja loppuyön kierteli tunnin välein kämppää ympäri ja kävi raapimassa ovea, johon herään aina. No, ehkä viikonloppuna saan nukkua (?). Härmälän valtava Atte-nöffikin olisi kelvannut Vanulle isäehdokkaaksi, koira jota se normipäivinä ei siedä ollenkaan. Huh.

Mutta Oodi se porskuttaa entiseen malliin, noinkohan sekin kehittää juoksut kohta. Toivottavasti ei ihan vielä, tykkäisin että se pitäisi sen välin siinä 7-8 kuussa.

Peek-a-boo, I see you

Peruskillistelyä juuri ennen kuin yritin ottaa hyppykuvaa, josta tuli kuitenkin suttuinen noissa valo-olosuhteissa.

Kepit on Oodin mielestä aivan mahtavia. Vanu on enemmän pallokoiria, mutta Oodille kelpaa vähän alkeellisemmatkin lelut. Se on niistä tosin supermustasukkainen.

Yritin heittää keppiä lopuksi kauas hankeen, että Oodi tekisi jotain muutakin kun jumittaisi arteensa kanssa polulla, haluten jonkun (minun, ilmeisesti, kun juoksu-Vanu ei ole nyt moisesta kiinnostunut) jahtaavan itseään. Oodihan juoksi sinne hankeen hakemaan sen kepin, vaikka hanki oli todella upottavaa. Ha.

Kuvissa näyttää kuin tolla olis oikeasti turkkiakin vielä. Mutta voin sanoo, että päältä kun katsoo niin sitä ei kyllä hirveästi ole. Ja housukarvat, ne housukarvat...

Tästä kuvasta pidin erityisesti, kiva tunnelma.

Talvi-Oodeli ja pulkkailua!

2010-02-18T05:41:00.000-08:00

Aurinkoa, viimein. Joten muutama kuva Oodista. Ja lopuksi pulkkakivaa viikon takaa:

Ja tässä pulkkakivaa viikon takaa, veli toimi laskijana:

Olga

2010-02-14T09:24:00.000-08:00

Vietimme muutaman tunnin varsin hyisessä Tampereen näyttelyssä, mutta saimmepa kivoja kuvia Vanun Olga-tyttärestä:

Riemua

2010-01-27T14:05:00.000-08:00

No niin, olen saanut vähän vapaa-aikaa pienennelläkseni kuvia. Tässä vähän tammikuun satoa:

Oodilla on ollut vauhtia kintuissa

Kieli keskellä suuta...

Haju!

En tiedä mitä tässä tapahtuu...

Vanu riehui tyttärensä kanssa aika kiitettävästi. Bikineissä vieläkin, tietty. Kuka sitä nyt talvella turkissaan olisi.

Mission accomplished, tuumaa Vanu. Se kuoli.

Hähää, Oodi vaan feikkasi.

Mun tytöt, ei ole rakkaampia.

Lunta ja pakkasta

2010-01-02T09:46:00.000-08:00

Näitä oli molempia tarjolla tänään lenkillä. Tytöt päästelivät höyryjä kiitettävään tahtiin tuossa joella, Oodi varsinkin, joten otin vähän kuvia kun oli niin nätti ilma.

Hei, kuuraparta!

Oodi hangessa

Kaikki tytöt samassa kuvassa....:D

Oodi hangessa, Vanun toimesta

Peruskillistelyä

Oodelin profiili

Aurinkoa kansalle

2009-12-17T06:15:00.000-08:00

Leirintäalueelle sitä oli tosin aika vähevissä määrin, aurinko kun ei ihan jaksa nousta tarpeeksi korkealle. Mutta oli sitä valoa nyt sentään sen verran aamulenkillä, että jotain kuvia sain.

Vanu bikineissään, kandee pysyä liikkeessä ettei tule kylmä

Oodeli pöydällä, ja laitetaan nyt toinenkin nassukuva

Vanu ja Oodi aamuauringossa. Vanulla en kylmällä pidä painoja korvissa kun ne sitä selkeästi silloin häiritsee, joten hänen korkeutensa saa nyt kirmailla luomuna kevääseen asti :)

Joulukuun kuulumisia

2009-12-15T05:30:00.000-08:00

Hrr, kylmää. Vaikkakaan koiria ei tunnu yhtä paljon haittaavan kuin allekirjoittanutta, jonka kädet kärsivät ikuisesta paleltumisvaarasta. No, eilinen oli aika paha päivä ja kädet oli aika kipeänä, mutta tänään jo huomattavasti helpompaa tuo ulkoelämä.

Vanulla alkoi karvanlähtö äskettäin ja harjasin siitä eilen sen itsensä kokoisen kasan pohjavillaa, mutta silti siihen jäi vielä reilusti harjattavaa. Jospa ennen joulua saisin sen "karvattomaksi" niin saisi alkaa sitten kyhäämään uutta turkkia, jotenkin ajattelisi, että ei ole ihan se paras hetki turkin heittämiseen mutta minkäs teet.

Oodi sen sijaan on kasvattanut oman nysäturkkinsa aika kunnioitettavaan kokoon, vähän alkaa jo mielessä vilahtelemaan se valtava turkki viime keväältä. Kuitenkaan ihan sellaista en sille toivoisi, mutta kyllähän tuo nyt aika runsaalta vaan vaikuttaa vaikka ei ole täyteen pituuteensa vielä kasvanutkaan. Jäämme siis odottelemaan mitä tuleman pitää.

Kameraa olen ulkoiluttanut nyt tänään ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon, mutta vaikka aurinko tuolla taivaalla hetken olikin, en ihan kerennyt oikeaan aikaan ulos. Loppusaldona oli vain yksi suht kiva otos Oodelin suloisuudesta. Huomenna kokeilen uusiksi toivottavasti paremmalla ajoituksella.

Collievauvoja!

2009-11-16T14:26:00.000-08:00

Voi riemua kun pääsee taas seurailemaan pentujen kasvua. Oodin kasvattajalle Scottail-kenneliin syntyi 11.11. pentue ja minä pääsin ihastelemaan vauvoja, jotka toki ovat aivan ihania. Ja ovathan nämä jotain sukua omillekin hauvoille, isänä on Vanuskin velipuoli Kangasvuokon Random, joten pupsit ovat kai sitten Oodin serkkupuolia. Jotain semmoisia, mutta siis valtavan suloisia.

Pentujen elämää voi tästä lähin seurata niiden omassa blogissa klikkaamalla TÄSTÄ

Linkki löytyy myös tuosta vasemmalta sivusta. Päivittelemme blogia yhdessä pentujen kasvattajan kanssa.

Viikonlopun kaverilenkkejä

2009-11-01T08:07:00.000-08:00

Elikkä viikonloppu kului varsin liikunnallisissa merkeissä, nyt kello lähenee kuutta illalla ja vielä nukkuvat tämän talouden koirat. Kohta pitäisi vääntäytyä vielä tunniksi pihalle ennen telkkailtaa, mutta päivittelen tämän nyt eka.

Lauantaina menimme siis Suvin kanssa Sääksjärven metsiin samoilemaan, mukana Suvilla oli Moona ja tyttärensä Titi, ja minulla messissä oli toki Vanu ja Oodi. Lössiä oli liikkeellä kauniina päivänä melkoisesti metsässä, eikä ihme.

Tässä Moona

Ja Titi

Titi matkalla kohti Suvia, kuvaaja saa myös silmäyksen

Tänään sunnuntaina olimme sitten Toiviossa kera Emilian ja Nacun, joista viimeinen on edelleen tulisesti rakastunut Oodiin. Välillä niiden menosta tulee mieleen emovalas ja lapsensa, niin kiinni Oodin kyljessä Nacu on. Välillä se yrittää tosin Oodia astua, mutta juoksunsa jo selkeästi lopettanut Ode on ollut melko tiukkapipoisella päällä tällaisten suhteen, joten Nacu on välillä saanut kuulla kunniansa.

Nacun pääkuvat

Ja sivukuva

Nacu tappamassa risua

Vanun mielestä olisi saanut olla enemmän actionia. Tai nameja. Tai ehkä molempia.

"Olenko nyt tarpeeksi lähellä kamerasi linssiä?"

Emilia ja Nacu

Oodi kivellä killittelemässä

Syyskivaa

2009-10-31T00:22:00.001-07:00

No niin, syysloma tuli ja meni, vietimme sen tyttöporukalla Turengissa vanhempien ollessa toisella puolella maapalloa veljeäni katsomassa. Balin lämmössä siis köllöttelivät koko puolitoistaviikkoa, minun odotellessa hyviä ilmoja että saisin ottaa peltojuoksukuvia näistä dogeista. Toisin kävi, satoi, satoi ja satoi. Ei paljon kameraa viitsinyt raahata mukana.

Onneksi nyt viikolla oli sentään aurinkoinen päivä. Tästä lauantaista näyttäisi olevan myös tulossa, näinköhän saan kameralle lisäkäyttöä kun lähdemme piakkoin collielenkille Suvin koirien kanssa.

Oodi on alkanut kasvattaa karvaa ihan tosissaan, joka on tietysti mukavaa. Se on täällä Tampereella tahtonut välillä nukkua lasitetulla parvekkeella, en tosin sitä sinne päästä vasta kuin aamuyöstä, en usko yöllä ehkä herääväni jos se vikisee sisään, aamulla olen todella herkkäuninen ja herään pieneenkin ääneen. Eipä se tosin sieltä ole pois edes halunnut, tulee sisälle sitten kun ollaan menossa lenkille.Tyytyväisenä se tosin illalla kömpii sänkyyn minun ja Vanun kanssa, vaikka pakko sanoa, että 160cm parisängystä on tulossa ahdas kun nuo molemmat ovat nyt päättäneet, että täytyy nukkua omistajassa kiinni.

Oodin killistelyt Turengissa

Tämä oli hauskaa, Vanulla oli suussa joku lehti ja se ei meinannut saada sitä pois. Oodi tunkee tietenkin mielenkiinnosta pedon kitaan...

Oode pissillä.

Kattokaa, sillon vähän jopa karvaa!

Vanulla on pallo ja Oodi venyy sitä tavoitellessaan. Kyllä se sen yleensä jossain vaiheessa sitten saakin.

Kuura-aamu

2009-10-11T06:26:00.001-07:00

Viime viikonloppuna kirosin itseäni kun en ollut ottanut mukaan kameraa kun oli ihana kuurainen ja aurinkoinen aamu. Otin nyt sitten vahingosta viisastuneena hököttimen mukaan meidän lenkille sunnuntaiaamuna.

Fasaanit sotkivat kuitenkin suunnitelmia kun koirat olivat melkein koko ajan jossain ojassa niiden hajujen perässä. Tässä Oodi matkalla tutkimaan mahdollista havaintoa

Vanu pudistelee isoimmat jäähileet irti turkista

Sitten vähän leikittiin

Ja yritettiin leikkiä

Suostui se Oodi vähän möllöttelemäänkin

Syksyistä metsäilyä

2009-10-09T01:57:00.001-07:00

Koko syyskuu ja tähänastinen lokakuu olemme käyneet päivittäin muutaman tunnin metsälenkeillä. Ihan harmittaa kun illat alkavat pimetä ja metsäilyaika lyhentyä, luntakin on vähän ikävä toivoa kun sitten tulee ladut ja niitä saakutin hiihtäjiä.

Mutta nauttikaamme nyt vielä kun voimme.

Kale on tietty ollut myös mukana, kuvailin sitä eilen ilta-auringossa

Ja Tiian kanssa

Kalea ja Oodia

Nacuakin saatiin kuvailtua eilen, tosin vähän pimeämmissä olosuhteissa. Tässäpä siis Amppari-Nacu

Oodi aloitti toiset juoksunsa tänään, aika tasan 7kk erolla ensimmäisistä. Ekat juoksut sillä alkoi kätevästi 11.3. joka on siis Vanun syntymäpäivä, joten jäi tuo päiväys mieleen. Saapas nähdä juoksevatko nyt sitten molemmat toukokuussa samaan aikaan.

Syysjuttuja

2009-09-28T04:46:00.001-07:00

Kameran kanssa ollaan vietetty kiitettävästi aikaa metsissä, mutta aika pimeää on ollut. Syksy on sinänsä mun lemppari lenkkiaikaa, ei ole liian kuuma ja jotenkin syksy antaa semmoisen reippailufiiliksen. Reippailufiilistä on ollut koirillakin.

Käytiin rokotuksilla koirien kanssa perjantaina, hyvin meni ja koirat on nyt sitten piikitetty. Lääkäri jaksoi ihmetellä Oden urheilureisiä, ne on varmaan kaksi kertaa niin paksut kuin Vanun. Eipä ihme sinänsä, Oodi on ollut pysäyttämätön sen tassuinsidentin jälkeen, ja varsinkin nämä kaikki kaverit Tampereella ja Pirkkalassa ovat sitä juoksuttaneet ihan kiitettävästi. Se tosin yleensä nykyään menee joukon kärjessä ja muut saa yrittää tavoittaa. Jos pystyy. Nopea se on kuin mikä, jonka sain itse kokea viikonloppuna kun se tälläsi itsensä täydestä vauhdista minun sääreen. Nyt on melkoiset mustelmat.

Urheilullinen Oodi, mihin niitä karvoja tarvii? Mutta huomatkaa, häntä on jo paksumpi :O

Jäljestys-Oodi

Hämärä liikekuva lauantai-illalta

Syksyvanu doing what she does best

Seisomakuva viime viikolta, tyydyttävästi onnistunut ottaen huomioon että oli aika pimeää

Kuin kaksi marjaa?

Kale on myös ollut metsävaelluksilla mukana, se leikit on edelleen Odelle käsittämättömiä.

Viikonloppu Turengissa

2009-09-21T10:58:00.000-07:00

Vanhemmilleni tiemme vei perjantaina, tuli vähän siivottua äidin apuna. Oodikin toki jeesasi, sille on pienestä pitäen jäänyt tavaksi jahdata lastaa kun sillä vedellään parketit ennen imurointia. Äidin mielestä se on edelleen todella hauskaa, joten Odea ei ole pahemmin kielletty.

Oodi killistelee

Keppiäni ette saa

Paitsi mutsi saa mitä haluaa

Caprilla on luonnottoman pitkä kieli

Hymyilevä corgi

Ja Vanu on toki saanut korvapainot!

Äiskä ja tytär, tuimat on ilmeet!

Nacu

2009-09-16T01:52:00.001-07:00

Kävipä meille niin, että vahingossa törmäsimme tuolla metsässä uuteen kaveriin. Mun ensireaktio oli että nouuu, Vanu syö sen, mutta ei se sitten syönytkään. Aika vaihtelevasti se tosin sietää pikkuista Nacua, mutta ihan siivosti se käyttäytyy ja joskus menee mukaan nuorison leikkeihin. Ode oli toki myyty ensisekunneilta lähtien. 7kk vanhan Nacun ajatusmaailma on yllättävän lähellä tuplasti vanhempaa Odea....

Tämmöinen se sitten on

Ja että mikä se on? No, manchesterinterrieri.

Vauhtia löytyy

Ja vaarallisia tilanteita

Oodi kestää, vaikka korvat on välillä ihan kuolassa

Aikamoista, tuumaa Ode.

Mutta eipä hätää, Oodi diilaa

Porvoo 12.9.

2009-09-13T10:56:00.001-07:00

No niin, möksältä palauduttu more or less hengissä, ja tässä vielä lisää kuvia lauantailta.

Black Sara's Emir of Hope, päivän PU2 ja SERT.

Tässä vielä yksi Oiva

Pepsillä meni putkeen

Pepsi ja kamu

Vissy osaa näin hienosti

Scottail Ocean Surf 14kk

2009-09-12T09:07:00.000-07:00

Pikaisesti laitan muutaman Oivan kuvan tänne blogiin ennen mökille karkaamista. Porvoossa oli hieno päivä ja oli ihanaa tavata Vanun poika pitkästä aikaa! Oiva oli hienosti JUN ERI2 suurehkosta ryhmästä ja valloitti ainakin minun sydämeni ihan uudestaan.