skip to main |
skip to sidebar
No, tämän viikon olenkin saanut harjoitella moista. Nuulla on juoksut ja se on ollut meillä hengailemassa torstaista asti. Vähän meni liian tiukille, minulla oli esitelmä torstaina joten en voinut lähteä vanhemmille ennen, ja niinpä juoksu kerkesi jo 12. päivään. No, Nuudeli meni Emilian kanssa sitten töihin ja nukkui olkkarissa ettei kävisi vanhinkoa, ja nyt sitten hengailee täällä meillä.
Tampereella en viitsi näiden kanssa olla, syystä että Vanu ei ole se vieraanvaraisin koira. Nuu on sen verta paljon kuitenkin meidän kanssa ollut, ettei Vanu mitenkään ole sille ilkeä tai kyykytä sitä, mutta kyllä se joskus ärsyyntyy ja voi murahtaa, ja sitten kyyristelijäkoiria onkin kaksi, koska Oodi ottaa tästä itseensä. Turengissa ei tätä ongelmaa ole kun on niin paljon enemmän tilaa, Vanu sitten vetäytyy omiin oloihinsa jos sitä alkaa nuorison meininki ällöttää. Minulla on paljon kivempi fiilis kun tiedän, että kaikilla on hyvä olla vaikka kokoonpano muuttuukin.
Mutta hauskaa on ollut. Ollaan taas aiheutettu ihastuksia ja vihastuksia lenkeillämme, se on mystistä miten kahden koiran kanssa ihmiset vielä ovat että awww, mutta kolmen kanssa katsovat jo vähän kieroon. Tai sitten ovat haltioissaan. Pysyttelemme kuitenkin poissa tieltä, en oikein viitsi päästää näitä tervehtimään joukkona vaikka se vastaantulija ehkä haluaisikin tehdä tuttavuutta. Olen tässä vuosien saatossa oppinut, että parempi olla niin huomaamaton koirien kanssa kuin mahdollista. Kolmen samannäköisen keskikokoisen koiran kanssa se vaan on vähän vaikeaa. Toki jos tosissaan joku tahtoo tulla moikkaamaan niin saa, onneksi nämä meidän naapurit ovat suurilta osin koiramyönteistä porukkaa eivätkä hätkähdä edes isompaa laumaa. Ja Nuu varsinkin on erittäin rakastettu koska nämä lähitienoon ihmiset näkevät sitä meidän kanssa kuitenkin aika harvoin.
Kuviakin on tullut otettua. Vähemmän kun oletin so far, säät eivät ole suosineet. Perjantaina oli nättiä, mutta olimme parhaan valoisan ajan äidin kanssa kaupoilla.
Tässä valoisan päivän kuvasaldoa
Ja sitten pimeämpiä kuvia. Vanu ja Nuu.
Puudeli
Tässä katellaan toisella puolen jokea tallustelevia belgiherroja
Tältä aamulta, Nuu sai jonkun ihmeellisen vainun jota minun koirani eivät saaneet, ja lähti umpihankeen tallustelemaan sen perässä. Tässä ollaan paluumatkalla
Peruskillistelyä
Nonni, sen verta jäätyi tuo Pyhäjärvi että siinä pystyy rannan läheisyydessä hengailemaan ihan ok. Vanu on tästä riemuissaan koska se tietää narupalloilua, ja voihan vitsi kun oli mummelilla hauskaa lauantaina ja sunnuntaina ryntäillessään pallon kanssa.
Mutta pakko kyllä oikeasti ihmetellä lasten vanhempia jotka vie jälkikasvunsa tuonne pitkälle jäälle...juuri eilen katselimme, että huh, menevätpähän kaukana siellä järven keskellä, ja tänään kun kävelin tietä pitkin Härmälänsaareen, oli sen Pispalan puoleinen sivu aivan täynnä avantoja. En oikein tiedä miten nuo virtaukset tänä vuonna ovat noin pahoja, koska en muista ikinä nähneeni vastaavaa. Tuntuu tosi hurjalta että vuosi sitten siellä kipittelin samoilla kohdilla ilman mitään ongelmaa.
No, lauantaina meillä oli messissä Tiia koiriensa kanssa. Kerkesi jo aurinko painua horisonttiin sen verta että tuli vähän hämärää kuvamateriaalia, mutta tässä seuraa:
Unna ja Kale, jonka tassua paleltaa
Unna
Oodi
Ja Vanu rakkaansa kanssa...
Sunnuntaina käytiin sitten uudestaan paremmalla valolla, mukana myös miehet joita tuntui meidän hidas tahti vähän ärsyttävän. Mutta ei muuten saa hyviä kuvia! Koirilta ei toki vauhtia puuttunut.
Banzai!
Success!
Tai no puuttui sitä vauhtia tietty välillä
Tässon Unnan pää
Ja melkein koko kroppa
Tuijotuskilpailu
Vanu elementissään, ja kuono aivan kuurassa
Mutta kai Vanun jääpersoona kulminoituu tähän
Ja nehän ei meitä haittaa, tuumaavat Vanu ja Oodi. Istuin tänään pitkät pätkät esseetä kirjoittamassa, mutta olipahan kiva päästä sitäkin pakoon. Siksi ei ehkä niin hirvittänyt tuo ulkoilma.
Vanu ja Oodi ovat ihan kamalassa karvassa, molemmille kasvoi pohjavilla kyllä ihan pikavauhtia, mutta ne näyttävät suoraan sanottuna aika järkyttäviltä. Molemmilla on sellaisia pitkiä harvoja haituvia kasvamassa lyhyestä ja tiiviistä turkista. Vanun pesinkin pari viikkoa sitten, mutta se ei kyllä asiaa yhtään parantanut. Sinänsä erikoista, yleensä minulla on tähän aikaan vuodesta kivan pörröiset colliet, en tajua miksi ne eivät voi olla tällaisessa turkissa kesällä. Olisi varmasti mukavampaa.
Kameraa yritin kantaa messissä aamulenkillä, mutta eivät nuo mitään ihmeellistä tehneet. Pitäisi taas ottaa pallo messiin, mutta kun en uskalla sitä jäällä pitkälle heittää. Kai se nyt sen matkaa jo koirat kestäisi, mutta jos ne eivät sitten tuokaan sitä palloa takaisin! Mutta tässä siis nassukuvia pari lisää:
Puudeli elementissään, se oikeasti rakastaa tuota lunta ja pakkasta
Ja Vanu, jonka päähaituvat voisi joku trimmata
Tänään oli sitten Tampereen KV-näyttelyn viimeinen halpa ilmopäivä, Veli ja Nuu on ilmoitettu karkeloihin! Varmaan siellä on "pari" muutakin koiraa silloin, mutta mikäs sen mukavampaa. Velistä yritän huomenna saada kuvamateriaalia, ollaan menossa Sinin kanssa päivälenkille.
No niin, joulu tuli ja meni, samoin tuo vuodenvaihde. Jouluna koirat söi villisianluita ja porobarffia, kyllä kelpasi, paitsi Oodille, jonka mielestä kaikki paitsi lampaan- ja hirvenluut ovat epäilyttäviä. Löisin vaikka pääni pantiksi että se söi niitä viimeksi kun kokeilimme...
No, kuitenkin, nyt olemme takaisin Tampereella ja suureksi surukseni on todettava, että tämän talven jäälenkit jäävät aika vähäisiksi. Aika kylmää pitää olla ja aika kauan myös, ennen kuin uskaltaudun millekään jäälle ja on kyllä tosi sääli että tämä nyt on tällaista. Metsiin ei myöskään oikein voi enää mennä, meidän syksyllä löytämäämme metsään ei sen takia, että sen läheisyyteen ei pääse enää autolla millään jos on satanut lunta, ja muihin ei ole latujen takia asiaa. No, ehkä tämä tästä taas, kevättä odotellessa...jospa ensi kuun lopulla olisi jäitäkin!
Useimmissa koirablogeissa näkee tavoitteita vuodelle 2012. Meillä ei oikein ole mitään ihmeellistä tiedossa Vanun tai Oodin suhteen, paitsi että Oodi käy kyynärkuvissa keväällä. Samaan syssyyn kuvataan Veliltä ja Nuulta lonkat ja kyynärät, Nuulta agin takia muutakin, ainakin selkä. Oodille voi ehkä MAHDOLLISESTI olla luvassa näyttely tai pari, riippuu tuomareista ja sen turkista. Mutta näyttelyissä kierretään keväällä ja kesällä ainakin jonkin verran Nuun kanssa, ja toki Velin jos saamme Sinin messiin! Myös joku muu voi ehkä mahdollisesti hengailla turistina mukana, mutta siitä lisää parin kuukauden päästä jos hyvin käy. Salamyhkäistä, joo, mutta valotetaan nyt hieman, että Vanu ja Oodi saavat duoilla jatkossakin, eli perheenlisäystä ei tähän talouteen ole luvassa.
Barffanneetkin olemme kohta vuoden. Hyvin on mennyt ja takaisin en vaihtaisi. Paljon ihmiset tuntuvat olevat matkustuksesta huolissaan barffin kanssa, mutta meillä ei ole ollut ongelmaa. Ehkä eniten siksi, että määränpäässä on aina ollut pakastin ja kylmälaukku on ollut ahkerassa käytössä, ehkä joku näyttelyturnee olisi ruokapuolen kanssa vaikeampi barffaajalle järkätä. Tosin, onhan niitä matkustusystävällisiä ei-nappula-koiranruokiakin olemassa.
Minulta on hieman kyseltykin tästä meidän barffauksesta, joten kirjailen nyt tähän suurpiirteisesti näiden ruokailusta. Eli pääasiallisesti syövät kana-kasvis-mixejä, liha-kasvis ei uppoa Puudeliin ihan halutulla tavalla. Poro-kasvis olisi lempparia, mutta minun lompsa ei kestä ihan sellaista investointia. Päivässä kuppiin laitetaan siis 250g mössöä, ja siihen mukaan öljyä luraus. Öljyjä meiltä löytyy nykyään melkoinen arsenaali, lohiöljy on näiden lempparia. Löytyy myös rypsiöljyä, oliiviöljyä, pähkinäöljyä sekä pellavansiemenöljyä. Mutta tosiaan, jos koirat saisivat valita niin meillä ei kai olisi kuin lohiöljyä... Ai niin, kylmäpuristus on tässä öljyasiassa ehdoton.
Luut. Niitä on aina pakastimessa, ja niitä syödään joka päivä. Eniten suosin lampaanluita, koska ne tuntuvat olevan koirille mieluisimpia. Kanaakin söivät usein ensin, mutta luovuin niistä siivistä kun koirilla on enemmän tekemistä luiden kanssa, kestävät pidempään kuin siivet. Kyllä ne niitäkin välillä saavat, mutta eivät enää joka aamu niin kuin aluksi. Hirveä meiltä löytyy yleensä myös, mutta possua oikeastaan ei ollenkaan, koska ne rustopalat ainakin barffinetissä ovat aika valtaisia. Jotenkin ei tuo possu muutenkaan iske.
Kaksi kertaa viikossa syödäänkin sitten jotain muuta kuin kana-kasvista. Koirat saavat kerran viikossa lohta, ja kerran viikossa sisäelinmössöä. Tossa vikassa meillä olikin opettelemista...ensin Vanu ei tykännyt maksasta, ja sitten kun keksin sisäelinmössö, Oodi päättikin että se on pahaa. Nyt syövät molemmat kivasti, mutta kuinka kauan, en tiedä. Kerran kahdessa kuussa vedän niille hivenainekuurit, ihan varmuuden vuoksi.
Kallista? No joo. Yllättävän halpaa, olin varautunut pahempaan. Toki olen laiska enkä itse tee noita mössöjä, eli siinäkin voisi säästää. Tai alkaa metsästäjäksi, ei ainakaan luut loppuisi kesken. No, joskus sitten kun on joku koirien oma arkkupakastin niin voisi alkaakin järkeillä tätä hommaa lompakkoystävällisemmäksi. Arvoisin, että kuussa koirien ruokiin (luut included) menee n. 60e.
Sen arvoista? Ehdottomasti. Koirat on iloisempia, tyytyväisempiä, aktiivisempia ja turkit hyvässä kunnossa. Mahat ei ole olleet sekaisin ties kuinka pitkään aikaan. Kekkasin nuo tuossa pari viikkoa sitten syömässä metsästä sellaista mädäntynyttä hirvenraatoa, mutta silti mahat pysyi kunnossa. Ei sillä, ei ne ennen tätä barffiakaan usein olleet löysällä, mutta kyllä nyt pari kertaa vuodessa. Ja aika varmasti jos olisivat nappuloita vedelleet ja sitten syöneet sitä hirveä.
Ai niin. On muuten ihmeellistä miten tulee sokeaksi kun luulee itse tietävänsä jotain... tossa joulun nurkilla nimittäin löysin makkarista vanhempien luota verta lattialta ja raportoin asiasta äidilleni, jonka kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että corgilla on juoksut. Eihän Vanulla tai Oodilla voisi olla, ne juoksivat kesäkuussa samaan aikaan ja siitä oli vasta 6kk...ei käynyt edes mielessä että se voisi olla joku muu. Ainakaan Oodi, joka on koko elämänsä juossut 7kk väleillä melkein päivälleen. Mutta hahaa. Niinpäs olikin Oodi. Nyt tosin lopettelee jo, luojan kiitos. Vanun juoksua odotellessa...se on aina niin loistava eläin niiden aikana, voi luoja.
Nyt kuitenkin jaarittelulle stop. Tässä kuvia tosi lumiselta alkuvuodelta.
Vanu nauttii pellossa. Pallo on ihana.
Ja Oodi vauhdissa. Sori kuvanlaatu, oli hämärää.
Vanu.
Nyt hiljennymmekin sitten jouluviettoon, palataan asiaan ensi vuonna!
