sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Nucca 3kk

Niin siinä kävi, että Oodelin ja Pyryn lapset ovat nyt sitten päässeet 3kk ikään! Onnea koko porukalle! Me tultiin nyt viikoksi talo- ja corgivahdiksi Turenkiin, koska vanhempani lähtivät himppasen yli viikoksi Saksaan.

No, meidän messissä matkasikin sitten myös Nukkis, koska Emilia oli Nacun kanssa Seinäjoella. Ei ollut turha reissu heilläkään ja pääsin hipelöimään Nacun RYP-2-ruusuketta. Meillä ei ehkä sellaista ikinä tule olemaan, mutta sain sentään läheltä sellaisenkin ihmeen nähdä! :D Onnea vielä miljoonasti Emilialle ja Naculle, ja kiitos että sain Nukkista lainaan.

No, ekaksi nyt kuvia perjantailta lenkiltä. Harmaata oli, mutta oikeastaan kiva valo marlekoiran kuvaamiseen

Nucan seisomakuva

Photobucket

Ja pääkuva

Photobucket

Kolme sukupolvea jälleen kivellä, tällä kertaa se kolmas siis Nucca

Photobucket

Ja Nukkis mummon kanssa, jonka mielestä Oden lapset eivät ole ihan niin ällöttäviä enää. Mummo hihnassa, koska Nacu oli mukana. (Uroskoirien omistajien mielestä valtavan hupaisaa tämä Vanun juoksuaika, koska normisti se ei niin välitä uroksista ja yrittää lähinnä pitää ne loitolla itsestään.)

Photobucket

No niin, ja sitten näitä Turenkikuvia. Voin kertoa, että matot eivät olleet iltapäiväriehan jälkeen edes paikoillaan, saati sitten suorana. Oodin mielestä Nucca oli siis loistava painikamu, jossain vaiheessa istuin tässä koneella ja käännyin vilkaisemaan mitä ne puuhailivat, ja Oodi MAKASI Nucan päällä, joka oli selällään lattialla ja jonka pää ja etutassut olivat Oden etutassujen välissä. Siinä sitten hammastelivat, en tajua noita kahta. Olisi pitänyt pitää kameraa jatkuvasti lähettyvillä, sen olisin halunnut ikuistaa.

Siis me vai? Eihän me olla mitään pahaa tehty...

Photobucket

Siis Nucca ainakaan...

Photobucket

Uusinta syysmuotia, käytä lastasi kaulaliinana.

Photobucket

Oodi jaksoi tuossa patjalla painia Nucan kanssa ja Nucca sai kiipeillä sen päällä niin paljon kuin Nukkista vaan huvitti (ja sitä huvitti paljon), mutta sitten kun Ode rupesi nukkumaan niin Nucalla oli harhakäsitys, että emän päällä saa vielä kolmikuisenakin nukkua. No, ei saanut.

Ulkoilin pentusen kanssa tuossa pihalla sitten ihan kahdestaankin, sillä oli hauskaa ja se ravasi tuolla rannassa ihmettelemässä vettä ja yritti syödä lehtiä ja rikkoa jäätä. Ihan normia pentusettiä siis, Oodi ja Vanu tarkkailivat tilannetta olkkarin ikkunasta ja ulvoivat.

Miksi sinulla on niin suuret korvat? Jotta voisin kuulla sinut paremmin

Photobucket

Pieni Nukkis meidän normilenkillä messissä. Aika samoissa paikoissa otin Oodista kuvia kesällä kun Nukka oli vielä pieni pallo sen massussa. Ihmeellistä on tämä aika.

Photobucket

perjantai 22. lokakuuta 2010

Leirintäalueilua taasen kera tyyppien

Oltiin eilen sitten leirintäalueella ihan urakalla, Sinin ja koirien kanssa saavuttiin mestoille neljän pintaan, ja Tiia tuli Kalen kanssa sitten kaiketi joskus himppasen yli tunnin päästä.

Veli ja Oodi riehuivat tyylilleen uskollisena omia ääliöleikkejään joita kukaan muu ei tajua ja minä ja Tiia yritimme pitää Vanun ja Kalen erossa toisistaan, jota vaikeutti Vanun jatkuva tarve juosta Kalen eteen kääntelemään häntäänsä, vaikka juoksupäivä nro 7 oli vasta menossa. Lopulta otin sitten suosiolla Vanun kiinni kävelemään hihnassa. Rouvaltahan hieman vauhti putosi ja sain melkoista mulkoilua osakseni sen taholta. Nartut, man...

Veli sitten onnistui kesken takaa-ajoleikin jotenkin venäyttämään etujalkansa, mitään ääntä ei kuulunut pennusta tai muutakaan, yhtäkkiä se vaan pysähtyi ja riiputti jalkaansa ikävän näköisesti. Kannoimme sankarin sitten autolle ja Tiia sen tutkikin, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Soittelinkin tuossa sitten kuvia pienenellessäni Sinille, ja Velin meno on taas ihan normaalia. Mutta kylläpä vähän varmaan pelästyttiin kaikki.

Sinin jo lähdettyä liittyi sitten seuraamme pitkästä aikaa Ronja-belgi omistajansa kanssa. Ronjaa en ole nähnyt sitten viime kevään, ja omistajansa kovasti ihmetteli Oodin uutta lookia. Hämmennyn tästä joka kerta, tai siis, tajuan kyllä että se on ihan karvaton, mutta kun sitä itse kaikki päivät tuijottelen, niin olen vaan jotenkin tottunut sen olemukseen. No, Ronjakin sai ihmeteltävää kun alkoivat Oodin kanssa leikkiä, ja Oodista olikin tullut aivan varteenotettava vastustaja. Siinäpä sitten suorastaan lensivät ympärillämme nämä kaksi, ja Ronjan oli jo turvauduttava jahtihaukkuun kun Oodi pinkoi sitä pakoon liian kovaa.

No niin, jospa muutaman kuvasenkin laittaisin, pimeys on nyt tällä hetkellä vihollinen, ihan surettaa että miten sitten talvella saan muupseista kuvia. Emiliankin kanssa ollaan kyllä oltu lenkillä, mutta sen verta myöhään että kameraa ei ole edes kannattanut raahata mukaan.

Kolme sukupolvea jälleen kivellä. Koiria ei muuten tarvinnut asetella tähän ollenkaan, Veli hyppäsi Vanun ja Oodin kanssa kivelle automaattisesti

Photobucket

Velillä oli ongelmia uskaltautua kiveltä alas, joten jäin kuvailemaan sitä vielä hetkeksi. Oodi sitten loikkasi takaisin poikansa luo

Photobucket

Photobucket

Tiian ottama pääkuva Velistä

Photobucket

Veli melkein ojassa

Photobucket

Ei oo putkiaivo tämä, pystyy tekemään pariakin asiaa samaan aikaan!

Photobucket

maanantai 18. lokakuuta 2010

Veli ja Ode

Leirintäalueleimassa tänään Sinin kanssa vähän kirkkaamassa kelissä. Vanulla on juoksut, joten mun Turenkiviikko ensi viikolla tulee aika nappiin kohtaan, koska se varmaan tärppeilee juuri silloin niin ei sitten tarvitse säätää niin paljon lenkkeilyn kanssa. Se jo nyt haaveilee lapsosista Emilian Nacun kanssa, ja mahdollisesti Kalen.

Oodin oletan juoksevan joulukuussa, mutta se pirulainen on alkanut merkkailla Vanun vaikutuksesta nyt tiuhaa tahtia. Kai se taas sitten tekee juoksua sen seuraavat 2kk.

Veli oli toki täysin hämmentymätön moisista ja piti etäisyyttä mummosta, joka on aina suotavaa toki. Emänsä kimpussa se oli sen sijaan melkein koko lenkin, ja Oodista se oli maailman hauskinta.

Veli saapuu pahaa-aavistamattoman Oodin luo

Photobucket

TSADAA

Photobucket

Kamera ei ihan ehtinyt mukaan Oodin riemuhyppyyn

Photobucket

Riehuminen jatkui muutamaa minuuttia myöhemmin

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Tähystäjä

Photobucket

Veli kaivoi kuopan

Photobucket

Ja sai siitä hepulin

Photobucket

Mutanenä kerjuulla

Photobucket

Kiirus

Photobucket

Seisomakuvayritys, tuli vähän sakemanni

Photobucket

Kaiken se syö, ihanin Veli

Photobucket


perjantai 15. lokakuuta 2010

Veli 12vk

En ollut nähnyt Veliä varmaan about viikkoon ja kyllä sai taas silmät pyöreänä ihmetellä tätä "pikkumiestä", että jumankauta se on kasvanut! Se veteli Oden kanssa jo hippaleikkiä ihan kunnolla leirintäaluuella, Oodikin juoksi jo ihan tosissaan karkuun. Veli oli käynyt rokotuksilla omistajansa kanssa, hyvin oli mennyt eikä Veli käsittääkseni ollut edes huomannut sitä pistosta. Nukkis on menossa Emilian kanssa maanantaina samaiseen koitokseen. Noiden kahden painoero on muuten kuulemma about kaksi kiloa, Velin painaessa 7,6kg.

Kuvasato ei ollut kummoinen, tuli kaamea lumisade niin pimeni ihan kiitettävästi. Mutta tässä näitä:

Tämmönen se nyt on, häntä ei ees mahtunut kuvaan :D

Photobucket

Molemmat korvatkin ovat oikeaan suntaan

Photobucket

Käpyjongleerausta

Photobucket

Aurinkokin käväisi

Photobucket

Tässä vähän käsitystä tämänhetkisestä koosta. Eiköhän tuo äippä jää vielä pieneksi

Photobucket

torstai 14. lokakuuta 2010

Ennen lumimyrskyä

Oli valtavan kirkas ja selkeä aamupäivä kuulkaas. Oltiin Emilian ja koirien kanssa metsässä ja otin kamerankin mukaan, eipä olisi uskonut että sitten myöhemmin koko metsä olisi ihan valkoinen. Olin kolmestaan omien koirieni kanssa sitten kuuden aikaan metsässä ja Oodi varsinkin oli piru vie aivan haltioissaan ja nappaili lunta suuhunsa innoissaan.

Mutta kuvia siis aamupäivältä seuraa:

Eeva ottaa kuvaa siitä kun Emilia ottaa kuvaa Nucasta. Yksinkertaista.

Photobucket

Nukkis kiipeää nuotioon

Photobucket

On muuten helppoa tää pentujen kuvaus

Photobucket

Hepulia

Photobucket

Photobucket

Nucca ja Nacu riehaantuivat

Photobucket

Taustalla järkyttyneet aikuiscolliet

Photobucket

Ja pesuhetki

Photobucket

tiistai 12. lokakuuta 2010

Illat pimenee

Tänään päästiin metsästä vasta pimeällä pois, kello taisi olla abouttirallaa puoli kahdeksan. Otin kuitenkin Nucasta muutaman kuvasen ennen lenkkiä kun aurinko vielä vähän paistoi. Alkavat olla jo rokotusiässä nämäkin muupelot, uskomatonta miten nopeasti aika meneekään.

Nukkis oli "mummolassa" hoidossa lauantain. Turengissa siis olimme, Nucca oli aivan enkeli. Tuijoteltiin minun äidin kanssa monta hetkeä Oodia ja Nuccaa, jotka leikkivät yhdessä olkkarin lattialla olevalla patjalla, Oodi yritti puhdistaa Nucan korvia ja nassua, mutta Nukkis vaan pyrki puremaan äitiään kurkkuun ja roikkumaan sen poskikarvoissa. Se jopa makasi pitkin pituuttaan Oodin päällä moneen otteeseen ja Oodin olemus oli jotenkin niin tyytyväisen onnellinen, että tuli kovin hyvä mieli. Nucca pääsi myös käymään junia ihmettelemässä ja oli kyllä niin hirmuisen reipas. Se oli oikeastaan kaikki lenkit minulla vapaana, Emilia on tehnyt sen kanssa kyllä hienosti töitä, Nucca tuli aina pyynnöstä luokse ja pysyi muutenkin äärimmäisen hyvin joukossa mukana.

Mutta siis, tässä muutama kuva kohta 12-viikkoisesta, ihanasta Nucasta.

Seisomakuva, ehkä joku päivä vielä onnistun

Photobucket

Nassu

Photobucket

Pentumassu!

Photobucket

perjantai 8. lokakuuta 2010

Nucca ja Veli 11vk

Nukkiksen ja Velin kanssa ollaan taas lenkkeilty, eilen aamusella oltiin Sinin ja koiriensa kanssa lenkillä, sitten illemmalla Emilian ja Tiian, koirineen toki. Joten otin sitten puupeloista kuvia, vähän yritin muistakin, mutta ei niistä ihmeellisiä tullut. Oodi ja Veli leikkivät lenkki lenkiltä enemmän, eilen niillä oli joku aivan järjetön keppileikki menossa, ja meillähän on kepit olleet aika pitkälti pannassa Vanun iskettyä itseään kurkkuun sellaisella. Niinpä YRITIN heittää keppiä korkeille kiville ja kallionlohkareille, mutta Oodi kerta toisensa jälkeen päättäväisesti haki sen. Oodi myös herkästi räjähtää toisille koirille jos ne yrittävät koskea niihin leluihin, joilla se itse sillä hetkellä tahtoo leikkiä, mutta jostain syystä Veli sai nyt jotain erityisvapauksia, eikä Oodi sanonut sille kertaakaan pahasti. Oikeastaan päinvastoin, se vei keppiä Velin ulottuville.

Nytpä kuitenkin, Veli 11vk

Photobucket

Ja sitten Nuccaa, joka tässä ensimmäisessä kuvassa on hämäävästi Oodin näköinen. En oikein vieläkään tiedä onko se enemmän Vanun vai Oodin näköinen, jotain äärimmäisen tuttua sen naamassa kyllä on. Varmaan herkästi näkee omat koiransa niiden pennuissa, vaikka tietenkin niillä on isäkin ja isän puolen suku. Mutta Oodista voin sentään ihan rehellisesti sanoa, että ihan on isänsä tytär. Nucca jääköön vielä mysteeriksi, ehkä aikuisiällä sitten tiedän keneltä se näyttää.

Photobucket

Tässä toinen melkoisen samanlainen, mutta en osaa päättää kummasta kuvasta tykkään enempi

Photobucket

Nukkiksesta on tullut samanlainen kivikiipijä kuin Vanusta ja Oodista, tosin sen intohimo moiseen muistuttaa ehkä enempi Vanun innosta kiviä kohtaan. Oodi hyppii niille vähän enempi hajamielisesti, Vanu taasen suurella intohimolla.

Photobucket

Nucca ja "veljensä" Nacu

Photobucket


keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Oodia, Veliä ja muistoja

Piti tässä tehdä ihan muita juttuja, mutta kun netti ei toiminut niin jouduin kuluttamaan aikaa jollain muulla tavalla. Minulta pyydettiin yhtä kuvaa johonkin spanielikerholehteen, joten kaivelin sitä toivottua otosta arkistoista aivan paniikissa vailla tietoa siitä oliko minulla sitä enää alkuperäiskoossa vai ei. Samalla tuli kahlattua läpi vanhoja kuvia, vuodelta 2008 kun Oodi oli ihan vauva. Piententelin pari ennennäkemätöntä Vanusta ja Oodista, sekä vanhempien corgista.

Vanu ja Oodi temuamassa, nykyään tämäkin on justiinsa toisinpäin

Photobucket

<3
Photobucket

Ja Capri, Turengin valtiatar, kuvassa 6v

Photobucket

Oltiin eilen aamulla leirintäalueella lenkillä, raahasin kameran mukaan vaikka ei mitenkään täydellinen valaistus ollutkaan, kovin teräviä kaikki varjot ja muut syysauringossa. No, tässä vähän käsitystä siitä, millainen Oodi on nykyään. Eli yksi ainoa vaihde löytyy, ja se on täysii.

Photobucket

Photobucket

Velin kanssa ollaan myös lenkkeilty. Vanu ei enää dissaa sitä yhtä näkyvästi kuin aiemmin, mutta Velin mielestä se tarkoittaa sitä, että Vanu rakastaa pientä tyttärenpoikaansa rajattomasti. Näin asia ei kuitenkaan ole, ja kun aikani yritin tehdä Velille selväksi että mummoa päin ei kannata hyppiä tai roikkua sen poskikarvoissa (Oodi on sitä varten), sanoi viimeisen sanan kuitenkin Vanu, ja niinpä Veli ehkä taas jättää seuraavat pari päivää sen rauhaan. Ehkä.

Syksyinen Veli

Photobucket

Yllättävää, se syö taas jotain

Photobucket

Ja nassukuva, koska ne tuntuvat aina onnistuvan

Photobucket