Viime viikolla kävimme metsässä kera Vanun ja Oodin, sekä näiden kaverusten:
Mukana olivat siis myös Otto-dalmis ja Kale.
Kale näyttää hienoja temppuja
Ja söpöilee
Oodi metsäilee
Ja sinkoilee
Oli se joskus paikallaankin
Kale oli ihan kiva, hetken aikaa...
Vanu kirputtaa
Lentäviä koiria...laatu ei päätä huimaa :D
Otto
Vanu odottaa kärsivällisesti, Oodin sanavarastoon ei kuulu sellaista sanaa.
Ja tiistaina painuimmekin mökille. Oodin eka kerta saaressa, ja voi kun se oli sekaisin koko tiistain uudesta rajattomasta vapaudestaan. Se oli hereillä ja meno päällä aamusta puoleenyöhön, ja kun piti mennä sisälle nukkumaan, se yritti murtautua ovesta vielä ulos...No, sitten kun se viimein nukahti, ei sitä olisi saanut hereille kai millään. Tai no, en kyllä edes yrittänyt. Eilen se otti jo lunkimmin, se voisi varmaan muuttaa tonne mökille.
Pieni Oodi metsänsiimeksessä
Hengenpelastaja
Melko vakavan näköistä menoa rannassa
Se ui, parhaiten se tuli nakin perässä.
Koirat olivat huomattavan huolestuineta siitä, kun itse menimme uimaan. Vanulta meni hermot kun olin noin sadan metrin päässä rannasta, ja se lähti uimaan ihan yhtäkkiä hakemaan meidät pois. Ja Vanu ei siis ole uinut pentuajan jälkeen, joten se oli pieni ihme.
Oodi löysi paljon keppejä
Ja otti se kai mielestään aurinkoakin
Mutta jos Vanulta kysytään, niin kenenkään ei tarttis olla ikinä vedessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti