Syyskivaa

No niin, syysloma tuli ja meni, vietimme sen tyttöporukalla Turengissa vanhempien ollessa toisella puolella maapalloa veljeäni katsomassa. Balin lämmössä siis köllöttelivät koko puolitoistaviikkoa, minun odotellessa hyviä ilmoja että saisin ottaa peltojuoksukuvia näistä dogeista. Toisin kävi, satoi, satoi ja satoi. Ei paljon kameraa viitsinyt raahata mukana.

Onneksi nyt viikolla oli sentään aurinkoinen päivä. Tästä lauantaista näyttäisi olevan myös tulossa, näinköhän saan kameralle lisäkäyttöä kun lähdemme piakkoin collielenkille Suvin koirien kanssa.

Oodi on alkanut kasvattaa karvaa ihan tosissaan, joka on tietysti mukavaa. Se on täällä Tampereella tahtonut välillä nukkua lasitetulla parvekkeella, en tosin sitä sinne päästä vasta kuin aamuyöstä, en usko yöllä ehkä herääväni jos se vikisee sisään, aamulla olen todella herkkäuninen ja herään pieneenkin ääneen. Eipä se tosin sieltä ole pois edes halunnut, tulee sisälle sitten kun ollaan menossa lenkille.Tyytyväisenä se tosin illalla kömpii sänkyyn minun ja Vanun kanssa, vaikka pakko sanoa, että 160cm parisängystä on tulossa ahdas kun nuo molemmat ovat nyt päättäneet, että täytyy nukkua omistajassa kiinni.

Oodin killistelyt Turengissa



Tämä oli hauskaa, Vanulla oli suussa joku lehti ja se ei meinannut saada sitä pois. Oodi tunkee tietenkin mielenkiinnosta pedon kitaan...



Oode pissillä.



Kattokaa, sillon vähän jopa karvaa!



Vanulla on pallo ja Oodi venyy sitä tavoitellessaan. Kyllä se sen yleensä jossain vaiheessa sitten saakin.

Kuura-aamu

Viime viikonloppuna kirosin itseäni kun en ollut ottanut mukaan kameraa kun oli ihana kuurainen ja aurinkoinen aamu. Otin nyt sitten vahingosta viisastuneena hököttimen mukaan meidän lenkille sunnuntaiaamuna.

Fasaanit sotkivat kuitenkin suunnitelmia kun koirat olivat melkein koko ajan jossain ojassa niiden hajujen perässä. Tässä Oodi matkalla tutkimaan mahdollista havaintoa



Vanu pudistelee isoimmat jäähileet irti turkista



Sitten vähän leikittiin



Ja yritettiin leikkiä



Suostui se Oodi vähän möllöttelemäänkin

Syksyistä metsäilyä

Koko syyskuu ja tähänastinen lokakuu olemme käyneet päivittäin muutaman tunnin metsälenkeillä. Ihan harmittaa kun illat alkavat pimetä ja metsäilyaika lyhentyä, luntakin on vähän ikävä toivoa kun sitten tulee ladut ja niitä saakutin hiihtäjiä.

Mutta nauttikaamme nyt vielä kun voimme.



Kale on tietty ollut myös mukana, kuvailin sitä eilen ilta-auringossa





Ja Tiian kanssa





Kalea ja Oodia



Nacuakin saatiin kuvailtua eilen, tosin vähän pimeämmissä olosuhteissa. Tässäpä siis Amppari-Nacu





Oodi aloitti toiset juoksunsa tänään, aika tasan 7kk erolla ensimmäisistä. Ekat juoksut sillä alkoi kätevästi 11.3. joka on siis Vanun syntymäpäivä, joten jäi tuo päiväys mieleen. Saapas nähdä juoksevatko nyt sitten molemmat toukokuussa samaan aikaan.