Kolmen kopla

Huomenna lähtee Nuu takaisin himbeensa, ikävä tulee! Tuleepahan tylsät lenkit kun olin jo niin tottunut pikku-Nuun mukanahengailuun. Mutta Nuu on tehtävänsä tehnyt, juoksut ovat ohi, naapurit hurmattu ja rakastettu, nyt voi mennä taas takaisin arkeen. Minulle oli oikeastaan melkoinen yllätys kuinka saumattomasti Nuu sopeutui meille, siitä tuli ihan ok kamut jopa porukoiden corgin kanssa, joka yleensä sietää koiria, jopa Oodia ja Vanua, melko huonosti.

Mutta tässä vähän satoa viikolta

Nuudelin pää



Ja toinen pää, näitä on useita



Nuun parempi puoli?



Nautiskelija



Ilme kertoo paljon.



Voiko sitä tosin syyttää, kun joutuu elään näiden kaa



Puudeli!





Sit vähän virallisempaa



Kaivon kannella istumista



Nuu on rakkautta

Pikainen Nuu-päivitys

Nuu on meillä ollut juoksuhoidossa, ettei tule sitten mitään manchestercollie-yllätyslapsia. Tarkoitus on palauttaa Nuu Emilialle ensi viikolla, ikävä tulee pientä Nuuta joka on ehkä maailman kiltein collie. Ihan todella, en ihmettele että Emilialla on sitä ikävä. Myös Oodi ja Vanu ovat ottaneet Nuukin laumanjäseneksi ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin, kivasti myös herätämme huomiota kun olemme lenkillä, Nuu toki vapaana kun sille ei tarvitse kuin vähän sirkuttaa niin se jo tulee luokse ja kävelee kylki liimattuna Vanuun tai Oodiin. Tai molempiin.

Olen nyt keskellä yötä käymässä Tampereella kun tulin katsomaan postin ja hakemaan Vanun rekkarit. Vanulla on sunnuntaina luonnetesti edessä, en jaksa asiasta edes stressata, en näe pointtia. Kyllä uskon että Vanu hyvin diilaa, mielenkiinnolla vain odotan tuomiota, vaikka uskon koirani aika hyvin jo kuuden vuoden perusteella tuntevani. Voi kun olisin sen aiemmin saanut vietyä.

Tässä kuitenkin muutama kuva Nuusta, uskoa voitte että lisää ON mutta minulla ei ole nyt aikaa niitä pienennellä jos meinaan järkevissä ajoin keretä Turenkiin. Joten tässä:

Liito-Nuu



Oodi ja tytär



Nuu tutustui veteen. Sillä oli kivaa.



Turengin venerannassa laitureita ihmettelemässä.



Töllistelyä

Äitienpäivälenkkeilyä

Äitienpäivä kului koiramaisissa merkeissä, ensin koko lössillä (Emilia, Tiia, Sini ja minä) koiranäyttelyssä ja sitten minä Tiian kanssa metsissä pari tuntia. Veli oli meidän mukana kun Sini siitä suostui luopumaan metsäilyn ajaksi, ja niinpä Veli viiletti menemään Unnan kanssa koko sen ajan. Kivaa oli!

Tässä kuvasatoa lenkiltä, osa Tiian ottamia:

Oodi ihmettelee pojan suussa olevaa keppiä



Veli tykkäsi vähän riehua vedessä...



Kale oli ihan sivistynyt...osan aikaa



Oodelia kutitti



Veli tapittaa



Vähän profiilia



Ja näillä oli hauskaa

Nuun eka näyttely

No niin, nyt on sitten korkattu Nuun näyttelyura. Hyvin lähti, EH pamahti kivalla arvostelulla tiukalta tuomarilta. Vain kaksi ERIä jaettiin junnuissa ja muutenkin taisi olla aika tiukassa tänään moiset, joten tosi tyytyväinen pitää olla. Plus että Nuu oli mallikas ja ihana niin kehässä kuin sen ulkopuolella. Emilialle kiitokset ja propsit hienosta händlauksesta.

Tässä arvostelunsa sellaisena kuin se paperiin oli raapustettu:

Feminine, good size propotions. Very good head with correct details. Correct bite. Very good neck. Soft topline med strong bones. Sufficient angulation. Good forechest but ribcage is too short. Good croup & tail. Parallell in movement. Good coat & colour. Typical character. Tuomari: Petra Junehall, Ruotsi

Kuvia otti Tiia, minä olin händläämässä harvinaisen epäonnistuneesti bordercollieherraa viereisessä kehässä. Tässä siis Nuusta muutama kuvanen:



Ja tämän jälkeen ei harjoittelijatuomari pystynyt selkeästi pitämään käsiään erossa Nuun ihanasta varresta

Käärmeitä, Veliä ja Nuuta

Viikko sitten tapahtui se pahin painajaiseni. Eli törmäsimme metsässä käärmeeseen, ja se isku sitten hampaansa Vanuun. Matkaa autolle 2,5km, yritin kantaa Vanua ehkä 20 metriä tullen lopputulokseen, että en ikipäivänä pystyisi kantamaan 24kg painavaa koiraa koko matkaa. Soitin välittömästi eläinlääkäreihin, viimein saaden Tiian kiinni joka on töissä valkeakoskelaisessa eläinsairaalassa ja saimme käskyn mennä sinne hetimiten.

No, tokihan sitten kesti, koska pääasia oli ettei Vanu mennyt kovaa. Ei se tosin olisi pystynytkään, hihnassa köpöttelimme autolle vajaassa tunnissa. Sitten lääkäriin, kaverini oli Oodin kanssa pihalla KOKO sen ajan kun Vanu oli tiputuksessa. Verta Vanusta otettiin ja totesivat että maksa-arvot olivat koholla. Antibioottikuuri ja kipulääkettä päivittäin, ja nyt kun viikon kuluttua kävimme kontrollissa olivat veriarvotkin kaikki ihan normeja. Huh.

Kivempiä asioita sitten. Veli oli taas kanssamme ulkoilemassa toissapäivänä. Tässä ensimmäisessä oli tarkoitus ottaa vaan Velistä fotoa, mutta Nuukin siihen eksyi!



Nuulla ja Velillä oli kivaa





Nuu ihan yksikseen



Pää



Velinen



Ja katsokaas, Oodeli-Puudeli!



Tänään sitten pesimme Nukkiksen. Tarkoitus oli pestä neitonen jo ajat sitten, mutta lopulta meni sitten näin. Nuu aloittaa virallisen näyttelyuransa lauantaina Tampereen KV:sta. Sinne menemme ihan vaan pitämään hauskaa, ei niin väliä minkälainen naru sieltä käteen lyödään.

Tässä ysin maissa räpsäisty kuva, pimeä siis



Pääkuvayritelmä