Strömsöhön on pitkä matka

Nuun ehkä vähän oudonkin raskauden aikana luin ehkä 100 miljoonaa synnytystarinaa, raskauspäiväkirjaa etc etc. Monissa meidän erikoisuudet oli myös läsnä, mutta silti kaikki meni tosi hyvin. Pientä pentuetta odotettiin sen kaksi viikkoa sitten tehdyn 8vk ultran jälkeen, mutta kun viikko sitten tulin tänne Nuun kotiin, tuumasin heti, että on se kyllä tosi pieni.

Toinen outous oli maidontuotanto. Se oli kuin loppunut seinään. Kaikki illat yritin saalistaa liikkeitä Nuun mahasta, ja jostain olimme kaikki tuntevinamme, mutta ei mitään supervarmaa. No niitä on vaan kaks, ei ne välttämättä tunnu, hoimme toisillemme.

Perjantaina, laskettuna-aikana, Nuusta vuosi vähän verensekaista limaa. Pidin tätä huolestuttavana, mutta ihmiset rauhoittelivat ja sanoivat, että ei ole epänormaalia. Sen jälkeen Nuu vuosi vain limaa, kirkasta ja aika vähän. En panikoinut. 

Lauantai lipui ohi, lämmöt vakaasti 38 ja yli. Samoin sunnuntai. Nuu petaili ja viihtyi laatikossa, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Se kuin pieneni päivä päivältä. Oli iloinen, riehakas ja aktiivinen oma itsensä, mitä se ei ollut ollut koko raskausaikana. 

Maanantaina ei tapahtunut muutosta, mutta olin vielä luottavaisin mielin. Ultrassa oli näkynyt kahdeksan viikon jälkeen kaksi kehittynyttä sikiötä, ei ne ole mihinkään voineet kadota? 

Tiistaina aloin jo vähän hermostua. Lämmöt edelleen 38 ja yli. Keskiviikko oli alunperin ollut meidän "paniikkipäivä", mutta aamun 37,7-lämpöjen lisäksi mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Nuu juoksi pellolla koirakaverin kanssa ilman ongelmaa. Illalla olin jo varma, pentuja ei tule.

Torstaina aamulla varasin ajan ultraan. Sinne siis, heti kun päästiin. Lääkäri totesi heti, että voi kun on pieni maha. Ei maidontuotantoa. Erikoista. Rtg paljasti, että havaittavissa ei ollut mitään rankoja tai muuta. En edes ollut yllättynyt. Ultraan. Ja sieltä löytyi vaikka mitä. Nuu meni heti avattavaksi, kohtu pois, kohdun sisältö veke, siellä oli mahdollisesti mädäntynyt pentu, joka tässä vaiheessa oli enää lähinnä limaa. Siellä oli myös jotain aivan omituisia mönttejä, jotka näillä tiedoilla luokitellaan istukkakasvaimiksi, jotka ovat koirilla hyvin, hyvin, äärimmäisen harvinaisia; aina pahalaatuisia. Nuulta otettiin pois myös perna, joka oli outo. Lista oli pitkä; yhtään pentua sieltä ei elävänä olis saatu ulos missään vaiheessa.

Siihen valitettavasti tyssäsi tämä narttulinja näillä tiedoin. Nyt pitää vakavasti harkita jatkoa, että mitä tekisi ja kenen kanssa. 

Nuu voi hyvin, lisää tietoa näistä tuloksista sitten kun labrasta palaavat, ilmeisesti voi mennä 1-3vk. 

Viimeistä viikkoa viedään

Nuun raskaus on ollut alusta loppuun aika erilainen kuin Vanun tai Oodin. Nuulla oli heti alkuun todella vahvat merkit raskaudesta; se on ollut äärimmäisen väsynyt, syönyt hyvin vaihtelevasti, ollut todella outo. Kävin Nuuta katsomassa melkein joka viikko, ja maha tuntui olevan ihan mukavasti kasvussa, kunnes sitten viime keskiviikkona kävin taas Emilialla, ja ovella vastaan tuli hämmentävän pieni Nuu, jonka massusta en kahden tunnin aikana saanut mitään havaintoa yhdestäkään pennusta. Vanun ja Oodin pennut tuntuivat ja jopa näkyivät kaksi viikkoa ennen synnystä aivan no problem, joten aavistelin jo aika pahaa. Joten oman mielenrauhamme säilyttämiseksi varattiin sitten aika ultraan. 

Emilia vei sitten Nuun lekurille ja kyllä vaan, siellä kölli todistetusti kaksi pentua, kolmas mahdollisesti jemmassa kylkiluiden takana. Toki lukumäärä on todella epätarkka, mutta röntgeniin en nähnyt pointtia mennä kun nimenomaan halusin tietää, että pennut ovat eläviä ja ok. Mahdollisesti Nuun raskaus ei ole mennyt sitten ihan ilman ongelmaa, koska koira todella oli ihan eri kokoinen viikoilla 5 kuin nyt viikoilla 8, eli noinkohan kyydistä on sitten tipahtanut muutama pentu. Sitä emme tule ikinä tietämään, mutta nyt innolla odotamme Nuun ja Jokerin minipentuetta syntyväksi. 

Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja tämäkin tyyppi nähdään sitten ensi viikolla möyrimässä pentulaatikossa.