skip to main |
skip to sidebar
Hrr, kylmää. Vaikkakaan koiria ei tunnu yhtä paljon haittaavan kuin allekirjoittanutta, jonka kädet kärsivät ikuisesta paleltumisvaarasta. No, eilinen oli aika paha päivä ja kädet oli aika kipeänä, mutta tänään jo huomattavasti helpompaa tuo ulkoelämä.
Vanulla alkoi karvanlähtö äskettäin ja harjasin siitä eilen sen itsensä kokoisen kasan pohjavillaa, mutta silti siihen jäi vielä reilusti harjattavaa. Jospa ennen joulua saisin sen "karvattomaksi" niin saisi alkaa sitten kyhäämään uutta turkkia, jotenkin ajattelisi, että ei ole ihan se paras hetki turkin heittämiseen mutta minkäs teet.
Oodi sen sijaan on kasvattanut oman nysäturkkinsa aika kunnioitettavaan kokoon, vähän alkaa jo mielessä vilahtelemaan se valtava turkki viime keväältä. Kuitenkaan ihan sellaista en sille toivoisi, mutta kyllähän tuo nyt aika runsaalta vaan vaikuttaa vaikka ei ole täyteen pituuteensa vielä kasvanutkaan. Jäämme siis odottelemaan mitä tuleman pitää.
Kameraa olen ulkoiluttanut nyt tänään ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon, mutta vaikka aurinko tuolla taivaalla hetken olikin, en ihan kerennyt oikeaan aikaan ulos. Loppusaldona oli vain yksi suht kiva otos Oodelin suloisuudesta. Huomenna kokeilen uusiksi toivottavasti paremmalla ajoituksella.
Voi riemua kun pääsee taas seurailemaan pentujen kasvua. Oodin kasvattajalle Scottail-kenneliin syntyi 11.11. pentue ja minä pääsin ihastelemaan vauvoja, jotka toki ovat aivan ihania. Ja ovathan nämä jotain sukua omillekin hauvoille, isänä on Vanuskin velipuoli Kangasvuokon Random, joten pupsit ovat kai sitten Oodin serkkupuolia. Jotain semmoisia, mutta siis valtavan suloisia.
Pentujen elämää voi tästä lähin seurata niiden omassa blogissa klikkaamalla TÄSTÄ
Linkki löytyy myös tuosta vasemmalta sivusta. Päivittelemme blogia yhdessä pentujen kasvattajan kanssa.
Elikkä viikonloppu kului varsin liikunnallisissa merkeissä, nyt kello lähenee kuutta illalla ja vielä nukkuvat tämän talouden koirat. Kohta pitäisi vääntäytyä vielä tunniksi pihalle ennen telkkailtaa, mutta päivittelen tämän nyt eka.
Lauantaina menimme siis Suvin kanssa Sääksjärven metsiin samoilemaan, mukana Suvilla oli Moona ja tyttärensä Titi, ja minulla messissä oli toki Vanu ja Oodi. Lössiä oli liikkeellä kauniina päivänä melkoisesti metsässä, eikä ihme.
Tässä Moona
Ja Titi
Titi matkalla kohti Suvia, kuvaaja saa myös silmäyksen
Tänään sunnuntaina olimme sitten Toiviossa kera Emilian ja Nacun, joista viimeinen on edelleen tulisesti rakastunut Oodiin. Välillä niiden menosta tulee mieleen emovalas ja lapsensa, niin kiinni Oodin kyljessä Nacu on. Välillä se yrittää tosin Oodia astua, mutta juoksunsa jo selkeästi lopettanut Ode on ollut melko tiukkapipoisella päällä tällaisten suhteen, joten Nacu on välillä saanut kuulla kunniansa.
Nacun pääkuvat
Ja sivukuva
Nacu tappamassa risua
Vanun mielestä olisi saanut olla enemmän actionia. Tai nameja. Tai ehkä molempia.
"Olenko nyt tarpeeksi lähellä kamerasi linssiä?"
Emilia ja Nacu
Oodi kivellä killittelemässä
No niin, syysloma tuli ja meni, vietimme sen tyttöporukalla Turengissa vanhempien ollessa toisella puolella maapalloa veljeäni katsomassa. Balin lämmössä siis köllöttelivät koko puolitoistaviikkoa, minun odotellessa hyviä ilmoja että saisin ottaa peltojuoksukuvia näistä dogeista. Toisin kävi, satoi, satoi ja satoi. Ei paljon kameraa viitsinyt raahata mukana.
Onneksi nyt viikolla oli sentään aurinkoinen päivä. Tästä lauantaista näyttäisi olevan myös tulossa, näinköhän saan kameralle lisäkäyttöä kun lähdemme piakkoin collielenkille Suvin koirien kanssa.
Oodi on alkanut kasvattaa karvaa ihan tosissaan, joka on tietysti mukavaa. Se on täällä Tampereella tahtonut välillä nukkua lasitetulla parvekkeella, en tosin sitä sinne päästä vasta kuin aamuyöstä, en usko yöllä ehkä herääväni jos se vikisee sisään, aamulla olen todella herkkäuninen ja herään pieneenkin ääneen. Eipä se tosin sieltä ole pois edes halunnut, tulee sisälle sitten kun ollaan menossa lenkille.Tyytyväisenä se tosin illalla kömpii sänkyyn minun ja Vanun kanssa, vaikka pakko sanoa, että 160cm parisängystä on tulossa ahdas kun nuo molemmat ovat nyt päättäneet, että täytyy nukkua omistajassa kiinni.
Oodin killistelyt Turengissa
Tämä oli hauskaa, Vanulla oli suussa joku lehti ja se ei meinannut saada sitä pois. Oodi tunkee tietenkin mielenkiinnosta pedon kitaan...
Oode pissillä.
Kattokaa, sillon vähän jopa karvaa!
Vanulla on pallo ja Oodi venyy sitä tavoitellessaan. Kyllä se sen yleensä jossain vaiheessa sitten saakin.
Kameran kanssa ollaan vietetty kiitettävästi aikaa metsissä, mutta aika pimeää on ollut. Syksy on sinänsä mun lemppari lenkkiaikaa, ei ole liian kuuma ja jotenkin syksy antaa semmoisen reippailufiiliksen. Reippailufiilistä on ollut koirillakin.
Käytiin rokotuksilla koirien kanssa perjantaina, hyvin meni ja koirat on nyt sitten piikitetty. Lääkäri jaksoi ihmetellä Oden urheilureisiä, ne on varmaan kaksi kertaa niin paksut kuin Vanun. Eipä ihme sinänsä, Oodi on ollut pysäyttämätön sen tassuinsidentin jälkeen, ja varsinkin nämä kaikki kaverit Tampereella ja Pirkkalassa ovat sitä juoksuttaneet ihan kiitettävästi. Se tosin yleensä nykyään menee joukon kärjessä ja muut saa yrittää tavoittaa. Jos pystyy. Nopea se on kuin mikä, jonka sain itse kokea viikonloppuna kun se tälläsi itsensä täydestä vauhdista minun sääreen. Nyt on melkoiset mustelmat.
Urheilullinen Oodi, mihin niitä karvoja tarvii? Mutta huomatkaa, häntä on jo paksumpi :O
Jäljestys-Oodi
Hämärä liikekuva lauantai-illalta
Syksyvanu doing what she does best
Seisomakuva viime viikolta, tyydyttävästi onnistunut ottaen huomioon että oli aika pimeää
Kuin kaksi marjaa?
Kale on myös ollut metsävaelluksilla mukana, se leikit on edelleen Odelle käsittämättömiä.
