skip to main |
skip to sidebar
Oodin on viettänyt kahdettatoista elinviikkoaan pihalla hilluen, edelleen jaloissa tuntuu olevan enemmän ja enemmän vauhtia, nyt sohvalle hyppiminen ja autoon loikkaaminen eivät enää tuota ongelmia. Autoilu on muutenkin tullut Oodille tutuksi, olipa se mukana kun hain veljeni linja-autoasemalta yön pimeinä tunteina ja hali ja pusi sitä koko 15-minuutin kotimatkan.
Oodista on myös alkanut lähteä pentukarvaa. Harjaan tarttui jokaviikkoisena trimmauspäivänä samettista pumpulikarvaa jo sen verran, että pisti mielen vähän haikeaksi. Selkään on jo ilmestynyt selkärangan kohdalle viiru aikuiskarvaa pienine pyörteineen. Se on jopa vaaleampaa kuin Vanun ensimmäinen aikuiskarva.
Vanusta en ole kehdannut ottaa kuvia hetkiin. Aurinkoisena päivänä oli pakko tosin, kun se poseili tuttuun tyyliin aina kun vaan kameran linssi kohdistui siihen. Tässäpä tämä, korva pystyssä ja karvattomana, mutta minkäs teet.
Oodi on viettänyt aikaa myös vanhempien Capri-corgin kanssa, Capri on vasta tällä viikolla alkanut lämmetä pikkuiselle. Tästä voi syyttää tosin vain pentua, joka on tehnyt Capri-tädin elämästä koettelemuksen, Oodi ei ihan hirveästi ole antanut sille latua kun se vaan ei ota Caprin murinoita tosissaan. Olen jo monta kertaa ajatellut, että saisi pieni corginen edes kerran sanoa sille kunnolla, mutta sitä ei ilmeisesti tule tapahtumaan.
Lisää vesileikkejä, vedestä on tullut kiehtovaakin kiehtovampi elementti.
Aalto!
Vanu jahtasi pienenä aina veneiden tuomia aaltoja, Oodi oli ilmiöstä vähemmän innoissaan.
Pieni Oodeli lenkillä.
Ja tässä vähän Vanun "turkkia". Pieni kuva, mutta kenties parempi niin..
Oodi kehittyy huimaa vauhtia. Vauhtia ja jalkoja on tullut jotenkin enemmän, niin että se tulee jo äitinsä kanssa aamulenkeille, Oodi saa tosin kulkea vapaana kaikki metsäosiot ja autottomat kohdat, siinä missä fasaanihullua Vanua joutuu pitämään hihnassa enempi. Ja sekös lasta innostuttaa, äidin hihnassa on meinaan vitsin kiva roikkua...
Mikään superliimaantuva pentu Oodi ei ole, vaan se tekee jo omia tutkimusreissujaan lenkeillä, ja huomoni on myös kiinnittynyt siihen, että sen lisäksi ettei kakkoja ole sisälle tullut pitkiin aikoihin, se käy nykyään kakalla mahdollisimman kaukana tiestä, aivan kuin äitinsä. Toisaalta on kiva, että Odesta tuskin tulee yhtä omistajakeskeistä koiraa kuin Vanusta. Vanu muuten on äitini mukaan muuttunut "koiraksi" tämän synnytyksen ja pentuhässäkän, sekä Oodin kotiintulon jälkeen. Totta se on, Vanu telmii enempi lapsensa kanssa kuin meidän, eikä se jatkuvasti vahdi ja seuraa äitiä tai isää niin kuin ennen.
Olemme pretty much jääneet tänne Turenkiin nyt syksyksi, kirjoittelen päivisin kandintyötäni liittyen amerikkalaiseen populäärikirjallisuuteen joten Tampereella käyn kerran viikossa yliopistolla aiheeseen liittyvällä ryhmätyötunnilla. Oodi ei sinänsä olisi voinut tulla paremmalla hetkellä, täällä on niin kiva viedä sitä ulos kävelylle kun ei tarvitse sitä pitää koko ajan kiinni. Sisäsiisteysopetuskin sujuu mallikkaasti.
Kamerasta on taas akku loppu, johtuen siitä että jätin sen päälle kun viimeksi laitoin kuvia koneelle, ja laturi on Tampereella kun viimeksi ajattelin etten sitä tarvitsisi ennen tiistaita. Niinpä niin, tässä sitä nyt ollaan.
Kaivelin tosin vanhoja kuvia Vanusta, juurikin 10-viikkoisesta sellaisesta, ja oli hauska verrata niitä Oodiin, joka näyttää äidiltään päivä päivältä enempi. Yhtä terävää sen ilmeestä tosin ei tule, joka on pelkästään hyvä asia.
Vaikka vertauskuvaa ei ole nyt näyttää, niin tuosta ysiviikkoposestakin voi päätellä sen, että hiukka on Oodilla enemmän karvaa kuin Vanulla. Ja korvista ei varmaan saa yhtä keveitä tekemälläkään. Kunhan nyt edes asettuisivat hiukkasen ylemmäs...!
Tajusin tässä myös, että Vanun ja Pacon hääkuvaa en ole tainnut laittaa tänne aiemmin. Sellainenkin nimittäin löytyy. Joten tässä vanhemmat, ylpeydestä en mene sanomaan mitään..:D
Vanun raskaudestakin löytyy kuvamateriaalia.
Tässä 3vk astutuksesta (koiranpuremasta johtunut pieni operaatio johti Vanun niskakarvojen ajelemiseen, tässä kuvassa näkyy äärimmäisen hyvin tuo kolo, ajelusta kun oli kulunut vain n. 2kk.)
Ultran jälkeen, mahalla ikää 5vk.
Tässä 6vk täynnä.
Ja tässä 7vk, seuraavana päivänä Vanu lähtikin kasvattajalle mammalomalle.
Löysin muuten kansiosta myös hiukka epäonnistuneen ryhmäposen (näitä oli useampia) ja laitan sen tähän vielä, minusta tämäkään ei mikään äärimmäisen huono ole. Hauska katsoa jälkeenpäin näitä, pentukuvia seitsemän viikon ajalta minulta löytyy satoja.
Oodilla ja Vanulla on mennyt kovaa, niin kuin odottaa saattaa. Autoilu on tosin pienen pennun mielestä ollut vallan ikävää, joten sitä ollaan nyt harjoiteltu vähän enemmän. Tampereelta takaisin Turenkiin ajellessa se tosin nukkui sikeästi koko matkan, joka taas toi vähän toivoa, sen ulvontaa kun on perin ikävä kuunnella se 45 minuuttia.
Muutenkin missi on melko äänekäs, vanhempieni corgi on jatkuvasti ahdingossa pienen hirviön mekastaessa sen korvaan. Jostain syystä Capri ei käske sitä, eikä sen murinat enää aiheuta lapsosessa mitään kunnioitusta.
Tässä syndeposeeraus tältä päivältä, alkaa se olla jo vähän collien näköinen, eikös?
Kävimme Oodin kanssa tiistaina kasvattajalla katsomassa myös Onni-veikkaa ja lapsilla meni lujaa. Äärettömän komea mies on siitä pojasta kasvamassa.
