skip to main |
skip to sidebar
No meillä olikin tapahtumarikas kuun alku kun Ode teloi tassunsa lasiin ja oli tästä johtuen breikillä viikon. Se oli vaisu ja vihasi tassusidettä, joka kuitenkin saatiin viimein pysymään paikallaan vauvasukkien ja ilmastointiteipin avulla.
Kävimme myös terveystarkastuksissa, Oodilla CRD silmissä odotetusti, ja lonkat näyttivät hyviltä. Se päivän nukkuminen, mitä siitä seurasi tuli hyvään saumaan ja Oden jalka sai levätä kunnolla, ja seuraavana päivänä se ei enää neitiä vaivannut yhtään. Ja sen jälkeen ei ole elämästämme vauhtia puuttunut, Oodi on ollut välillä jopa ärsyttävän energinen. Joten päätin viedä sen ja Vanun viikonlopuksi saarelle, jossa ne saavat siis juosta viiden hehtaarin kokoisessa, veden ympäröimässä metsässä ihan just niin paljon kuin huvittaa, kunhan tulevat yöksi sisälle nukkumaan.
Isä kalasteli rapusyöttejä laiturin päästä verkolla tunnin, saaliiksi tuli about 20 särkeä ja 10 pikkuahventa. Oodista tämä oli kaikki tosi jännää.
Isä sai saaliikseen lopulta myös collien.
Vanukin tuli tutkimaan, jotta mitähän hemmettiä on tapahtumassa.
Oodi on täysin kalju, btw
Selkeesti tämmöinen äärilaitojen koira, jos on turkkia, niin sitä sitten kanssa on, ja kun ei ole, niin ei yksinkertaisesti vaan ole
Tavallinen istuma-asento
No, ensi viikonloppuna taas.
Vanu meni viikonlopuksi mökille mun vanhempien ja corgin kanssa kun olen huomisen siellä näyttelyssä. Olipa vähän haikeeta pistää se autoon ja jäädä tohon pihalle kattomaan niiden perään Oden kanssa, joka ei nyt kyllä yhtään kässännyt, että miksi se ei saa mennä äitinsä kanssa. Eipä nuo ihan hirveästi ole erossa olleet, yleensä lenkitkin tehdään yhdessä, poikkeuksena on olleet ne kerrat kun olen Oodin kanssa ollut näyttelyreissuilla ja sitten ne pentuajan ihan omat Oodi-lenkit, sekä sitten tuo kun Oodi oli kipeänä ja Vanu tuli mun kanssa yksin pitkille lenkeille.
Oodi on kyllä kasvanut aikuiseksi, vaikka se onkin tommoinen lapsenmielinen tuulispää. Tai no, mä tykkään sanoa että se on vaan optimistinen eikä mieti turhia. On se ehkä hiukan blondikin, mutta eikö niillä oo aina hauskempaa? Minä ja Vanu ei semmosista tiietä kun ollaan tämmösiä tosikkoja. Mutta joo, siinä missä Vanu on aina muhun liimautunut ja tarkkailee ympäristöään herkeämättä jos vaikka pitäs ryhtyä johonkin toimenpiteisiin, Oodi se vaan juoksentelee tuolla metsissä ja nummilla jahdaten perhosia ja tehden semmoisia gasellihyppyjä heinikossa.
On se kanssa aika itsepäinen otus. Se ei kuuntele oikeastaan ketään muuta kuin minua, joskus se tulee kun isä sitä huutaa, ja melkein aina kun mun veli kutsuu sitä. Mutta mun äiti oli vähän pulassa täällä kun olin muuttamassa mun kamoja Tampereelta Turenkiin hetkeksi (muutto takaisin tapahtuu tän kuun lopussa). Mä olen Odea ihan alusta asti kutsunut joskus Pupeloksi, sitten se vaihtui Mupeloksi kun se vähän kasvoi...ja äiti oli sitten huudellut Mupeloa tuossa terassilla ja tsadaa, Oodi oli rynnännyt tuhatta ja sataa sen luo ihan innoissaan. Kas, eipä se ihan tyhmä oo, sillä nimellä tullaan millä on kaikista positiivisinta palautetta saanut.
No, tänään käytiin sitten Oodin kanssa ihan kunnollinen iltalenkki, pari tuntia kierreltiin tuolla maalaismaisemissa, ja löydettiin hiekkakuopatkin, jonne ei kuitenkaan vielä suunnattu. Ensi viikolla sitten Vanun kanssa.
Samanlainen on kuin äitinsä, kierittely on hauskaa
Tänne meni kuulkaa perhonen
Oodi kuuntelee kaukaista fasaania
ja tässä toista...
Ja tässä sitten jotain ihan muuta peruskillistelyä
