Jääriehuntaa

Joo joo, normaalit ihmiset otti hienoja kuvia eilen kun aurinko paistoi, mutta minäpä säästin tälle päivälle...no joo, hieman ottaa pattiin, mutta minkäs teet.

Jäätilanne on ollut vähän ikävä viimeajat kun on ollut niin valtavasti lunta ettei ole hirveästi kiinnostanut mennä sinne tarpomaan. Nyt kuitenkin on tapahtunut joku outo ilmiö, ja hanki kantaa suurimmilta osin joten kävelen koirien kanssa nyt siellä melkein jokaisella lenkillä.

Tänään kävin lenkittämässä Tiian haukutkin. Käveltiin Oden ja Vanun kanssa Hatanpäälle ja jätin ne pitämään polvivaivaiselle Tiialle seuraa ja otin sitten Unnan ja Kalen ja käytiin jäällä remuamassa. Neljää koiraa en pystyisi hallitsemaan samaan aikaan, ja Vanu oletettavasti ei sietäisi hirveän hyvin pikkuista Unnaa kun U on aika..hmm...riehakas.

No asiaan saanen esitellä siis Unnan, 17vk, rotukirjo on tyyliin tiibetinspanieli, amerikancockeri ja basset.



Kale ja systeri



Ihan on kö kaks marjaa.



Tassun alla?



Minen tiiä mitä tässä tapahtuu



Spanieli-ilme



Unna-polo, ihan yssin isossa maailmassa. Luntakin on rinnuksissa, yhyy



Ihan on selväjärkinen..ihan totta...





Kale



Oodeli-puudelikin pääsi kuvattavaksi kun käppäilimme takasin himaan. Vanun kanssa riehuivat epäkuvauksellisesti jonkin tovin, kaikki ne kuvat ovat ihan pimeitä ja epätarkkojakin osa kun valoa oli aika vähän. Tässä siis ihan tämmösiä tylsiä

Minun Puudeli



Järvessä oli tämmmönen



...



Ja se on kuulkaa Vakava Asia, tää kysienleikkaus.

Barffauksesta

Oodin puupsit täyttivät 6kk muutama päivä sitten, olen vain pimeällä lenkkeillyt nyt Sinin ja Emilian kanssa niin mitään kuvatodisteita tyypeistä ei ole.

Omien koirieni kanssa olen nyt sitten viimein tullut sellaiseen päätökseen, että meillä ainakin yritetään barffata. Olen tätä aiemminkin harkinnut, mutta se on se oma viitseliäisyys ja toisaalta sen pelko, etten osaa taata kaikkia ravintoarvojuttuja katsoa oikein, joka on estänyt kokeilun. Syitä nappuloista luopumiseen on monia, mutta ehkä nyt se barffaukseen sysäävä voima on ollut Oodi. Se on syönyt kyllä aina ruokansa loppuun eikä sillä ole ollut vatsaongelmia tai muutakaan, mutta jotenkin se ruuasta nauttiminen on siltä kadonnut kokonaan. Siinä missä se oli aina ensimmäisenä valmis, se nykyään syö hitaasti ja välillä jokseenkin haluttoman oloisesti. En tiedä miten kytköksissä tämä on pentujen saamiseen, mutta tämä närppiminen alkoi joskus silloin kesällä ja on jatkunut pitkin syksyä ja talvea.

Sinin kanssa käväisimme pari viikkoa sitten barffi.netissä Tampereella. Ei se sitten kuitenkaan niin vaikeaa voi olla, ajattelin kun siellä kiertelin ja katselin jäisiä kasvis-lihamössöjä ja niitä kaikkia ihania lihaisia luita, joista dietti muodostuu. Joten sitten ajattelin, että jospa paneudun asiaan ja yritän parhaani ja katsotaan sitten onko tämä koirieni loppuelämän ruoka. Lihaa, kasviksia ja luita, ei kuulosta pahalta.

Aloittelijat yleensä lähtevät helposti sulavasta kanasta liikkeelle. Siksipä näiden ruokavalio nyt koostuu aamuisin parista raa'asta broilerinsiivestä ja illalla kasvislihamössöstä. Näiden lisäksi ne saavat kerran viikossa lohta ja maksaa, sekä jokaiseen mössöateriaan laitan öljyä. Kylmäpuristettua toki, tällä hetkellä vaihtelen rypsiöljyn ja pellavansiemenöljyn kanssa. Lohiöljy minun varastoistani vielä uupuu, olisi hyvä D-vitamiinin lähde.

Tätä meidän kokeilua on nyt kestänyt viikon. Ero on aika huima syömistahdissa ja siinä, kuinka innokkaana odottavat ruoka-aikaa. Aamuisinkin on ollut jotenkin hauska antaa niitä siipiä kun heti lenkin jälkeen oikein kokoontuvat jääkaapin eteen, että joskos nyt sitä broileria olisi jo tarjolla.

Ongelmiakin on ollut. Oodi ei aluksi oikein ymmärtänyt sitä siipijuttua, vaan vei siiven matolle ja tökki sitä kuonollaan. Yritti se sitä syödäkin, mutta kun hampaat osuivat luuhun niin siipi tippui välittömästi matolle. No, minä sitten saksien kanssa autoin pientä Oodia, joka sitten rouskutti siivet menemään ilman ongelmaa, kunhan olivat siinä kolmessa osassa. Neljäntenä aamuna oli Oodelikin tajunnut idean ja syö nykyään siivet nopeammin kuin Vanu, joka on kieltämättä aika pro ollut näissä siipijutuissa heti alusta.

Toinen ongelma on maksa. Sitä ei paljon kerralla annetakaan, mutta Vanu ei sitä siedä vaikka mihin mössöön sen piilottaisin. Oodi syö omansa innokkaana, ja varmasti söisin sitten Vanunkin osuuden...mutta oli minulla naurussa pidättelemistä kun Vanu ensikertaa iski hampaansa siihen pieneen maksaosuuteen ja sylki sen hämmennyksissään pois ja ravisteli oikein päätäänkin vielä useaan otteeseen, että hyi oli pahaa! Täytyy jatkaa piilotusharjoituksia.

Mutta so far so good. Koirat ovat tyytyväisiä ja varmasti kylläisiä, eikä tämä nyt niin haastavaa olekaan kun olin kuvitellut.

Äitiä ja tytärtä

Nukkis oli meillä pitkän viikonlopun hoidossa. Turenkiin toki suunnattiin paremmille riehumismestoille, taas pieni Fiatini oli merlecollieita täysi niin meno- kuin tulomatkallakin.

Nucca oli ihana niin kuin toki aina, ja tiedän että toista itseäni. Mutta se vaan on niin nasta puupelo, vanhempanikin tykkäävät siitä kovin. Vanu ehkä jossain vaiheessa vähän huolestui, että jääkö Nuuks meille muka niinkö ihan kokonaan.

Mutta asiaan. Lauantaina oli aivan pirun kylmä, mutta ah, aurinko oli mahtava yllätys. Paljon ei paikallaan olleet koirat ilman että alkoivat nostella tassuja, Nukkis nyt ei muutenkaan paljon perusta paikallaankökkimisestä jos voi viilettää kiitolaukkaa joella.

Tämmönen se nyt sit on, viikkoa vajaa 6kk Nucca.



Se rrrakastaa possuleluaan





Näytin sille myös narupalloa, johon mummonsa on addiktoitunut jo vuosia sitten. Siitäkö vasta riemu repesi.



Minä pirulainen viskoin sitä palloa aika kauaskin, sitä piti sitten vähän etsiskellä





Lumipaakkujen irrotushetkellä oli helppo ottaa söpöstelykuvia





Oodeli on kasvattanut turkin. Se on tuuhea, mutta vielä hauskan lyhyt, kylmä sille ei ainakaan uskoakseni tule



Tässä pari nassukuvaa





Myös O pääsi leikkimään pallolla. Vanukin toki, mutta siitä ei hullukaan yritä YKSIN ottaa kuvia kun se on pallohimoissaan



Sunnuntaina oli sitten pilvinen päivä, mutta kannoin kameraa mukana enivei. Onneksi kannoin! Aamulenkiltä vähän yhteisriehuntaa sen jälkeen, kun otin Vanun hihnaan





Oodi kuulostelee joen toisella puolella asuvien koirien mekkalointia



Nucan suht onnistunut seisomakuva!



Annoin Nucan vielä leikkiä yksikseen leluilla pihassa ennen kuin se tuli sisään. Aivan päätöntä hepulointia oli se 20 minuuttia

Aurinko!

Jummi että oli mahtavaa tänään ryntäillä tuolla Pyhäjärven jäällä kera koirien! Harmi ettei eilen ollut tällaista säätä, aurinko oli juuri se mitä olin vähän tarvinnutkin. Ja koirilla oli nastaa, Vanu ja Oodi ovat täysin minut unhoittaneet ja hengailevat vaan vierailulla olevan amerikkalaisen kanssa, koska se jaksaa rehata niiden kanssa ja heitellä lumipalloja.

Tässä pari nassukuvaa Velistä





Ja seisomayritelmiä, hankea tosin oli vähän vaikeuttamassa. Ja oli muuten -15, eli tassuja vähän palelsi itse kullakin.





Lumipallo hokattu



Ja tässä pari lumpparia odottavaa Vanukasta.

Pentulenkkiä, pitkästä aikaa

No niin! Nyt saatiin jo vähän dokumentoituakin tätä yleistä kaaosta, joka on Velin ja Nucan yhteislenkkeily. Sunnuntaina siis 1,5h kirmailua Pyhäjärven jäällä kera Emilian ja Sinin koirineen.

Pentu on pennulle ihan paras kaveri







Emilia ja lauma



Emilia ja Nacu!



Nucan 5kk poseeraukset





Nacu amerikkalaisvahvistuksen kannettavana, enpä ole hetkeen revennyt ihan yhtä paljon nauramaan millekään kuvalle kuin tälle! Kattokaa tota Nacun iivöl-ilmettä



Veli hangessa. On muuten mysteerillinen hänen toinen korvansa, pari viikkoa sitten täysin pysty, mutta viimeksi kuvaussessioilla pistin siihen purkan painoksi ihan silleen keposesti että Sini sen saisi poiskin, mutta mitä, pari päivää purkkakorvana, ja nyt jo joulusta asti sen korvat ovat ihan perfekto, ilman mitään painoja.



Oodi ja lapset.