perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kaverilenkkiä

Nyt parituntisia lenkkejä illalla tehneet koirat on aikas väsyneitä, juuri palasin aamulenkiltä jäältä ja oikeasti harmittaa, että se ei siellä varmaan enää kauaa ole. Keskiviikkona olimme taas Tiian kanssa liikenteessä, ja porukkaan liittyi sitten muitakin.

Ekaksi oltiin ihan keskenämme, tässä Vanu tulossa kohti

Photobucket

Oodi vauhdissa

Photobucket

Vanu ja sen mielestä vallan vallaton Kale

Photobucket

Kale hangessa jäähdyttelemässä

Photobucket

Ja seisoskelemassa

Photobucket

Ja sitten tuli tää! Eli maailman ihanin belgi Ronja aka Mustantuulen Quita

Photobucket

Sitten joukkoon liittyi myös Sulo, perunkarvaton, karvallinen versio

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Ronja lähti omistajineen jatkamaan matkaa, ja me jäätiin loput leikkimään jäällä.

Photobucket

Sulo on napannut ihanan saaliin, jääpalan!

Photobucket

Eyes on the prize

Photobucket

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Jäälenkkeilyä nyt vielä kun uskaltaa

Kyllä vaan, jäältä on kadonnut kaikki se upottava lumi, ja nyt on koirilla hauskat ajat. Kuvailin aamulla Oodia, joka jostain syystä kuvissa näyttää paljon karvaisemmalta kun on. Optinen harha, I guess. Täytyy julkaista huomenna siitä vähän epäedustavampia kuvia, nyt kone ei jaksa photoshoppia enempää pyöritellä, rassukka.

Photobucket

Auringonlaskun aikaan kävimme sitten Tiian kanssa lenkillä ja yritimme jotain kuvakyhäelmää, mutta vaikeeta oli siinä tuulessa lapaset kädessä.

Tässä kuitenkin on mutsi ongelmissa...

Photobucket

"Eikö niinkö sori.."

Photobucket

Vanu tottelee Tiiaa. Sillä on nami. Ja siten kaikki valta.

Photobucket

Kale on varastanut lapasen!

Photobucket

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Tampereen KV

Tänään oltiin vähän näytelmämeiningeissä, ja olihan siellä tuttuja. Tässä vähän kuvasia.

Tässä Olga

Photobucket

Ja siskonsa Lili, eli Scottail Outsider. En enää ihmettele mihin ne Vanun geenit meni, ne meni tänne:

Photobucket

Photobucket



Ja sitten Helmi, Scottail Miss You

Photobucket

Photobucket

Photobucket

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Scottail Othello 1v 8kk

No niin, nyt olen palannut Tampereelle ja voin tuosta Onnista vähän pidemmästikin kirjoittaa. Eli olimme Oodelin kanssa käymässä Suvilla ja Merikin siellä sitten oli Onnin ja Viivin kanssa. Oodi ei ollut hirveän otettu enää veljestään ja käyttäytyi epätavallisen aikuismaisesti, piti selkeesti veljeä vähän tollona.

Mutta joo, voin sanoo, että jos olisin Onnin ihan kadulla tuntemattoman ihmisen kanssa nähnyt, en olisi tunnistanut. En oikeastaan tiedä mikä siinä on muuttunut, sanoisin että kaikki. Sen pää on ihan erinäköinen, ja se on valtavan suuri ja karvainen, vaikka ei ole edes täydessä turkissaan. Ja jummi, se on yllättäen äitinsä näköinen, ja voin kyllä sanoa, että Vanu Onnista ei ole aiemmin ensimmäisenä tullut mieleen, vaan olen ajatellut sen tulevan iskäänsä enempi. Sysimustahan tuo on, ja hauskan oloinen poitsu, en meinannut malttaa kuvata ollenkaan kun meni vaan vähän sellaiseksi tuijottamiseksi, että häh, onko TUO oikeasti Onni? Tai ehkä Meri on sen käynyt vaihtamassa...

Vauhtia siinä riitti myös, kepit oli pop.

Photobucket

Ja ne kepit on muuten Vakava Asia, ettäs tiedätte

Photobucket

Tää on vähän niinkö se jellonakuningas

Photobucket

Ja tässä sitten vähän virallisempaa meininkiä, tuli muutes vahingossa tämä räpsy

Photobucket

Tässä se on kyllä niin äitinsä, että ihan hätkähdin kun kuva lävähti näytölle.

Photobucket

Ihana poika.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Oliskohan sitä vähän kevättä ilmassa?

Turengissa on tullut taas liikuskeltua, puhuin tosin iskän kanssa puhelimessa tänään ja ilmeisesti meidän lempilenkkipaikka, eli joki, on avautunut näinä leutoina päivinä. Voi jummi, kiva kun metsässäkään ei siellä mielellään kulje kun ei ole polkuja. Jää varmasti reunoilta kestäisi hyvin, mutta kun kaikki lähitienoon sorsat ovat tulleet sinne keskelle hengailemaan, niin pidä siinä sitten Vanua ja Oodia SEKÄ etenkin kerran elämässään jokeen pudonnutta Capria poissa sieltä...No, nyt vielä vähän muistoja viikonlopulta, kun jää oli vielä kivasti paikallaan.

Oodi vauhdissa, toki

Photobucket

Photobucket

Paikka

Photobucket

Siristelyä auringossa, kyllä on epäoodimainen ilme!

Photobucket

Vanu meni isän ja Caprin kanssa lenkille, Oodia isä ei enää ota koska se on pahis teini-ikäinen ja Vanu on paljon, paljon helpommin hallittavissa, sekä vähemmän intuitiivinen liikkeissään. Oodi toimii aina ennen kun ajattelee, pöljäke. Joten me mentiin sitten Vanulta salaa jäälle harrastelemaan Vanun lempilajia...NARUPALLOA!

Photobucket

Photobucket

Kaverikuva metsälenkiltä eilen.

Photobucket

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Metsälenkki lumisateessa, kuinkas muuten

Näinä pimeinä päivinä kameran raahaaminen metsässä mukana on ollut minusta tosi huono idea, ikinä ei saa tyydyttäviä otoksia. Nyt kuitenkin kyllästyin odottelemiseen, noina aurinkoisina päivinä olen onnistunut unohtamaan kameran milloin minnekin, ja nyt kun kamera olisi samassa kaupungissa kuin minä, päätin yrittää jotain kuviakin ottaa. Vähän sellaista turhauttavaahan se välillä on, mutta tuli niitä ihan hauskojakin.

Vanulla on juoksut, se teki hämy-sellaiset. Hiljaisiksi juoksuiksi noita kai sanotaan, vuotanut se ei ole tippaakaan, mutta kun ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon yritettiin käydä Tiian ja Kalen kanssa lenkillä, Vanu olikin sitä mieltä että Kalen kanssa vois tehdä lapsosia. :O Nyt sillä on niin kaameat tärpit päällänsä ettei ole varmaan koskaan ollut, viime yönä se murtautui parvekkeelle ulvomaan ikäväänsä, ja loppuyön kierteli tunnin välein kämppää ympäri ja kävi raapimassa ovea, johon herään aina. No, ehkä viikonloppuna saan nukkua (?). Härmälän valtava Atte-nöffikin olisi kelvannut Vanulle isäehdokkaaksi, koira jota se normipäivinä ei siedä ollenkaan. Huh.

Mutta Oodi se porskuttaa entiseen malliin, noinkohan sekin kehittää juoksut kohta. Toivottavasti ei ihan vielä, tykkäisin että se pitäisi sen välin siinä 7-8 kuussa.

Peek-a-boo, I see you

Photobucket

Peruskillistelyä juuri ennen kuin yritin ottaa hyppykuvaa, josta tuli kuitenkin suttuinen noissa valo-olosuhteissa.

Photobucket

Kepit on Oodin mielestä aivan mahtavia. Vanu on enemmän pallokoiria, mutta Oodille kelpaa vähän alkeellisemmatkin lelut. Se on niistä tosin supermustasukkainen.

Photobucket

Yritin heittää keppiä lopuksi kauas hankeen, että Oodi tekisi jotain muutakin kun jumittaisi arteensa kanssa polulla, haluten jonkun (minun, ilmeisesti, kun juoksu-Vanu ei ole nyt moisesta kiinnostunut) jahtaavan itseään. Oodihan juoksi sinne hankeen hakemaan sen kepin, vaikka hanki oli todella upottavaa. Ha.

Photobucket

Kuvissa näyttää kuin tolla olis oikeasti turkkiakin vielä. Mutta voin sanoo, että päältä kun katsoo niin sitä ei kyllä hirveästi ole. Ja housukarvat, ne housukarvat...

Photobucket

Tästä kuvasta pidin erityisesti, kiva tunnelma.

Photobucket