skip to main |
skip to sidebar
Tai voisi varmaan sanoa, että taloihin. Nimittäin päivän Tampereella hengailun jälkeen päätin ottaa Oodin ja Vanun ja suunnata kohti vanhempien taloa Turengissa, koska tulin siihen lopputulokseen, että pennun on niin paljon parempi saada riehua pihassa, ilman että pitää kävellä aina parisataa metriä lähimmälle puistoalueelle. Tämä toki on edessä ensi viikolla, mutta oli kyllä hyvä päätös, täällä on kivasti tilaa noiden kahden riehua.
Ja todellakin, kahden. Vanu on vajonnut 7-viikkoisen tasolle ja riehuu lapsensa kanssa aina kun mahdollista. Ensimmäiset sisärallit on jo nähty, vanhempien corgi tosin on vähän sitä mieltä, että saisivat molemmat aikuistua. Kauhulla odotan sitä, kun Oodi saa oikeasti vähän vauhtia töppösiin, nyt sen meno on vielä aika huvittavan näköistä. Isäni vertasi sitä lokinpoikaseen, harmaa, pallomainen ja äärettömän kömpelö.
Oodi on ollut kyllä kiitettävän reipas, sisälle on tähän mennessä tullut vasta yksi pissa. Ei sillä, mieluusti se ulos tekee tarpeensa, mutta eipä se vielä osaa ilmaista tarvetta sinne mennä.
Kuvia on luvassa kunhan taas pääsen Tampereelle, siihen asti on tyytyminen yhteen.
Pennut täyttivät tänään 7 viikkoa ja ne lähtevät viikonloppuna omiin koteihinsa. Otimme eläinlääkärin jälkeen seisomakuvat lapsista viimeisen kerran, ovat ne ehkä hieman kasvaneet niistä ensimmäisistä..
Ensimmäisenä Halli.
Mennään vaikka syntymäjärkässä, joten seuraavana on Olga.
Kolmantena Oodi.
Kakkospoikamme, eli Oiva.
Täplis, eli Lili.
Sekä kuopus, trikkipoika joka tällä hetkellä tottelee nimeä Olli.
Tänään kun oli edes jotenkin kuivaa ja lämmintä, pääsivät pennut myös rymyämään.
Oiva ja Oodi kera leikkitäti Pepsin.
Olga vetää Hallia hännästä.
Olga leikkii pointteria.
Oodi ja Oiva.
Ja tässä vielä koko porukka viimeisen kerran yhteispotretissa. Vasemmalta oikealle: Lili, Olli, Oiva, Olga, Oodi ja Halli.
Viimein suht aurinkoisessa kelissä asettelimme pentuja trimmauspöydälle seisomaan ja yritimme ottaa seisomakuvia. Mutta kuten odottaa saattaan, pennut eivät tehneet siitä hirveän helppoa...
Halli makoilee ruoholla.
Ja Hallin pikainen pöytäily, sen kanssa oli melkeinpä yhdestä poikki.
Pääkuva, korvien asennossa voisi olla vielä vähän parantamisen varaa....!
Kakkospoika, joka tästä lähtien kantaa nimeä Oiva, istuu ruohikolla viattoman oloisena.
Totuus oli vähän toista trimmauspöydällä.
Hahaa, hammasharja!
No, paras minkä siitä nyt tuossa hepulissa sai...:D
Oodi oli melko kiltisti, yllättäen.
Trikkipoikaa väsytti niin paljon että se tuskin pystyi pysyssä, joten sitä piti vähän jelppiä.
Trikkityttö, Olga, olikin sitten vaikea ihan toisesta syystä, se ei meinannut olla hetkeäkään paikallaan. Joten piti turvautua pitelyyn että tyyppi olisi pysynyt pöydällä.
Päivän yllättäjä oli taaskin Täplis.
Istuskelua ennen pöytäilyä.
Ensin toiselta puolelta...
Sitten toiselta.
Täplis osaa hienosti käänellä päätä omituisille ääntelyille.
