Kevättä ja kelpietä.

Ja vähän pöllieitä siinä samassa. Emilian lauma on lisääntynyt Hera-kelpiellä, josta yritimme ottaa seisomakuvaa. Tässä Kelpie seisoo:

Eiku..

Siis täh?

Näinkö?

Getting there...

Parempaan ei nyt pystytty.

Vinkki, vinkki. Kelpiet on aika eloisia. 

Nuukin oli aika eloinen

Vanu-mummo täytti viikko sitten 10 v!

Ja Velikin oli edukseen!

Joulukuuta

Aurinko paistaa! Viimein! Eihän siihen mennyt kuin ikuisuus. 

Oodin poika Veli on meillä vielä kyläilemässä, ollut nyt hiukkasen päälle kuukauden. Niin hyvin on mennyt, ei voi kyllä valittaa yhtään. Se on niin reipas ja mukava, jos Oodin ja Jalon pennut ovat ollenkaan tällaisia kuin Oodin ja Pyryn lapset, niin ihania niistä tulee. 

Huomenna olisi tarkotus pestä ja puunata koirat, harmi ettei osunut tälle aurinkoiselle päivälle. Sitten saadaan Velistäkin jotain seisomakuvantyylistä toivottavasti. Vanulla ja Oodilla on karvanlähtö, mutta se nyt ei tunnu missään, ei Velikään kovin hyvässä karvassa ole. Mutta hyvä on jouluna olla puhtaissa turkeissa!

Tässä vähän kuvia tältä päivältä

Scottail Quarterback, 4,5v.



Ja onko ihme että on nätti, nätti on myös äippä



Äiti ja poika



Ja koko lössi

Päivitystä ja terveystarkkeja

Long time no see! Mutta onpas taas tapahtunut.

Aloitetaan nyt kesän pentuplääneistä. Nimittäin sellaisia on. Pitkän pohdinnan tuloksena päätin, että koska minulla ei Vanusta nyt jatkoa ole Nuun kohdunpoiston jälkeen, Oodilla tehdään vielä yksi pentue. Toki asiaa pyörittelin mielessäni aika paljonkin, mutta uskon että juurikin Jalo yhdistettynä Oodiin on hyvä idea. Oodillahan on jo todella mukavia lapsia Pyryn kanssa, joten jos nämä seuraavat ovat yhtään samanlaisia, ei varmasti ole huono ajatus käyttää Oodia uudestaan.

No, Oodiltahan oli kuvattu silloin 2009 vain lonkat, joten uusien PEVISA-määräysten johdosta (ja muutenkin kyllä todella järkevää) siltä piti kuvata vielä kyynärät. Jalo kävi samalla luustokuvauksessa ja silmätkin tarkistettiin. Ja olipas taas hyvä reissu, Oodin tulokset 0/0 ja Jalon A/A, 0/0. Kennelliitto oli samaa mieltä ja nyt on hyvä fiilis. Toki jalolla oli vielä lievä CRD, joka Oodiltakin löytyy, mutta en näe hirveänä riskinä yhdistää kahta CRD-koiraa. Toinen asia olisi ollut jos kummankaan luustoissa olisi ollut mitään sanottavaa, Oodille etsin nimeomaan A-lonkkaista urosta. Mutta, kevääseen on vielä aikaa ja eihän tässä tiedä mitä tapahtuu. Toivotaan kuitenkin että onnistuu! Tokihan Jalo ei ole vielä astunut kertaakaan, joten varaurostakin olen miettinyt ja johonkin lopputulokseenkin päätynyt, eikä sekään olisi huono vaihtoehto.

Tässä Jaloa, ei mitään huippukuvia kun kiireessä napsastu.





Ja sitten muita uutisia; Oodin poika Veli on ollut meillä nyt parisen viikkoa. Aivan käsittämättömän hyvin on mennyt, Vanu-mummo on aina vähän niin ja näin vierailevien tähtien kanssa, kovasti vahtii niiden liikkeitä ja kyräilee. Veli kuitenkin on hirvittävän rohkea ja melkein ehkä jopa voisin sanoa, että röyhkeä, eikä jaksa välittää mummon kauniista hymystä. Hommat meni viikon jälkeen jo todella ok, ja perjantaina Vanun ilmeisesti taas kiukutellessa Velille riitti ja se sanoi takaisin. Noh, muutamalla karjaisulla lopettivat nahistelun ja sen jälkeen ovat jopa nukkuneet vierekkäin, eikä mitään ongelmia ole. Ihan huippua, tässä laumassa tarttee olla ehkä sitten vähän tollainen röyhkeä jos meinaa paikkaa löytää. 

Ostin koko lössille valopannat pimeitä metsäreissuja varten ja nyt Oodilla on punainen, Vanulla vihreä ja Velille saapui postissa tänään sininen. Pitäs näkyä! Ei paljon heijastinliivit oo mitään noiden rinnalla, näkyvät varmasti kaikille autoilijoillekin. Vielä kun itselle hankkisi jotain vastaavaa, heijastimet toki löytyy niin housuista, kengistä kuin takistakin, mutta onhan noi ledit kyllä todella kätevät ja näkyvät.

Tässä meidän metsälenkiltä Veliä.



Ihana poika. Nukkuu mun kanssa sängyssä äitinsä vieressä kaikki yöt. 

Strömsöhön on pitkä matka

Nuun ehkä vähän oudonkin raskauden aikana luin ehkä 100 miljoonaa synnytystarinaa, raskauspäiväkirjaa etc etc. Monissa meidän erikoisuudet oli myös läsnä, mutta silti kaikki meni tosi hyvin. Pientä pentuetta odotettiin sen kaksi viikkoa sitten tehdyn 8vk ultran jälkeen, mutta kun viikko sitten tulin tänne Nuun kotiin, tuumasin heti, että on se kyllä tosi pieni.

Toinen outous oli maidontuotanto. Se oli kuin loppunut seinään. Kaikki illat yritin saalistaa liikkeitä Nuun mahasta, ja jostain olimme kaikki tuntevinamme, mutta ei mitään supervarmaa. No niitä on vaan kaks, ei ne välttämättä tunnu, hoimme toisillemme.

Perjantaina, laskettuna-aikana, Nuusta vuosi vähän verensekaista limaa. Pidin tätä huolestuttavana, mutta ihmiset rauhoittelivat ja sanoivat, että ei ole epänormaalia. Sen jälkeen Nuu vuosi vain limaa, kirkasta ja aika vähän. En panikoinut. 

Lauantai lipui ohi, lämmöt vakaasti 38 ja yli. Samoin sunnuntai. Nuu petaili ja viihtyi laatikossa, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Se kuin pieneni päivä päivältä. Oli iloinen, riehakas ja aktiivinen oma itsensä, mitä se ei ollut ollut koko raskausaikana. 

Maanantaina ei tapahtunut muutosta, mutta olin vielä luottavaisin mielin. Ultrassa oli näkynyt kahdeksan viikon jälkeen kaksi kehittynyttä sikiötä, ei ne ole mihinkään voineet kadota? 

Tiistaina aloin jo vähän hermostua. Lämmöt edelleen 38 ja yli. Keskiviikko oli alunperin ollut meidän "paniikkipäivä", mutta aamun 37,7-lämpöjen lisäksi mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Nuu juoksi pellolla koirakaverin kanssa ilman ongelmaa. Illalla olin jo varma, pentuja ei tule.

Torstaina aamulla varasin ajan ultraan. Sinne siis, heti kun päästiin. Lääkäri totesi heti, että voi kun on pieni maha. Ei maidontuotantoa. Erikoista. Rtg paljasti, että havaittavissa ei ollut mitään rankoja tai muuta. En edes ollut yllättynyt. Ultraan. Ja sieltä löytyi vaikka mitä. Nuu meni heti avattavaksi, kohtu pois, kohdun sisältö veke, siellä oli mahdollisesti mädäntynyt pentu, joka tässä vaiheessa oli enää lähinnä limaa. Siellä oli myös jotain aivan omituisia mönttejä, jotka näillä tiedoilla luokitellaan istukkakasvaimiksi, jotka ovat koirilla hyvin, hyvin, äärimmäisen harvinaisia; aina pahalaatuisia. Nuulta otettiin pois myös perna, joka oli outo. Lista oli pitkä; yhtään pentua sieltä ei elävänä olis saatu ulos missään vaiheessa.

Siihen valitettavasti tyssäsi tämä narttulinja näillä tiedoin. Nyt pitää vakavasti harkita jatkoa, että mitä tekisi ja kenen kanssa. 

Nuu voi hyvin, lisää tietoa näistä tuloksista sitten kun labrasta palaavat, ilmeisesti voi mennä 1-3vk. 

Viimeistä viikkoa viedään

Nuun raskaus on ollut alusta loppuun aika erilainen kuin Vanun tai Oodin. Nuulla oli heti alkuun todella vahvat merkit raskaudesta; se on ollut äärimmäisen väsynyt, syönyt hyvin vaihtelevasti, ollut todella outo. Kävin Nuuta katsomassa melkein joka viikko, ja maha tuntui olevan ihan mukavasti kasvussa, kunnes sitten viime keskiviikkona kävin taas Emilialla, ja ovella vastaan tuli hämmentävän pieni Nuu, jonka massusta en kahden tunnin aikana saanut mitään havaintoa yhdestäkään pennusta. Vanun ja Oodin pennut tuntuivat ja jopa näkyivät kaksi viikkoa ennen synnystä aivan no problem, joten aavistelin jo aika pahaa. Joten oman mielenrauhamme säilyttämiseksi varattiin sitten aika ultraan. 

Emilia vei sitten Nuun lekurille ja kyllä vaan, siellä kölli todistetusti kaksi pentua, kolmas mahdollisesti jemmassa kylkiluiden takana. Toki lukumäärä on todella epätarkka, mutta röntgeniin en nähnyt pointtia mennä kun nimenomaan halusin tietää, että pennut ovat eläviä ja ok. Mahdollisesti Nuun raskaus ei ole mennyt sitten ihan ilman ongelmaa, koska koira todella oli ihan eri kokoinen viikoilla 5 kuin nyt viikoilla 8, eli noinkohan kyydistä on sitten tipahtanut muutama pentu. Sitä emme tule ikinä tietämään, mutta nyt innolla odotamme Nuun ja Jokerin minipentuetta syntyväksi. 

Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja tämäkin tyyppi nähdään sitten ensi viikolla möyrimässä pentulaatikossa.

Nuu ja Jokeri

Astuteltiin vielä tänään, eli Nuu on nyt astutettu juoksupäivillä 14, 15 ja 16. Tänään oli ehkä vielä eilistäkin parempi päivä, eli nyt sitten vaan venataan mitä tuleman pitää. 

Tässä kuva pariskunnasta tältä päivältä



Nuun toinen omistaja Emilia tuli kanssa tapaamaan Jokeria ja jäätiin tietty suustamme kiinni ihan kunnolla siinä Ikean pihassa. Paikalle tuli jostain länsiylänmaanterrieri, jota Nuu sitten jäi tuijottamaan. Hyvä hetki kaivaa kamera esille. 

Tässä siis nuu melkein 4v.

Elonmerkkejä

No niin. Pitkästä aikaa. Ja uutisiakin olisi.

Eli.

Nuu aloitti juoksut 2 viikkoa sitten, ja nyt ollaan sitten treffattu ihana Jokeri (Dispiritos Cotton Eye Joe) pariin otteeseen. Huomenna vielä kerran käydään astuttelemassa, ja sitten jäädään odottamaan. Astutukset ovat so far onnistuneet aivan loistavasti.

Huomenna yritetään yhteiskuvaa, jos herrasväki vaikka olisi toisistaan hetken vähän vähemmän innoissaan. Tässä kuitenkin eiliseltä. Nuu odottamassa :D