maanantai 24. marraskuuta 2014

Päivitystä ja terveystarkkeja

Long time no see! Mutta onpas taas tapahtunut.

Aloitetaan nyt kesän pentuplääneistä. Nimittäin sellaisia on. Pitkän pohdinnan tuloksena päätin, että koska minulla ei Vanusta nyt jatkoa ole Nuun kohdunpoiston jälkeen, Oodilla tehdään vielä yksi pentue. Toki asiaa pyörittelin mielessäni aika paljonkin, mutta uskon että juurikin Jalo yhdistettynä Oodiin on hyvä idea. Oodillahan on jo todella mukavia lapsia Pyryn kanssa, joten jos nämä seuraavat ovat yhtään samanlaisia, ei varmasti ole huono ajatus käyttää Oodia uudestaan.

No, Oodiltahan oli kuvattu silloin 2009 vain lonkat, joten uusien PEVISA-määräysten johdosta (ja muutenkin kyllä todella järkevää) siltä piti kuvata vielä kyynärät. Jalo kävi samalla luustokuvauksessa ja silmätkin tarkistettiin. Ja olipas taas hyvä reissu, Oodin tulokset 0/0 ja Jalon A/A, 0/0. Kennelliitto oli samaa mieltä ja nyt on hyvä fiilis. Toki jalolla oli vielä lievä CRD, joka Oodiltakin löytyy, mutta en näe hirveänä riskinä yhdistää kahta CRD-koiraa. Toinen asia olisi ollut jos kummankaan luustoissa olisi ollut mitään sanottavaa, Oodille etsin nimeomaan A-lonkkaista urosta. Mutta, kevääseen on vielä aikaa ja eihän tässä tiedä mitä tapahtuu. Toivotaan kuitenkin että onnistuu! Tokihan Jalo ei ole vielä astunut kertaakaan, joten varaurostakin olen miettinyt ja johonkin lopputulokseenkin päätynyt, eikä sekään olisi huono vaihtoehto.

Tässä Jaloa, ei mitään huippukuvia kun kiireessä napsastu.

 photo 3jalo1_zpsf004703a.jpg

 photo 3Jalo_zps1aaedc6d.jpg

Ja sitten muita uutisia; Oodin poika Veli on ollut meillä nyt parisen viikkoa. Aivan käsittämättömän hyvin on mennyt, Vanu-mummo on aina vähän niin ja näin vierailevien tähtien kanssa, kovasti vahtii niiden liikkeitä ja kyräilee. Veli kuitenkin on hirvittävän rohkea ja melkein ehkä jopa voisin sanoa, että röyhkeä, eikä jaksa välittää mummon kauniista hymystä. Hommat meni viikon jälkeen jo todella ok, ja perjantaina Vanun ilmeisesti taas kiukutellessa Velille riitti ja se sanoi takaisin. Noh, muutamalla karjaisulla lopettivat nahistelun ja sen jälkeen ovat jopa nukkuneet vierekkäin, eikä mitään ongelmia ole. Ihan huippua, tässä laumassa tarttee olla ehkä sitten vähän tollainen röyhkeä jos meinaa paikkaa löytää. 

Ostin koko lössille valopannat pimeitä metsäreissuja varten ja nyt Oodilla on punainen, Vanulla vihreä ja Velille saapui postissa tänään sininen. Pitäs näkyä! Ei paljon heijastinliivit oo mitään noiden rinnalla, näkyvät varmasti kaikille autoilijoillekin. Vielä kun itselle hankkisi jotain vastaavaa, heijastimet toki löytyy niin housuista, kengistä kuin takistakin, mutta onhan noi ledit kyllä todella kätevät ja näkyvät.

Tässä meidän metsälenkiltä Veliä.

 photo 5Veli1_zps73e1f6e7.jpg

Ihana poika. Nukkuu mun kanssa sängyssä äitinsä vieressä kaikki yöt. 

Ei kommentteja: