Oodin on viettänyt kahdettatoista elinviikkoaan pihalla hilluen, edelleen jaloissa tuntuu olevan enemmän ja enemmän vauhtia, nyt sohvalle hyppiminen ja autoon loikkaaminen eivät enää tuota ongelmia. Autoilu on muutenkin tullut Oodille tutuksi, olipa se mukana kun hain veljeni linja-autoasemalta yön pimeinä tunteina ja hali ja pusi sitä koko 15-minuutin kotimatkan.
Oodista on myös alkanut lähteä pentukarvaa. Harjaan tarttui jokaviikkoisena trimmauspäivänä samettista pumpulikarvaa jo sen verran, että pisti mielen vähän haikeaksi. Selkään on jo ilmestynyt selkärangan kohdalle viiru aikuiskarvaa pienine pyörteineen. Se on jopa vaaleampaa kuin Vanun ensimmäinen aikuiskarva.
Vanusta en ole kehdannut ottaa kuvia hetkiin. Aurinkoisena päivänä oli pakko tosin, kun se poseili tuttuun tyyliin aina kun vaan kameran linssi kohdistui siihen. Tässäpä tämä, korva pystyssä ja karvattomana, mutta minkäs teet.
Oodi on viettänyt aikaa myös vanhempien Capri-corgin kanssa, Capri on vasta tällä viikolla alkanut lämmetä pikkuiselle. Tästä voi syyttää tosin vain pentua, joka on tehnyt Capri-tädin elämästä koettelemuksen, Oodi ei ihan hirveästi ole antanut sille latua kun se vaan ei ota Caprin murinoita tosissaan. Olen jo monta kertaa ajatellut, että saisi pieni corginen edes kerran sanoa sille kunnolla, mutta sitä ei ilmeisesti tule tapahtumaan.
Lisää vesileikkejä, vedestä on tullut kiehtovaakin kiehtovampi elementti.
Aalto!
Vanu jahtasi pienenä aina veneiden tuomia aaltoja, Oodi oli ilmiöstä vähemmän innoissaan.
Pieni Oodeli lenkillä.
Ja tässä vähän Vanun "turkkia". Pieni kuva, mutta kenties parempi niin..
Koiraharrastajien todellinen roskajoukko
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti