Vanua ja Oodia

Kevätflunssan kourissa (jos tätä pahimmillaan -15 asteen säätilaa pystyy kevääksi sanomaan) olen ulkoillut lähinnä alueilla jossa koirat voi riekkua vapaana ja saan itse laahustaa niiden perässä. Tämä on tietenkin mahdollistanut kuvauksen, vaikka The Objektiivi vielä onkin telakalla. Jospa se ennen kesää sieltä tulisi takaisin...

Vanun kiviposeerauksiin on liittynyt mukaan Oodi. Oodi ei suhtaudu samanlaisella tunteenpalolla ja intohimolla tähän aktiviteettiin, mutta kyllä kuulkaas sekin jo hienosti pysyy äidin vieressä PAIKALLAAN





Huvittaa aina kun ihmiset tapaavat Vanun ja Oodin yhdessä samaan aikaan. Reaktio on aina se "nehän on ihan samannäköiset, kuinka sä erotat ne toisistaan?!" Kuitenkin muutaman kerran jälkeen tulevat samaan johtopäätökseen. "Nehän oikeastaan on ihan erinäköiset..."



Oodista vielä pääkuvaa, koska onnistuin mielestäni hyvin ikuistamaan sen normioodin. Siitä kiva otus, että se joskus jopa näyttää kuvissa itseltään