Syysjuttuja

Kameran kanssa ollaan vietetty kiitettävästi aikaa metsissä, mutta aika pimeää on ollut. Syksy on sinänsä mun lemppari lenkkiaikaa, ei ole liian kuuma ja jotenkin syksy antaa semmoisen reippailufiiliksen. Reippailufiilistä on ollut koirillakin.

Käytiin rokotuksilla koirien kanssa perjantaina, hyvin meni ja koirat on nyt sitten piikitetty. Lääkäri jaksoi ihmetellä Oden urheilureisiä, ne on varmaan kaksi kertaa niin paksut kuin Vanun. Eipä ihme sinänsä, Oodi on ollut pysäyttämätön sen tassuinsidentin jälkeen, ja varsinkin nämä kaikki kaverit Tampereella ja Pirkkalassa ovat sitä juoksuttaneet ihan kiitettävästi. Se tosin yleensä nykyään menee joukon kärjessä ja muut saa yrittää tavoittaa. Jos pystyy. Nopea se on kuin mikä, jonka sain itse kokea viikonloppuna kun se tälläsi itsensä täydestä vauhdista minun sääreen. Nyt on melkoiset mustelmat.

Urheilullinen Oodi, mihin niitä karvoja tarvii? Mutta huomatkaa, häntä on jo paksumpi :O



Jäljestys-Oodi



Hämärä liikekuva lauantai-illalta



Syksyvanu doing what she does best



Seisomakuva viime viikolta, tyydyttävästi onnistunut ottaen huomioon että oli aika pimeää



Kuin kaksi marjaa?



Kale on myös ollut metsävaelluksilla mukana, se leikit on edelleen Odelle käsittämättömiä.

Viikonloppu Turengissa

Vanhemmilleni tiemme vei perjantaina, tuli vähän siivottua äidin apuna. Oodikin toki jeesasi, sille on pienestä pitäen jäänyt tavaksi jahdata lastaa kun sillä vedellään parketit ennen imurointia. Äidin mielestä se on edelleen todella hauskaa, joten Odea ei ole pahemmin kielletty.

Oodi killistelee



Keppiäni ette saa



Paitsi mutsi saa mitä haluaa





Caprilla on luonnottoman pitkä kieli



Hymyilevä corgi



Ja Vanu on toki saanut korvapainot!



Äiskä ja tytär, tuimat on ilmeet!

Nacu

Kävipä meille niin, että vahingossa törmäsimme tuolla metsässä uuteen kaveriin. Mun ensireaktio oli että nouuu, Vanu syö sen, mutta ei se sitten syönytkään. Aika vaihtelevasti se tosin sietää pikkuista Nacua, mutta ihan siivosti se käyttäytyy ja joskus menee mukaan nuorison leikkeihin. Ode oli toki myyty ensisekunneilta lähtien. 7kk vanhan Nacun ajatusmaailma on yllättävän lähellä tuplasti vanhempaa Odea....

Tämmöinen se sitten on



Ja että mikä se on? No, manchesterinterrieri.



Vauhtia löytyy



Ja vaarallisia tilanteita



Oodi kestää, vaikka korvat on välillä ihan kuolassa



Aikamoista, tuumaa Ode.



Mutta eipä hätää, Oodi diilaa

Porvoo 12.9.

No niin, möksältä palauduttu more or less hengissä, ja tässä vielä lisää kuvia lauantailta.

Black Sara's Emir of Hope, päivän PU2 ja SERT.





Tässä vielä yksi Oiva



Pepsillä meni putkeen





Pepsi ja kamu



Vissy osaa näin hienosti

Scottail Ocean Surf 14kk

Pikaisesti laitan muutaman Oivan kuvan tänne blogiin ennen mökille karkaamista. Porvoossa oli hieno päivä ja oli ihanaa tavata Vanun poika pitkästä aikaa! Oiva oli hienosti JUN ERI2 suurehkosta ryhmästä ja valloitti ainakin minun sydämeni ihan uudestaan.

Aamufiilistelyjä sekä jotain iltapäivältä

Manuaalia selattuani koko eilisen illan pääsin viimein jyvälle tuosta kamerasta ja se tuli mukaan tuonne Toivion metsiin kun lähdin kaverin kanssa sinne aamutsombailulle.

Vanua kutittaa



Oodilla on vielä rähmääkin silmässä, rassukka.



Huipulla tuulee.



Tsadaa! Kale is back in business.



Iltapäiväköllöttelyä leirintäalueella



Vesi oli kylmää, mutta keppi oli saatava maihin.

Testing, testing

Kauanpa kesti minun kamerattomuus. Tänään meille saapui Nikonin d5000, kahdella objektiivilla ja videoimismahdollisuudella. Eli jees, taas mennään. Aika paljon nyt on opeteltavaa ennen kuin saan taas toivottuja tuloksia tällä uutukaisella, mutta sanottakoon, että hieman eri kokemus on tämä kuin mun edellinen d40x.

Oodi on edelleen karvaton. Se on niin karvaton, että menisi varmaan pinasta, ja siitä NÄKYY miten sille on alkanut kasvamaan takaisin turkkia, sillä sillä on selässä vaaleita alueita joissa on selkeesti kasvussa uusi pohjavilla ja päällikarva. Ihanan vaaleana tosiaan näkyy pohjaväri tulevan, ei oodin värissä koskaan ole mitään moitteen sijaa ollut, mutta ei se ihan yhtä puhdas pentuna ollut kuin mutsinsa.

Oodilla on vauhti vaan kasvanut. Nykyään siitä ei oo vaikea saada tämmöisiä kuvia.



Tämmönen pentu mulla nyt sit taas on..eipä enää ihmiset kysele, että kumpi on äiti ja kumpi tytär, vaikka oodi on sentin-pari korkeampi



Vanukin pääsee kuviin, vaikka sillä ei painoja korvissa olekaan. Se olisi turkissaan, harmi että ulkonäyttelyt alkaa olla ohi. Ehkäpä ensi kesänä pääsen kahden koiran kanssa näytelmiin :O