Lumi, missä olet?

Siis tokihan mitään lunta on turha edes olettaa että olisi. Tai no, on tuolla tuo sentti. Tänään sentään aurinko armas antoi jotain toivoa meidän joulukorttikuvailulle, joten all is not lost. Itse kortin säätämiseen menee vielä varmaan päivä tai pari, viime vuonna oli helppoa kun lunta ja jäätä oli niin kivasti. Nyt pitää oikeasti vähän feikata efektejä, ja minä en osaa joten tuo miespuolinen ihminen tehkööt asialle jotain.

Helppoa meidän urakasta ei tehnyt myöskään se, että molemmilla koirilla on karvanlähtöaika, Oodeli-Puudeli varsinkin on aivan kalju. Mutalenkkien takia ne eivät myöskään ole ihan niin puhtaan valkoisia kuin oli ajatus..niin, onhan siitä jo 3 viikkoa kun ne pestiin ja föönattiin! Ai joo, ja Vanun korvat eivät ole mystisesti taittuneet, sillä oli painot sen 30min kun kuvailtiin. Kyllä senkin on hyvä kerran vuodessa näyttää rotumääritelmän mukaiselta collielta! Muuten minulle on aivan sama, korvataistelu hävittiin jo 6 vuotta sitten. Suureksi osaksi kokemattomuuttani, mutta ovat nuo kyllä niin pystyt ylipäätään, että enpä tiedä olisiko niille lopunviimein ollut mitään tehtävissä sitten kuitenkaan. 

Tähtäämme vanhemmilleni joulunviettoon huomenissa. Sitä ennen saan iloisesti siivota täällä Tampereella ja panikoida lahjoista, vaikka alkaa olla oikeastaan jo liian myöhäistä sellaiseen. Nyt kuitenkin vähän satoa aamuisilta kuvaussessioilta.


Sanoisinko, että ovat molemmat ainakin itsensä näköisiä.




Vähän virallisempi versio. Vanu ei ole noin paljon tytärtään pienempi, se vaan on vähän alempana kivellä.




Niinkö näin.




Välillä oli tylsää ja sitten se olikin tällaista






Vanu




Ja Tampereen Puudeli