Sataa ja sataa

Hieman kuulumisia skriivailen, sää ei ole suosinut kuvausmielessä, on satanut niin hirveästi ettei tule mitään kameran mukaanottamisesta. Velin ja Jalon kanssa oltiin jopa raekuurossa pellolla yksi päivä, ja sitten satoikin kaatamalla heti perään. Kun oltiin autolle päästy niin aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä ja voi että otti päähän. Mutta tällaista tämä on, syksy!

Oodi ja Vanu on nyt sitten molemmat juoksussa, tai Oodi nyt lopettelemassa jo. Vanu on ihan kreisi niin kuin yleensäkin juoksujen aikaan, ulos pitäisi päästä lenkille välittömästi edellisen lenkin jälkeen. Eilen tosin uskaltauduin sen narupallon kanssa päästämään pellolle juoksemaan, niin mitä, meni kierimään johonkin kamalaan haisevaan mädäntyneeseen sieneen tai johonkin, ja corgi perässä. Oodi oli ainoa joka säästyi suihkulta...

Oodi muuten rakastaa kuivaamista. Siis pyyhkeellä, ei föönissäkään mitään vikaa ole, mutta pyyhe on rakkautta. Jos jotakuta muuta kuivataan, niin Oodi tulee välittömästi jonoon kuono pitkällä, että häntäkin vähän, vaikka olisi kokonaan kuiva. Kivaa vaihtelua tosin, tuntuu että kaikki muut koirat meillä suostuvat kuivattavaksi vain koska on pakko. Oodi on kyllä muutenkin spesiaalilapsi, joskus ei voi kuin ihmetellä miten se on sukua Vanulle ollenkaan, ovat niin erilaisia. 

Täytyy pikkuhiljaa alkaa tehdä ihan oikeita päätöksiä Messarin suhteen, lauantaina uskoisin että menemme kokoonpanolla Jalo & Nuu. Mutta kyllä nuo hinnat vähän hirvittää, paljonkohan Vanun ilmo maksoi vuonna 2006? No en minä muista, kallis harrastus etc etc. Nuu on myös hyvin hämmentävässä karvassa juuri nyt, kyllä se turkki sieltä kasvaa mutta hitaaaasti. Oodi olisi melkoisen hyvässä hapessa mutta en minä tuohon hammaspuutoseläimen ilmoon kyllä yli viittäkymppiä laita...tullaan vaan hylsyn kanssa pois kehästä :D Mutta ei ole vielä kirveitä heitetty kaivoon Puudelin ja näyttelyiden suhteen, uskon että joku esiintyminen sille vielä saadaan plakkariin ennen veteraani-ikää. Vanu ei korvineen mene enää mihinkään, mutta, as said, eipä se ole näyttelyistä ollutkaan ikinä niin innoissaan. Mutta olispas tosiaan kiva mennä Messariin ekaa kertaa kuuteen vuoteen.

Tämä viikonloppu hengaillaan vanhemmilla taas, auton kuskinpuoleinen pyyhkijä lakkasi toimimasta joten Fiude on jälleen pajalla. Maanantaina suuntaamme takaisin Tampereelle jossa luvassa sienenmetsästystä ja lisää lenkkiä poikain kanssa. Niitä on kyllä nasta lenkittää kun pysyvät mielellään lähituntumassa, toisin kuin metsästys-Puudeli ja Vanu the Hirvicollie.