Mutta koirilla on ollut nastaa. Oodi on kuin jälleensyntynyt, mudassa siitä oli selkeästi välillä epämukava lenkkeillä, mutta nyt ei varmaan olisi sisällä ollenkaan. Minä tosin en kykene olemaan tuolla paria tuntia pidempään kerrallaan, joten Oodi joutuu nyt vaan diilaamaan sen asian kanssa, että sattuu olemaan ihan sisäkoirana. Vanu jatkaa leikkauksen jälkeistä ihmeellisyyttään, on siis aivan valtavan energinen aivan jatkuvasti, tosi tosi kiva juttu! Syödäkin haluaisi aika paljon, annas olla kun eilen rouvan ruoka-aika meni ohi ja minä istuin koneella kirjoittamassa gradua. Huh huh sitä keittiön ja minun välillä ramppaamista.
Terveystulosuutisia, Velin lonkat arvoitiin kennelliitossa B/B ja kyynärät 0/0. Huippua!
Kuvia tuli vähän otettua aamusella, mutta on tää talvikuvaus vaan niiiiin kömpelöä hanskojen ja kaikkien kanssa.
Hyvin Oodin näköinen Oodi
Vanulla ei ole karvoja, siis..oikeasti ei ole
Oodillapa on! Ehkä tänä vuonna koemme sellaisenkin ihmeen, että Oodilla on nyt talvella kunnon turkki, ja kesällä sitten kaljuilee. Toivoa sopii, oli niin tukalat oltavat selkeästi Puutskalla viimekesänä.