Oodi 1v 9kk

Yritin kuvailla liikekuvia narupalloillessa, mutta yksin se on tosi hankalaa kun pitäs niitä palloja heittääkin, ja pyllykuvat on ihan just sieltä, eli pepusta. Ja niitä olis ollut tarjolla useampiakin. No, meni sitten Oodin kuvailuksi, vaikka Vanulla alkaa olla tytärtään parempi turkkikin. Oodilla on tosin pidemmät hapsukarvat kuin Vanulla koskaan, ja tuntuu pitävän ne päällänsä vaikka kaiken muun turkin heittikin pois.

No, Oodin molemmat puolet





Ravistelukuva, nää jaksaa aina huvittaa allekirjoittanutta

Kevät on täällä!

Niin se kuulkaas on! Ihanaa. Ollaan oltu koirien kanssa paljon metsässä ihmettelemässä puroja sun muita, ja tietysti tuossa leirintäalueella heittelemässä palloa. Vanu on ollut taas narupallonsa kanssa ihan tulessa, oikein malttaisi lopettaa sitä leikkiä ollenkaan. Oodi on vähän paitsiossa kun Vanulla on tuota narupallokokemusta kuitenkin se 3 vuotta enempi plakkarissa, ja on hommassaan eripätevä. Nyt kuitenkin kuvia vähän tältä viikolta.

Vanu Turengissa. Kaikki fasaanit löytyi taas.



Oodi oli kovin ihmettelevällä päällä





Tampereelle palattuamme Oodi tutustui puroihin ja muihin vesielementteihin tutulla tavalla



Ja se lopputulos..



Ja sitten. Se näki jossain ojassa pyörteen, johon oli jäänyt nalkkiin joku vaahtopallo. Se tuijotteli sitä valehtelematta viitisen minuuttia, suunnilleen tässä asennossa



Kunnes se sitten päätti ottaa sen vaahdon..suuhunsa.



Voin kertoa, että ilme ei ollut ainakaan sen näköinen, että olis kovin herkkua ollut.

Leirintäalueella oli sitten taas tutut meiningit valloillaan. Myös seropi Tellu oli kanssamme. Tällä koiralla on muuten aivan jumalaiset liikkeet, usein niitä tuijottelen, että kyllä voi koira liikkua kauniisti ja sulavasti



Messissä oli myös Atte-nöffi, jonka takia Kale oli aika paljon tämän näköinen



Lisää pullistelua

Kaverilenkkiä

Nyt parituntisia lenkkejä illalla tehneet koirat on aikas väsyneitä, juuri palasin aamulenkiltä jäältä ja oikeasti harmittaa, että se ei siellä varmaan enää kauaa ole. Keskiviikkona olimme taas Tiian kanssa liikenteessä, ja porukkaan liittyi sitten muitakin.

Ekaksi oltiin ihan keskenämme, tässä Vanu tulossa kohti



Oodi vauhdissa



Vanu ja sen mielestä vallan vallaton Kale



Kale hangessa jäähdyttelemässä



Ja seisoskelemassa



Ja sitten tuli tää! Eli maailman ihanin belgi Ronja aka Mustantuulen Quita



Sitten joukkoon liittyi myös Sulo, perunkarvaton, karvallinen versio







Ronja lähti omistajineen jatkamaan matkaa, ja me jäätiin loput leikkimään jäällä.



Sulo on napannut ihanan saaliin, jääpalan!



Eyes on the prize

Jäälenkkeilyä nyt vielä kun uskaltaa

Kyllä vaan, jäältä on kadonnut kaikki se upottava lumi, ja nyt on koirilla hauskat ajat. Kuvailin aamulla Oodia, joka jostain syystä kuvissa näyttää paljon karvaisemmalta kun on. Optinen harha, I guess. Täytyy julkaista huomenna siitä vähän epäedustavampia kuvia, nyt kone ei jaksa photoshoppia enempää pyöritellä, rassukka.



Auringonlaskun aikaan kävimme sitten Tiian kanssa lenkillä ja yritimme jotain kuvakyhäelmää, mutta vaikeeta oli siinä tuulessa lapaset kädessä.

Tässä kuitenkin on mutsi ongelmissa...



"Eikö niinkö sori.."



Vanu tottelee Tiiaa. Sillä on nami. Ja siten kaikki valta.



Kale on varastanut lapasen!

Tampereen KV

Tänään oltiin vähän näytelmämeiningeissä, ja olihan siellä tuttuja. Tässä vähän kuvasia.

Tässä Olga



Ja siskonsa Lili, eli Scottail Outsider. En enää ihmettele mihin ne Vanun geenit meni, ne meni tänne:







Ja sitten Helmi, Scottail Miss You

Scottail Othello 1v 8kk

No niin, nyt olen palannut Tampereelle ja voin tuosta Onnista vähän pidemmästikin kirjoittaa. Eli olimme Oodelin kanssa käymässä Suvilla ja Merikin siellä sitten oli Onnin ja Viivin kanssa. Oodi ei ollut hirveän otettu enää veljestään ja käyttäytyi epätavallisen aikuismaisesti, piti selkeesti veljeä vähän tollona.

Mutta joo, voin sanoo, että jos olisin Onnin ihan kadulla tuntemattoman ihmisen kanssa nähnyt, en olisi tunnistanut. En oikeastaan tiedä mikä siinä on muuttunut, sanoisin että kaikki. Sen pää on ihan erinäköinen, ja se on valtavan suuri ja karvainen, vaikka ei ole edes täydessä turkissaan. Ja jummi, se on yllättäen äitinsä näköinen, ja voin kyllä sanoa, että Vanu Onnista ei ole aiemmin ensimmäisenä tullut mieleen, vaan olen ajatellut sen tulevan iskäänsä enempi. Sysimustahan tuo on, ja hauskan oloinen poitsu, en meinannut malttaa kuvata ollenkaan kun meni vaan vähän sellaiseksi tuijottamiseksi, että häh, onko TUO oikeasti Onni? Tai ehkä Meri on sen käynyt vaihtamassa...

Vauhtia siinä riitti myös, kepit oli pop.



Ja ne kepit on muuten Vakava Asia, ettäs tiedätte



Tää on vähän niinkö se jellonakuningas



Ja tässä sitten vähän virallisempaa meininkiä, tuli muutes vahingossa tämä räpsy



Tässä se on kyllä niin äitinsä, että ihan hätkähdin kun kuva lävähti näytölle.



Ihana poika.

Oliskohan sitä vähän kevättä ilmassa?

Turengissa on tullut taas liikuskeltua, puhuin tosin iskän kanssa puhelimessa tänään ja ilmeisesti meidän lempilenkkipaikka, eli joki, on avautunut näinä leutoina päivinä. Voi jummi, kiva kun metsässäkään ei siellä mielellään kulje kun ei ole polkuja. Jää varmasti reunoilta kestäisi hyvin, mutta kun kaikki lähitienoon sorsat ovat tulleet sinne keskelle hengailemaan, niin pidä siinä sitten Vanua ja Oodia SEKÄ etenkin kerran elämässään jokeen pudonnutta Capria poissa sieltä...No, nyt vielä vähän muistoja viikonlopulta, kun jää oli vielä kivasti paikallaan.

Oodi vauhdissa, toki





Paikka



Siristelyä auringossa, kyllä on epäoodimainen ilme!



Vanu meni isän ja Caprin kanssa lenkille, Oodia isä ei enää ota koska se on pahis teini-ikäinen ja Vanu on paljon, paljon helpommin hallittavissa, sekä vähemmän intuitiivinen liikkeissään. Oodi toimii aina ennen kun ajattelee, pöljäke. Joten me mentiin sitten Vanulta salaa jäälle harrastelemaan Vanun lempilajia...NARUPALLOA!





Kaverikuva metsälenkiltä eilen.