Joulu

Joulu on viimein ohi. Aurinko päätti näyttäytyä ensimmäistä kertaa sitten pentunäyttelyn, joten kuvasaastetta on viimein ulkoa.

Oodin ensimmäinen joulu oli täynnä kaikkea kivaa. Joulukuusi jaksoi onneksi kiinnostaa vain muutaman hetken, sen jälkeen se on saanut olla rauhassa. Yhden pallon se tosin sai tuhottua...mutta no jaa, se oli pientä siihen mitä pelkäsin.

Lahjaksi koirat saivat luita ja pitkiä lenkkejä, Oodi sai myös uuden nukkumapaikan, se kun ei sängyssä viihdy.


Vanun kanssa niillä on mennyt lujaa koko loman ajan.








Oodi ja sisaruksensa täyttävät piakkoin jo 6kk. Uskomatonta että siitä on jo niinkin kauan, Oodi alkaa pikkuhiljaa muistuttaa jo hiukka isompaa collikkaa.

Oodi 5kk ja näyttelyputken avaus

Oodi käväisi 5kk täytettyään Onni-veljen kanssa vähän pentunäyttelöimässä Helsingissä, ja iloksemme myös Olga-sisko oli saapunut paikalle. Oli hauska nähdä puolet pentueesta kasassa.

Kaikilla meni hienosti eikä kukaan tuntunut olevansa millänsäkään liukkaasta lattiasta. Oodi vei tällä kertaa voiton ja oli siis ROP-pentu, ryhmäkehässä emme yllätys yllätys enää sitten pärjänneetkään. Ruusukkeet Oodi olisi ilmeisesti mielellään paloitellut sinne Kaapelitehtaalle, joten olen pitänyt ne neidon ulottumattomissa. Mitään ruusuke-pokaali-kuvia en ole siis saanut aikaiseksi.

Tässä 50% Scottail O-pentueesta, eli Onni, Olga ja Oodi.


Vanu ei päästänyt tytärtään silmistään koko iltana kun palasimme, ilmeisesti oli ollut vähän ikävä. Oodi ei kaikkia ennakkokäsityksiäni vastoin ollut mitenkään erikoisen poikki, se riekkui Vanskun kanssa puolet illasta ja kävi jopa ihan normin iltalenkinkin...ja heräsi aamulla pirteänä puoli kuudelta. Jipii.

Palkinnoksi hienosta näyttelyavauksesta kävimme tänään tuolla koirien lempimaastossa parin tunnin lenkillä, vaikka allekirjoittaneen kädet jäätyivät jo tunnin sisään. Kivaa oli, vaikkakin kylmää ja aika hämärää.

Oodi seisoskelee.


Ja istuskelee.


Ja pitää minua kai vähän yksinkertaisena.

Lunta tulvillaan ja vähän muutakin

Päivitys on ollut hitaammanpuoleista, mutta kuvia on tullut räpsittyä sitäkin tiuhempaan. Oodi täyttää kohta 5kk ja jalkaa ja kaulaa on alkanut tulla ihan selkeästi lisää. Vanukin on alkanut kasvattaa turkkiaan takaisin, näkyy tulevan hieman laineikkaampana takaisin.

Aloitetaan nyt aikajärkestyksessä, eli aikaa ennen lunta.

On sitä kaulaa.


Oodi kulkee äipän kanssa, vaan äippä ei tunnu arvostavan tätä läheisyyttä.


Vanu ja Vanun "personal space"


Sitten tuli lumi




Ja koirien järki alkoi katoamaan hangen myötä


Caprin mielestä nuoriso saisi pemuuttaa jossain muualla


"Täh? Lunta? Missä?"


Oodin mielestä ravistelu on yliarvostettua


Halipula


Tässä vielä kuva lumettomalta ajalta, Oodi ja Oodin lenkkimaisemat...

Kuurareissua

Tehtiin eilen pieni äiti-tytär-lenkki, jonka aikana oli tarkoitus ottaa joku perhepotretin tapainen luomus.

Tässä ehdoton suosikkini, johon ehkä kiteytyy kaikki oleellinen..eli Vanu ja Oodi leikkimässä lempileikkiään, johon kuuluu se, että ensin juostaan täysin ympäri minua, sitten Vanu kalauttaa lapsensa maihin, siitä seuraa painia, ja kun äiti jää alimmaiseksi niin...:



Onneksi nuo tuntuvat olevan niin samalla aaltopituudella näissä leikeissä, ei ole varmaan koskaan aikaisemmin ollut Vanulla noin röyhkeää leikkikaveria, johon se ei olisi polttanut päreitään. Mutta kuten sanottu, Oodi saa tehdä mitä vaan koska vaan, Vanusta ei ole ainakaan vielä sen kurmuuttajaksi.

Ehkä eniten Oodin näköinen kuva, jonka olen onnistunut ottamaan.


Killistelyä auringossa.


Tässä vähän koko"eroa". Vanulla on toki ihan tajuttoman vähän turkkia, mutta ei tosta pennusta varmaan ihan hirveän pientä jää...


Oodi vähän posettaa. Ei me oikein osata vielä.

Oodi 4kk

Niin se aika taas rientää, Oodin mittariin tuli eilen neljä kuukautta täyteen. Koska itse olin eilen suuren osan valoisasta ajasta poissa, kävimme sitten tänään oikein urakalla lenkillä. Kaksi tuntia sai riehua Vanun kanssa vapaana lenkkimaastoissa, nyt kyllä pientä väsyttää.

Ainut mitenkään järkevä kuva jossa näkyy kokonainen oodi. Ja tietenkään ei paistanut aurinko.


Ja sitten asiaan.


Oodilla on luoksetulo ainakin toistaiseksi hanskassa.


Eipä ole sitten kuitenkaan tainnut se omena hirveän kauas puusta pudota...

Kävimme tänään vähän uusissa maisemissa lenkillä, Oodi urakoi ensimmäisen täyspitkän lenkkinsä perjantaina niin kunnioitettavan hyvin, että vein sen tänään eräälle toiselle Vanun vakilenkeistä. Vanu itse oli vähän ihmeissään kun lapsi tuli mukaan, eikä edes fasaanit saaneet sitä lähtemään porukasta. Eilen kävimme taas laskettelurinteillä juoksentelemassa, sain jopa veljeni houkuteltua mukaan kuvausavuksi, mutta aurinko päätti vetäytyä pilveen juuri kun saavuimme paikalle. Tässä vähän kuvia tältä päivältä.

Oodin perusilme juuri ennen lenkillelähtöä.



Pieni pentu ihan yksin vieraassa paikassa. Sekuntia ennen Vanun perään pinkaisemista.



Ihmeellistä, se onnistuu joskus näyttämään aivan ilmiömäisen paljon Vanulta.



Odesta tuo oksa oli niin kiva, että siitä piti pitää kiinni jatkuvasti.



Pikkuhiljaa alan odotella hampaittenvaihtoa, kovin ahkerasti se onkin niitä käyttänyt mm. pianon jalkaan ja ihmisten alahuuliin. Nimensä veroinen kakara se kyllä on, sillä on ehkä maailman ärsyttävin haukku joka koostuu monesta pienestä haukusta ja on aivan järjettömän kova ja vaativa. Ja niin, se pitää pianon mausta ja nukkuu aina kyseiseen vempeleen vieressä.

Oodi 15vk

Pieni hirviömme pääsee huomenna kunnioitettavaan 15-viikon ikään. Eläinlääkärillä käyty, kylän jo eläkkeellä oleva tiukkislääkäri oli hellyyttävän hämmentynyt Oodin rohkeudesta ja kauniista väristä, eipä se ole hirveästi aiemmin koiriani kommentoinut, muuta kun kerran kysyi onko aikeita käyttää Vanua jalostukseen kun tarkasteli sen lonkka- ja kyynärtuloksia papereista.

Oodin päivät kuluu muutenkin ihan normaaliin malliin, paitsi että viikko sitten se pyörähti pieneltä ja matalalta laiturilta Vanun töytäisemänä (kääntyi nopeasti) veteen. Enpä usko, että pikku-Oodi enää hirveästi tulee uimaan. Mutta se nähdään sitten kesällä, hyvin se handlasi itsensä rantaan, ei siinä onneksi ollut matkaa kuin pari metriä. Oli muuten pienen näköinen kun turkki oli ihan läpimärkä.

Tässä tuttuun tapaan seisomakuva tutulta paikalta.



Ja tässä vähän päätä, hupsu otus.