Talvi-Oodeli ja pulkkailua!

Aurinkoa, viimein. Joten muutama kuva Oodista. Ja lopuksi pulkkakivaa viikon takaa:













Ja tässä pulkkakivaa viikon takaa, veli toimi laskijana:

Olga

Vietimme muutaman tunnin varsin hyisessä Tampereen näyttelyssä, mutta saimmepa kivoja kuvia Vanun Olga-tyttärestä:

Riemua

No niin, olen saanut vähän vapaa-aikaa pienennelläkseni kuvia. Tässä vähän tammikuun satoa:

Oodilla on ollut vauhtia kintuissa






Kieli keskellä suuta...



Haju!



En tiedä mitä tässä tapahtuu...



Vanu riehui tyttärensä kanssa aika kiitettävästi. Bikineissä vieläkin, tietty. Kuka sitä nyt talvella turkissaan olisi.





Mission accomplished, tuumaa Vanu. Se kuoli.



Hähää, Oodi vaan feikkasi.



Mun tytöt, ei ole rakkaampia.

Lunta ja pakkasta

Näitä oli molempia tarjolla tänään lenkillä. Tytöt päästelivät höyryjä kiitettävään tahtiin tuossa joella, Oodi varsinkin, joten otin vähän kuvia kun oli niin nätti ilma.

Hei, kuuraparta!



Oodi hangessa



Kaikki tytöt samassa kuvassa....:D



Oodi hangessa, Vanun toimesta



Peruskillistelyä



Oodelin profiili

Aurinkoa kansalle

Leirintäalueelle sitä oli tosin aika vähevissä määrin, aurinko kun ei ihan jaksa nousta tarpeeksi korkealle. Mutta oli sitä valoa nyt sentään sen verran aamulenkillä, että jotain kuvia sain.

Vanu bikineissään, kandee pysyä liikkeessä ettei tule kylmä



Oodeli pöydällä, ja laitetaan nyt toinenkin nassukuva





Vanu ja Oodi aamuauringossa. Vanulla en kylmällä pidä painoja korvissa kun ne sitä selkeästi silloin häiritsee, joten hänen korkeutensa saa nyt kirmailla luomuna kevääseen asti :)

Joulukuun kuulumisia

Hrr, kylmää. Vaikkakaan koiria ei tunnu yhtä paljon haittaavan kuin allekirjoittanutta, jonka kädet kärsivät ikuisesta paleltumisvaarasta. No, eilinen oli aika paha päivä ja kädet oli aika kipeänä, mutta tänään jo huomattavasti helpompaa tuo ulkoelämä.

Vanulla alkoi karvanlähtö äskettäin ja harjasin siitä eilen sen itsensä kokoisen kasan pohjavillaa, mutta silti siihen jäi vielä reilusti harjattavaa. Jospa ennen joulua saisin sen "karvattomaksi" niin saisi alkaa sitten kyhäämään uutta turkkia, jotenkin ajattelisi, että ei ole ihan se paras hetki turkin heittämiseen mutta minkäs teet.

Oodi sen sijaan on kasvattanut oman nysäturkkinsa aika kunnioitettavaan kokoon, vähän alkaa jo mielessä vilahtelemaan se valtava turkki viime keväältä. Kuitenkaan ihan sellaista en sille toivoisi, mutta kyllähän tuo nyt aika runsaalta vaan vaikuttaa vaikka ei ole täyteen pituuteensa vielä kasvanutkaan. Jäämme siis odottelemaan mitä tuleman pitää.

Kameraa olen ulkoiluttanut nyt tänään ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon, mutta vaikka aurinko tuolla taivaalla hetken olikin, en ihan kerennyt oikeaan aikaan ulos. Loppusaldona oli vain yksi suht kiva otos Oodelin suloisuudesta. Huomenna kokeilen uusiksi toivottavasti paremmalla ajoituksella.

Collievauvoja!

Voi riemua kun pääsee taas seurailemaan pentujen kasvua. Oodin kasvattajalle Scottail-kenneliin syntyi 11.11. pentue ja minä pääsin ihastelemaan vauvoja, jotka toki ovat aivan ihania. Ja ovathan nämä jotain sukua omillekin hauvoille, isänä on Vanuskin velipuoli Kangasvuokon Random, joten pupsit ovat kai sitten Oodin serkkupuolia. Jotain semmoisia, mutta siis valtavan suloisia.



Pentujen elämää voi tästä lähin seurata niiden omassa blogissa klikkaamalla TÄSTÄ

Linkki löytyy myös tuosta vasemmalta sivusta. Päivittelemme blogia yhdessä pentujen kasvattajan kanssa.