skip to main |
skip to sidebar
Kun kerta en Nukkista muuten pääse kuvaamaan valoisassa, niin tehtiin nyt sitten aamulenkki kokoonpanolla minä, Tiia ja Emilia, sekä viiden koiran lauma. Messissä siis Vanu, Oodi, Kale, Nacu ja Nucca. Osa kuvista on Tiian ottamia.
Nukkiksella oli vauhti päällä
Kale ja Nucca
Nukkis ihmeissään Kalen namikerjuusta
Kale ihan ylhäisessä yksinäisyydessään
Naculla oli kylmä, ilme kertoo varmaan riittävästi sen mielipiteestä siihen, että pysähtelimme kuvaamaan koiria
Minä kera merlelauman
Nucca osaa kiviposeerauksen jalon taidon
Nucan nassu
Nacun nassu...
No ei vais, tässä vähän järkevämpi :D
Nucca poseeraa, kymmenien metrien päässä..
Nukkis vauhdissa
Ja virallinen seisomakuva, olen jo mennyt viikoissa ihan sekaisin, mutta puolentoista viikon päästä tulee täyteen 4kk
Niin siinä kävi, että Oodelin ja Pyryn lapset ovat nyt sitten päässeet 3kk ikään! Onnea koko porukalle! Me tultiin nyt viikoksi talo- ja corgivahdiksi Turenkiin, koska vanhempani lähtivät himppasen yli viikoksi Saksaan.
No, meidän messissä matkasikin sitten myös Nukkis, koska Emilia oli Nacun kanssa Seinäjoella. Ei ollut turha reissu heilläkään ja pääsin hipelöimään Nacun RYP-2-ruusuketta. Meillä ei ehkä sellaista ikinä tule olemaan, mutta sain sentään läheltä sellaisenkin ihmeen nähdä! :D Onnea vielä miljoonasti Emilialle ja Naculle, ja kiitos että sain Nukkista lainaan.
No, ekaksi nyt kuvia perjantailta lenkiltä. Harmaata oli, mutta oikeastaan kiva valo marlekoiran kuvaamiseen
Nucan seisomakuva
Ja pääkuva
Kolme sukupolvea jälleen kivellä, tällä kertaa se kolmas siis Nucca
Ja Nukkis mummon kanssa, jonka mielestä Oden lapset eivät ole ihan niin ällöttäviä enää. Mummo hihnassa, koska Nacu oli mukana. (Uroskoirien omistajien mielestä valtavan hupaisaa tämä Vanun juoksuaika, koska normisti se ei niin välitä uroksista ja yrittää lähinnä pitää ne loitolla itsestään.)
No niin, ja sitten näitä Turenkikuvia. Voin kertoa, että matot eivät olleet iltapäiväriehan jälkeen edes paikoillaan, saati sitten suorana. Oodin mielestä Nucca oli siis loistava painikamu, jossain vaiheessa istuin tässä koneella ja käännyin vilkaisemaan mitä ne puuhailivat, ja Oodi MAKASI Nucan päällä, joka oli selällään lattialla ja jonka pää ja etutassut olivat Oden etutassujen välissä. Siinä sitten hammastelivat, en tajua noita kahta. Olisi pitänyt pitää kameraa jatkuvasti lähettyvillä, sen olisin halunnut ikuistaa.
Siis me vai? Eihän me olla mitään pahaa tehty...
Siis Nucca ainakaan...
Uusinta syysmuotia, käytä lastasi kaulaliinana.
Oodi jaksoi tuossa patjalla painia Nucan kanssa ja Nucca sai kiipeillä sen päällä niin paljon kuin Nukkista vaan huvitti (ja sitä huvitti paljon), mutta sitten kun Ode rupesi nukkumaan niin Nucalla oli harhakäsitys, että emän päällä saa vielä kolmikuisenakin nukkua. No, ei saanut.
Ulkoilin pentusen kanssa tuossa pihalla sitten ihan kahdestaankin, sillä oli hauskaa ja se ravasi tuolla rannassa ihmettelemässä vettä ja yritti syödä lehtiä ja rikkoa jäätä. Ihan normia pentusettiä siis, Oodi ja Vanu tarkkailivat tilannetta olkkarin ikkunasta ja ulvoivat.
Miksi sinulla on niin suuret korvat? Jotta voisin kuulla sinut paremmin
Pieni Nukkis meidän normilenkillä messissä. Aika samoissa paikoissa otin Oodista kuvia kesällä kun Nukka oli vielä pieni pallo sen massussa. Ihmeellistä on tämä aika.
Oltiin eilen sitten leirintäalueella ihan urakalla, Sinin ja koirien kanssa saavuttiin mestoille neljän pintaan, ja Tiia tuli Kalen kanssa sitten kaiketi joskus himppasen yli tunnin päästä.
Veli ja Oodi riehuivat tyylilleen uskollisena omia ääliöleikkejään joita kukaan muu ei tajua ja minä ja Tiia yritimme pitää Vanun ja Kalen erossa toisistaan, jota vaikeutti Vanun jatkuva tarve juosta Kalen eteen kääntelemään häntäänsä, vaikka juoksupäivä nro 7 oli vasta menossa. Lopulta otin sitten suosiolla Vanun kiinni kävelemään hihnassa. Rouvaltahan hieman vauhti putosi ja sain melkoista mulkoilua osakseni sen taholta. Nartut, man...
Veli sitten onnistui kesken takaa-ajoleikin jotenkin venäyttämään etujalkansa, mitään ääntä ei kuulunut pennusta tai muutakaan, yhtäkkiä se vaan pysähtyi ja riiputti jalkaansa ikävän näköisesti. Kannoimme sankarin sitten autolle ja Tiia sen tutkikin, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Soittelinkin tuossa sitten kuvia pienenellessäni Sinille, ja Velin meno on taas ihan normaalia. Mutta kylläpä vähän varmaan pelästyttiin kaikki.
Sinin jo lähdettyä liittyi sitten seuraamme pitkästä aikaa Ronja-belgi omistajansa kanssa. Ronjaa en ole nähnyt sitten viime kevään, ja omistajansa kovasti ihmetteli Oodin uutta lookia. Hämmennyn tästä joka kerta, tai siis, tajuan kyllä että se on ihan karvaton, mutta kun sitä itse kaikki päivät tuijottelen, niin olen vaan jotenkin tottunut sen olemukseen. No, Ronjakin sai ihmeteltävää kun alkoivat Oodin kanssa leikkiä, ja Oodista olikin tullut aivan varteenotettava vastustaja. Siinäpä sitten suorastaan lensivät ympärillämme nämä kaksi, ja Ronjan oli jo turvauduttava jahtihaukkuun kun Oodi pinkoi sitä pakoon liian kovaa.
No niin, jospa muutaman kuvasenkin laittaisin, pimeys on nyt tällä hetkellä vihollinen, ihan surettaa että miten sitten talvella saan muupseista kuvia. Emiliankin kanssa ollaan kyllä oltu lenkillä, mutta sen verta myöhään että kameraa ei ole edes kannattanut raahata mukaan.
Kolme sukupolvea jälleen kivellä. Koiria ei muuten tarvinnut asetella tähän ollenkaan, Veli hyppäsi Vanun ja Oodin kanssa kivelle automaattisesti
Velillä oli ongelmia uskaltautua kiveltä alas, joten jäin kuvailemaan sitä vielä hetkeksi. Oodi sitten loikkasi takaisin poikansa luo
Tiian ottama pääkuva Velistä
Veli melkein ojassa
Ei oo putkiaivo tämä, pystyy tekemään pariakin asiaa samaan aikaan!
