Oodi on kyllä kasvanut aikuiseksi, vaikka se onkin tommoinen lapsenmielinen tuulispää. Tai no, mä tykkään sanoa että se on vaan optimistinen eikä mieti turhia. On se ehkä hiukan blondikin, mutta eikö niillä oo aina hauskempaa? Minä ja Vanu ei semmosista tiietä kun ollaan tämmösiä tosikkoja. Mutta joo, siinä missä Vanu on aina muhun liimautunut ja tarkkailee ympäristöään herkeämättä jos vaikka pitäs ryhtyä johonkin toimenpiteisiin, Oodi se vaan juoksentelee tuolla metsissä ja nummilla jahdaten perhosia ja tehden semmoisia gasellihyppyjä heinikossa.
On se kanssa aika itsepäinen otus. Se ei kuuntele oikeastaan ketään muuta kuin minua, joskus se tulee kun isä sitä huutaa, ja melkein aina kun mun veli kutsuu sitä. Mutta mun äiti oli vähän pulassa täällä kun olin muuttamassa mun kamoja Tampereelta Turenkiin hetkeksi (muutto takaisin tapahtuu tän kuun lopussa). Mä olen Odea ihan alusta asti kutsunut joskus Pupeloksi, sitten se vaihtui Mupeloksi kun se vähän kasvoi...ja äiti oli sitten huudellut Mupeloa tuossa terassilla ja tsadaa, Oodi oli rynnännyt tuhatta ja sataa sen luo ihan innoissaan. Kas, eipä se ihan tyhmä oo, sillä nimellä tullaan millä on kaikista positiivisinta palautetta saanut.
No, tänään käytiin sitten Oodin kanssa ihan kunnollinen iltalenkki, pari tuntia kierreltiin tuolla maalaismaisemissa, ja löydettiin hiekkakuopatkin, jonne ei kuitenkaan vielä suunnattu. Ensi viikolla sitten Vanun kanssa.
Samanlainen on kuin äitinsä, kierittely on hauskaa
Tänne meni kuulkaa perhonen
Oodi kuuntelee kaukaista fasaania
ja tässä toista...
Ja tässä sitten jotain ihan muuta peruskillistelyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti