Vanulla on juoksut, se teki hämy-sellaiset. Hiljaisiksi juoksuiksi noita kai sanotaan, vuotanut se ei ole tippaakaan, mutta kun ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon yritettiin käydä Tiian ja Kalen kanssa lenkillä, Vanu olikin sitä mieltä että Kalen kanssa vois tehdä lapsosia. :O Nyt sillä on niin kaameat tärpit päällänsä ettei ole varmaan koskaan ollut, viime yönä se murtautui parvekkeelle ulvomaan ikäväänsä, ja loppuyön kierteli tunnin välein kämppää ympäri ja kävi raapimassa ovea, johon herään aina. No, ehkä viikonloppuna saan nukkua (?). Härmälän valtava Atte-nöffikin olisi kelvannut Vanulle isäehdokkaaksi, koira jota se normipäivinä ei siedä ollenkaan. Huh.
Mutta Oodi se porskuttaa entiseen malliin, noinkohan sekin kehittää juoksut kohta. Toivottavasti ei ihan vielä, tykkäisin että se pitäisi sen välin siinä 7-8 kuussa.
Peek-a-boo, I see you
Peruskillistelyä juuri ennen kuin yritin ottaa hyppykuvaa, josta tuli kuitenkin suttuinen noissa valo-olosuhteissa.
Kepit on Oodin mielestä aivan mahtavia. Vanu on enemmän pallokoiria, mutta Oodille kelpaa vähän alkeellisemmatkin lelut. Se on niistä tosin supermustasukkainen.
Yritin heittää keppiä lopuksi kauas hankeen, että Oodi tekisi jotain muutakin kun jumittaisi arteensa kanssa polulla, haluten jonkun (minun, ilmeisesti, kun juoksu-Vanu ei ole nyt moisesta kiinnostunut) jahtaavan itseään. Oodihan juoksi sinne hankeen hakemaan sen kepin, vaikka hanki oli todella upottavaa. Ha.
Kuvissa näyttää kuin tolla olis oikeasti turkkiakin vielä. Mutta voin sanoo, että päältä kun katsoo niin sitä ei kyllä hirveästi ole. Ja housukarvat, ne housukarvat...
Tästä kuvasta pidin erityisesti, kiva tunnelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti