Oodia, Veliä ja muistoja

Piti tässä tehdä ihan muita juttuja, mutta kun netti ei toiminut niin jouduin kuluttamaan aikaa jollain muulla tavalla. Minulta pyydettiin yhtä kuvaa johonkin spanielikerholehteen, joten kaivelin sitä toivottua otosta arkistoista aivan paniikissa vailla tietoa siitä oliko minulla sitä enää alkuperäiskoossa vai ei. Samalla tuli kahlattua läpi vanhoja kuvia, vuodelta 2008 kun Oodi oli ihan vauva. Piententelin pari ennennäkemätöntä Vanusta ja Oodista, sekä vanhempien corgista.

Vanu ja Oodi temuamassa, nykyään tämäkin on justiinsa toisinpäin



<3


Ja Capri, Turengin valtiatar, kuvassa 6v



Oltiin eilen aamulla leirintäalueella lenkillä, raahasin kameran mukaan vaikka ei mitenkään täydellinen valaistus ollutkaan, kovin teräviä kaikki varjot ja muut syysauringossa. No, tässä vähän käsitystä siitä, millainen Oodi on nykyään. Eli yksi ainoa vaihde löytyy, ja se on täysii.





Velin kanssa ollaan myös lenkkeilty. Vanu ei enää dissaa sitä yhtä näkyvästi kuin aiemmin, mutta Velin mielestä se tarkoittaa sitä, että Vanu rakastaa pientä tyttärenpoikaansa rajattomasti. Näin asia ei kuitenkaan ole, ja kun aikani yritin tehdä Velille selväksi että mummoa päin ei kannata hyppiä tai roikkua sen poskikarvoissa (Oodi on sitä varten), sanoi viimeisen sanan kuitenkin Vanu, ja niinpä Veli ehkä taas jättää seuraavat pari päivää sen rauhaan. Ehkä.

Syksyinen Veli



Yllättävää, se syö taas jotain



Ja nassukuva, koska ne tuntuvat aina onnistuvan