Mutta pakko kyllä oikeasti ihmetellä lasten vanhempia jotka vie jälkikasvunsa tuonne pitkälle jäälle...juuri eilen katselimme, että huh, menevätpähän kaukana siellä järven keskellä, ja tänään kun kävelin tietä pitkin Härmälänsaareen, oli sen Pispalan puoleinen sivu aivan täynnä avantoja. En oikein tiedä miten nuo virtaukset tänä vuonna ovat noin pahoja, koska en muista ikinä nähneeni vastaavaa. Tuntuu tosi hurjalta että vuosi sitten siellä kipittelin samoilla kohdilla ilman mitään ongelmaa.
No, lauantaina meillä oli messissä Tiia koiriensa kanssa. Kerkesi jo aurinko painua horisonttiin sen verta että tuli vähän hämärää kuvamateriaalia, mutta tässä seuraa:
Unna ja Kale, jonka tassua paleltaa
Unna
Oodi
Ja Vanu rakkaansa kanssa...
Sunnuntaina käytiin sitten uudestaan paremmalla valolla, mukana myös miehet joita tuntui meidän hidas tahti vähän ärsyttävän. Mutta ei muuten saa hyviä kuvia! Koirilta ei toki vauhtia puuttunut.
Banzai!
Success!
Tai no puuttui sitä vauhtia tietty välillä
Tässon Unnan pää
Ja melkein koko kroppa
Tuijotuskilpailu
Vanu elementissään, ja kuono aivan kuurassa
Mutta kai Vanun jääpersoona kulminoituu tähän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti