Kesäkuun alkutuskaa

Sellaista tämä nyt vähän on ollut, nihkee alku kesälle! Koirien kanssa on nyt puuhattu aika kovastikin, sillä vanhempien Corgi-rouva, Capri 10v, sairastui jotenkin mystisesti. Se vaan halusi hengata kellarissa ja vältti ihmisiä. Vaikutti niin erikoiselta että yön ennen meidän lääkärivisiittiä kävin tarkastamassa tunnin välein että se oli vielä elossa.

No, aamulla sitten Vethaus kutsui tuossa Hattulassa. Corgi pöydälle ja kun lekuri puristeli sen mahaa, Capri vinkui hervottomasti, tärisi ja kakkasi siihen pöydälle. Mä ajattelin jo tuossa vaiheessa että nyt ei kyllä ole mikään tällä koiralla hyvin ja pelkäsin ihan ultran näkymiä. Corgi siis selälleen ja mahasta pois karvat, ultrassa näkyi vähän kaikenlaista. Lähinnä eka asia oli virtsarakko, jossa oli sakkaa. Toisena sitten kohtu, joka oli alkanut kerätä nestettä. Caprista otettiin verta ja röntgenkuvatkin, sekä haima-arvot, ja kaikki oli ihan jees, joten leikkaukseksi meni. Eli kohtu ja munasarjat jäivät sinne, ja Caprin virtsarakko huuhdeltiin ja nyt se on loppuelämänsä erikoisruokavaliolla. Joka ei sille pahaa kyllä tee, hyvä vaan että loppuu sen lisäsyöttäminen ja saa tyytyä tulevaisuudessa terveellisempään ruokaan. 

Se kipu johtui lähinnä kroonisesti tulehtuneesta virtsarakosta, tai näin ainakin kovasti epäilemme. Tämä huuhtelu nyt auttoi sitten siihenkin, ja toivottavasti Cappulalla on kivuttomampi loppuelämä nyt kun tiedämme että siellä tällaista häikkää on ollut. Who knows kuinka kauan, mutta siis sitä kohtuaan se ei noin varmasti ollut oireillut, sillä se oli vasta ihan alkuasetelmissa kohtutulehdusta ajatellen. Hyvä nyt kuitenkin että saatiin leikattua, tänään käytiin poistamassa tikit ja hyvä tuli! Pönttöä tuo eläin ei suostunut pitämään, tai siis olisihan sen voinut siihen pakottaa mutta tarkkailtuani sitä pari päivää päätin että pönttö saa lähteä ja tulee takas vaan jos haavaa aletaan nuolla tai jotain sellaista. Totta puhuen Caprin ruumiinrakenne olisi siltä varmaan ekstensiivisemmän nuolemiset estänyt muutenkin, mutta ei sitä selkeästi edes kiinnostanut sen auottu maha. Vanua ja Oodia sitten senkin edestä...mutta niillä nyt ei olisi ikipäivänä pokkaa mennä lähellekään Caprin massua.

Tää nytten sitten toki meinaa sitäkin että jospa opimme läksymme ja viemme Vanulin leikattavaksi ENNEN kuin sen kohtu alkaa tekemään mitään typerää. Oodi on siis kohta meidän talon ainoa kohdullinen koira! Sellaisena pysykööt nyt vielä pari vuotta.


Jaloakin olen nähnyt, mutta kameralla en sitä osoitellut kun oli vähän haipakkaa + hyttysiä. Huomenna käy nappaamassa sen matkaan ja lähden kaverin corgipupeloa moikkaamaan sen kanssa, pentu on pennulle niin paras leikkikaveri. Paitsi ehkä oikeasti Veli on Jalolle se kaikkein paras. Jalolla muuten on alkanut nyt hampit irrota, kertoi Sini tänään puhelimessa. Voi hyvänen aika kun aika lentää.

Huomenna toivottavasti mulla olis jotain kuviakin lisätä!