Syyslomalla

Turengissa vietettiin syyslomaa taas jokavuotisen tradition mukaisesti. Tällä kertaa ei enää corgivahtina, mutta talovahtina. On outoa kun ei ole Capria täällä enää, iltaisin meinaan melkein jatkuvalla syötöllä mennä sivuovelle kokeilemaan, jos se haluaisi käydä vielä pissalla. Äidin kanssa kun käyn lenkillä niin aina tuntuu että joku puuttuisi, ja vaikka näen Vanun ja Oodin jolkottelemassa edellämme, niin käännyt odottavasti katsomaan taakse. 

Jalo tuli vierailemaan keskiviikosta sunnuntaihin, se oli taas jälleen ihana as always. Oli saanut kivasti massaakin nyt, lisää toki saa ajan kanssa tulla, mutta olin tosi tyytyväinen Jalon olemuksesta. Sisällä se rauhoittui tosi hyvin, mutta ulkona oli vauhti päällä. 

Sen tosin huomasin, että Jalo ei ole minussa enää niin totaalisesti kiinni kun tulee käymään, sitä sai nyt välillä jopa vähän huudella messiin, hajut kiinnosti liikaa. Tytöt oli ihmeen suvaitsevaisia myös, Vanu jopa hepulissaan pari kertaa otti Jalon mukaan leikkeihinsä. Uskon, että jos Jalo olisi meille tullut kokonaan niin tämä lauma olisi ollut aika yhteennivoutunut nopeammin kuin silloin keväällä epäilin. Mutta eipä moisesta tarvitse enää huolehtia, Jalolla on ihan mahtava koti. 

Mutta! Kuvia. Jalo edestä ja takaa ja sivusta ja etc.

Aika kiiltoisa on turkkinsa.







Tyttöjen kanssa leikkimässä, tässä jahtaavat Oodia. Jalo blokkasi Vanua aika hyvin, niin ettei päässyt heti Oodin takajalkaan kiinni. Laadultaan ei kovin ihmellinen kuva, mutta sisällöltään itselleni kovin kiva



Äiti heitteli pellolla koirille narupalloa







Möllöttäjä



Melkein sain kivan seisomakuvan...
 


Mutta seisomakuva onnistui sitten pihassa juuri ennen Jalon kotimatkaa. Kuvaajana mun äippä

 

Sitten kuvia Vanusta ja Oodista alkuviikolta