skip to main |
skip to sidebar
Näinä pimeinä päivinä kameran raahaaminen metsässä mukana on ollut minusta tosi huono idea, ikinä ei saa tyydyttäviä otoksia. Nyt kuitenkin kyllästyin odottelemiseen, noina aurinkoisina päivinä olen onnistunut unohtamaan kameran milloin minnekin, ja nyt kun kamera olisi samassa kaupungissa kuin minä, päätin yrittää jotain kuviakin ottaa. Vähän sellaista turhauttavaahan se välillä on, mutta tuli niitä ihan hauskojakin.
Vanulla on juoksut, se teki hämy-sellaiset. Hiljaisiksi juoksuiksi noita kai sanotaan, vuotanut se ei ole tippaakaan, mutta kun ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon yritettiin käydä Tiian ja Kalen kanssa lenkillä, Vanu olikin sitä mieltä että Kalen kanssa vois tehdä lapsosia. :O Nyt sillä on niin kaameat tärpit päällänsä ettei ole varmaan koskaan ollut, viime yönä se murtautui parvekkeelle ulvomaan ikäväänsä, ja loppuyön kierteli tunnin välein kämppää ympäri ja kävi raapimassa ovea, johon herään aina. No, ehkä viikonloppuna saan nukkua (?). Härmälän valtava Atte-nöffikin olisi kelvannut Vanulle isäehdokkaaksi, koira jota se normipäivinä ei siedä ollenkaan. Huh.
Mutta Oodi se porskuttaa entiseen malliin, noinkohan sekin kehittää juoksut kohta. Toivottavasti ei ihan vielä, tykkäisin että se pitäisi sen välin siinä 7-8 kuussa.
Peek-a-boo, I see you
Peruskillistelyä juuri ennen kuin yritin ottaa hyppykuvaa, josta tuli kuitenkin suttuinen noissa valo-olosuhteissa.
Kepit on Oodin mielestä aivan mahtavia. Vanu on enemmän pallokoiria, mutta Oodille kelpaa vähän alkeellisemmatkin lelut. Se on niistä tosin supermustasukkainen.
Yritin heittää keppiä lopuksi kauas hankeen, että Oodi tekisi jotain muutakin kun jumittaisi arteensa kanssa polulla, haluten jonkun (minun, ilmeisesti, kun juoksu-Vanu ei ole nyt moisesta kiinnostunut) jahtaavan itseään. Oodihan juoksi sinne hankeen hakemaan sen kepin, vaikka hanki oli todella upottavaa. Ha.
Kuvissa näyttää kuin tolla olis oikeasti turkkiakin vielä. Mutta voin sanoo, että päältä kun katsoo niin sitä ei kyllä hirveästi ole. Ja housukarvat, ne housukarvat...
Tästä kuvasta pidin erityisesti, kiva tunnelma.
Hrr, kylmää. Vaikkakaan koiria ei tunnu yhtä paljon haittaavan kuin allekirjoittanutta, jonka kädet kärsivät ikuisesta paleltumisvaarasta. No, eilinen oli aika paha päivä ja kädet oli aika kipeänä, mutta tänään jo huomattavasti helpompaa tuo ulkoelämä.
Vanulla alkoi karvanlähtö äskettäin ja harjasin siitä eilen sen itsensä kokoisen kasan pohjavillaa, mutta silti siihen jäi vielä reilusti harjattavaa. Jospa ennen joulua saisin sen "karvattomaksi" niin saisi alkaa sitten kyhäämään uutta turkkia, jotenkin ajattelisi, että ei ole ihan se paras hetki turkin heittämiseen mutta minkäs teet.
Oodi sen sijaan on kasvattanut oman nysäturkkinsa aika kunnioitettavaan kokoon, vähän alkaa jo mielessä vilahtelemaan se valtava turkki viime keväältä. Kuitenkaan ihan sellaista en sille toivoisi, mutta kyllähän tuo nyt aika runsaalta vaan vaikuttaa vaikka ei ole täyteen pituuteensa vielä kasvanutkaan. Jäämme siis odottelemaan mitä tuleman pitää.
Kameraa olen ulkoiluttanut nyt tänään ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon, mutta vaikka aurinko tuolla taivaalla hetken olikin, en ihan kerennyt oikeaan aikaan ulos. Loppusaldona oli vain yksi suht kiva otos Oodelin suloisuudesta. Huomenna kokeilen uusiksi toivottavasti paremmalla ajoituksella.
