skip to main |
skip to sidebar
Oodi synnytti viime yönä 6 pentua; 4 trikkipoikaa, merletytön ja trikkitytön. Ei ole aavistustakaan miten ne mahtui Oodin melko vaatimattoman kokoiselta VAIKUTTANEESEEN mahaan, koska mitään pieniä nuo muupelot eivät ole.
N. kello 01:00 syntyi trikkipoika, 306g, puoli tuntia tästä syntyi toinen trikkipoika, 288g, ja 20 minuuttia myöhemmin kolmas trikkipoika, 365g.
Kymmenen minuuttia meni ja merletyttö oli maailmassa, se on porukan pienin, painaa 265g. Trikkityttö seurasi 25 minuuttia myöhemmin, painaen 315g. Aateltiin jo, että siinä ne nyt sitten oli...mutta ei, vielä yksi trikkipoika ilmestyi laatikoon, sekin 315g. Ja siinä ne sitten olivatkin, Oodi hoitaa niitä hyvin eikä sitä helposti saa laatikosta mihinkään. Kovin väsynyt se on, meinasi puhti loppua kesken viimeisen pojan kanssa, mutta onneksi oli auttavia käsiä.
Tässä nyt ekaksi pentueen iskä, eli Silimen Summer Soul.
Oodi paria päivää ennen synnytystä
Oodin pennut vastasyntyneinä
Ja tänä aamuna
Pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin mökille viime torstaina. Kivaa on ollut ja Oodi ja Vanu sekä vanhempien corgi ovat rajattomasti saaneet olla saarella vapaana. Vaikka eivät ne paljon pihapiirista lähde omille teilleen, paitsi Vanu, joka käy välillä vähän pidempää lenkkiä pitäen huolta siitä, ettei metsästä mitään hirviöitä uskaltaudu meidän kimppuumme. Siellä se sitten huutelee muutaman hetken ja tulee pois.
Onkiminen on ollut kivaa, yleensä molemmat colliet ovat istuneet kanssani laiturilla katseet tiivisti kohossa. Mutta Oodi meni vähän liian pitkälle kun alkoi kalastella vesiämpäristä sinne laittamiani kaloja. Se siitä nautinnollisuudesta, kun vähän väliä olin ottamassa Oodin hampaista elävää ahventa. Oodi ei niin välitä uimisesta, mutta sukeltamisesta se pitää, naamansa oli koko sen illan ihan märkä, koska vaikka lopetin onkimisen, se kävi silti tunkemassa päätään kaikkiin vesisankoihin, mitä löysi.
Eilen tulin kotiin ilman koiria, sinne ne jäivät vanhempieni kanssa. Äiti oli nukkunut Oodin kanssa aamupäivään, mutta Vanu oli toki jo varhain hereillä tekemässä kierroksiaan.
Oodi mökin edessä
Vanu samassa paikassa
Oi kuusipuu, oi kuusipuu. No okei, ei se sitä oikeesti syönyt, vaan tuota heinää.
Minä uin, koirat tuijotti
Oodi, Oodeleitten kuningatar.
Juhannukseksi olemme suuntaamassa mökille toki, mutta juhannusviikollakin olemme toki ulkoilleet paljon. Lenkeiksi en tiedä voiko niitä kutsua, sillä puolisen tuntia menee yleiseen heinässä makoiluun ja kamerointiin ja itse kävelyyn ehkä tunti, mutta sattuneesta syystä joukossamme on suuri laiskiainen, jonka laiskuuden syyn varmaan aktiivisimmat blogilukijat varmaan tietääkin. Mutta mikäs siinä, ulkona on kiva lekotella.
Ei, Vanu ei ole noin pieni, eikä Oodi noin suuri. Perspektiivi on ystävämme. Oodilla on tässä joku haju nyt meneillään.
Kattokaas, ihan samanlainen kuva on vuoden takaa olemassa. Tuolla lenkkipaikassa muut kuvat ovat kyllä vähän kortilla, kun tuolla puskassa asuu yleensä Fasaani Fasaninen, jota pitää kytätä.
Tässä kytätään kärpästä, jonka tarkkasilmäisimmät voivat nähdä jopa kuvassa :O
Ja tässä vähän poseerausta ilman kärpästä
Vanulta kesäterveisiä...
