Metsälenkkiä

Juuri palailin Lempäälästä lenkiltä, oon nyt välillä käynyt nappaamassa Sinin pojat messiin, Oodi vaan nyt aloitti juoksut joten Velillä alkaa olla vähän tukalat oltavat. Ensi viikolla siis käyn ottamassa pojat ihan keskenään metsään, Veli-parka yritti jo tänään kaikki mahdolliset temput että saisi Oodin lämpenemään, mutta ei, hammasta vaan tuli. Jaloa ei kiinnosta muuta kuin riehuminen, sen tyttöystävä on Nuu eikä sitä tollaiset kypsemmät leidit innosta.

Saavuttiin metsästä niitylaidalle ja pojat saivat hepulin heti kun pääsivät puustosta vähän avarampiin oloihin.











Jaska kiitää



Ja Jalon märkä pää



Koko eläin



Ja märkä Puudeli!

   

Tampere!

Täällä ollaan, Tampereella jälleen. Aika kreisi päivä, koirat on viettäneet kolme tuntia metsässä kun eka oltiin Jalon ja Velin kanssa päivällä ja sitten iltasella vielä Emilian koirien kanssa. Kiva olla takas, koiratkin tuntuu menevän takaisin näihin meidän rutiineihin tosi nopeasti. Vanu kuorsaa partsilla ja Oodi tässä mun jaloissa karvamatolla huokailee tyytyväisenä lenkkien jälkeen. 

Kameraa ulkoilutin vaikka sää oli aika huono moiseen. Velin ja Jalon juoksuhepulia yritin kuvata mutta eipä siitä mitään tullut, joten tyytyminen oli näihin kahteen Jalon kuvaan.

Jaskan turkki muuten on alkanut kasvaa, jossain vaiheessa epäilin ettei siitä ehkä tule hirveän runsasturkkinen mutta enpä tiedäkään nyt sitten. Hirveätä vauhtia tämä puuhka on sille alkanut kasvaa.



Tässä killistelyä



Nakke-manssia nähtiin myös ekaa kertaa vähään hetkeen. Mies oli terrierien erikoisnäyttelyssä ROP mutta tuskin se nyt ketään hirveästi yllättää :D 







Nuu vastavalossa


 

Kuuden koiran viikonloppu

Rikottiin tässä ennätyksiä viikonloppuna, möksällä oli meidän kanssa kuusi koiraa. Eli vanhempien Capri-corgi sekä viisi collieta. Eli nää:



Vasemmalta lähtien: Scottail Q-Tip, Carnoustie's Shades of Frost, Scottail Ode to Joy, Black Sara's Vanilla Sky & Scottail Quarterback

Nuun, Velin ja Jalon, eli "nuorisojengin" hain perjantaina illalla Turenkiin kun yöllä hain miekkosen junalta ja siihen aikaan oli jo liika pimeä lähtä veneellä saareen. Oltiin sitten yö Turengissa siis ja aamusella käytiin vielä ennen automatkaa juoksemassa läheisillä laskettelurinteillä:

Jalo Ja Veli



Nuu ja Jalo oli kuin paita ja peppu







Nuu saarella





Laiturilla tänään ihan Nuun näköisenä



Vanu ja Oodi...naapurisaaresta kuului epäilyttävä ääni



Veli...



Poijjaat



Nuu & Jalo



Jalo laiturilla



Piti liikekuvia saada tallennettua mutta öh, ei tullu mitään selviä. Pitäs saada joku puuttomampi alue :D Mutta kivaa oli, ihanat pölliet <3 br="br">

Syksykö se siellä?

Tätä mietittiin äidin kanssa toissapäivänä kun hytistiin mökin terassilla. Tokihan tämä kesä nyt ei muutenkaan hirveän lämmin ole ollut, aika aktiivisessa käytössä on mökillä olleet villapaidat ja välihousut. No shit, saari-ilmasto on vähän sellaista. Jos maalla on se 18-19 niin voi tuntuakin vielä ihan oklta, mutta samat asteet meidän saarella pienessä tuulessa tuntuvat aika kylmiltä. Perjantai oli kyllä varmaan jonkin asteinen ennätys, 12 astetta maksimissaan. 

Koirat ovat tietenkin tykänneet. Oodi on kasvattanut aika kivan turkin nyt syksylle, Vanu toki vieläkin omaansa tiputtelee, mutta hämmentävästi ei enää niin paljon kuin pari viikkoa sitten. Eli en nyt sitten tiedä aikooko se kuitenkaan ihan bikinitsiksiksi vai ei. Ehkä ei, mutta pesen sen nyt kuitenkin ennen kuin palaamme Tampereelle.

Monilta osin tämä kesä oli ihan mahtava, paras moneen vuoteen. Olimme mökillä enemmän kai kuin koskaan, ja ruvettiin äidin kanssa Itsenäisiksi Naisiksi, eli opettelin ajamaan venettä, käyttämään moottorisahaa ja kävimme isän kielloista huolimatta ostamassa uuden oksasilppurin joka on ollut kovassa käytössä. Eli ihana kesä äidin ja koirien kanssa, uskoakseni tulen vaalimaan tätä muistoa loppuelämäni. 

Näyttelyrintamalla kesä oli aika hiljainen, vähän muuta oli suunniteltu, mutta nuo nuoret päättivät molemmat luopua turkeistaan kesäksi. Vähän mulla oli kutinaa viedä Oodi kehään, mutta olihan sekin ihan kalju suurimman osan ajasta. Vanua joskus mietin viedä sitten vetskukehiin, nättihän se on kuin mikä, mutta pystykorvaisena on elellyt jo monta vuotta ja sellaisena pysykööt. Sen toinen korva on mysisesti alkanut kyllä lerpattaa enemmän kuin ennen, mutta se nyt ei paljon lohduta kun toinen on pystympi kuin ikinä. Mutta siis, nuorten luokista Veli ja Nuu selviytyvät kunnialla ja tulihan se Nuun eka SA:kin erkkarissa viimein!

Mutta siis, viime torstaina matkasimme äidin kanssa mökille kera koirien. Illalla hain vielä Sinin pojat messiin joten siellä sitten nökötettiin saaressa kera viiden koiran. Kierrettiin koirien kanssa saarta hyvinkin aktiivisesti, kivaa oli. Veli on päättänyt lakata nöyristelemästä kumpaakaan narttua ja on jopa alkanut vähän röyhkeäksi, arvata saattaa että Vanu ei ollut ihan messissä tässä. On tuo laumaelämä ihan mielenkiintoista seurata. Jalolla on onneksi itsesuojeluvaisto aika vahva, ja vaikka se leikkiikin noiden narttujen kanssa ihan normisti, pysyy se poissa niiden tieltä noin muuten. 

Tässä nyt sitten Jalon, n. 6kk pää



Ja loppukroppa, Emilian kanssa aletaan nyt työstää sen näyttelyasentoa. Oli jo pimeä, hence kiiluvat silmät eikä kuva muutenkaan ole mikään valtavan hyvä, mutta antaa jotain osviittaa



Ja kattokaas kuka me nähtiin! NUUDELI!



Vanu-mummo saarella. Vanu nukkui taas yönsä mun vanhempien ja corgin kanssa toisessa mökissä. Sitten kun vein pojat kotiin ja oltiin vielä yö äidin kanssa saarella, meni Vanu automaattisesti niiden mökkiin nukkumaan eikä edes tullut mun ja Oodin kanssa vaikka huutelin. Petturi!



Poikien meno jatkuu tällaisena..


 

Saarielämää vol 120

Mitäpä meille kuuluu...no, ollaan oltu mökillä. Opettelin viimein ajamaan venettä ja nyt olemmekin sitten miehistä riippumattomia mökkeilijöitä kera koiralauman. Lauantaista nyt tähän keskiviikkoon oltiin viellä äidin ja koirien kanssa mökillä, mukana menossa myös tiistaihin asti Jalo ja Veli. Niillä oli taas meno päällä...hyvä luoja. Vanu ja Puudeli ovat nyt eläneet ulkokoirien elämää (paitsi yöllä) mutta niin vaan kun kotia päästiin käpräsi Oodi välittömästi nojatuoliin ja näkyy olevan tyytyväinen kotiinpaluustakin.

Kuvia olis taas pojista, olen ihan äärettömän laiska ollut kuvailemaan mitään kun kävin yksi viikendi vähän hääkuvailemassa. Eipä nuo nyt mitään erikoista ole tehnytkään tosin ja ihan samannäköisiäkin ovat kuin yleensä. Oodilla tosin on tukka kasvamaan päin ja Vanulla tietenkin alkoi nyt sitten karvanlähtöaika. Näinköhän mummo päätyy suihkuun ensi viikolla. Se olisi jo viides kerta kun Vanu pestään vuoteen, sen turkki on joiltain osin vähän ongelmallinen mitä vanhemmaksi se tulee. Rintakarvat ja housukarvat siis tykkäävät venkuroida, pesun jälkeen ovat visusti takkuuntumatta jonkin aikaa. Muutenkin joku sais kyllä selittää näitä karvajuttuja mulle. Vanulla on sellainen kova turkki niin kuin käsittääkseni colliella pitää olla, kuivuu aivan hetkessä. Oodilla taasen on sileämpi ja pehmeämpi + pidempi, siihen ei tartu ollenkaan lika, ei mene korvatakkuja lukuunottamatta takkuun ollenkaan + kasvaa silmissä. Vanulta viimeksi siistin tassut joskus talvella ja ne on vieläkin sen näköiset kuin olisin eilen ne trimmannut. Jos minulta kysytään niin Oodilla on kyllä helppohoitoisempi turkki vaikka on välillä valtaisa.

Mutta asiaa. Tässä on Jalon, 5,5 kuukautta, pää. Pitää varmaan kohta siistiä sen korvat..





Tässä Jalon kroppa, otettiin kiireessä kuvat kun oltiin lähdössä rannasta, eikä mulla edes ollut nameja. Joten tää nyt on mitä on, mutta ihan kiva tulevaisuudessa kattoa näitä kasvukuvia





Tässä taasen Velin kroppa, sillä ei ole housukarvoja enää ollenkaan. Ja tässä siis Veli 2v.





Tässä vielä laiturilta Veli ja Jalo




 

Oodi 4v!

Vieläkin ollaan mökillä ja vein pojat kotiinsa eilen. Sini ja Riku muuttivat uuteen kämppään joten siinä olikin Velillä ja Jalolla ihmettelemistä. Ja varmaan on vielä joksikin aikaakin. Mutta olipahan kiva mökkeillä niiden kanssa, tosi reippaita ja kivoja uroksia. Tuli ihan olo että vitsi kyllä tähän talouteen on kanssa trikkiuros saatava. On jännä miten nartuissa diggailen merleistä eniten, mutta kyllä kaunis trikkiuros on vaan upea ilmestys. Rakastan!

Mutta tämän päivän sankari on ihana Puudeli. Neito ja sisaruksensa ovat tänään siis saavuttaneet neljän vuoden iän, joka on minusta aivan käsittämätöntä. Vastahan ne syntyivät? Oodin pennuista nyt puhumattakaan, ja nekin ovat ihan kohta 2v. 

Tässä päivänsankari kera mutsinsa



Tässä Vanu itsekseen





Velistä yritin kuvia ottaa reilustikin mutta onhan vaan aika menevä tyyppi. Tässä nyt pari








Ja Jalosta myös

Pääerkkaria ja saareilua

No niin, tätäkin nyt päivitän tulevaisuudessa enempi kun photoshoppi löytyy myös kannettavalta. Just tyhjensin vähän korttia koneelle ja tässä postauksessa onkin siis luvassa muutama kuvanen.

Mökillä ollaan, ja ollaan oltukin. Torstaina kävin hakemassa Jalon ja Velin tänne meille porukkaan mukaan, ovat saaneet siis olla vapaana täällä saaressa ja ovat tosiaan tästä ottaneet kaiken irti. Nyt tätä kirjoittaessani nukkuvat tuossa hiekalla kaikki, mutta kyllä nuo poijjaat viettävät aimo-osan päivästä riehuen keskenään. Vanu ja Oodi niitä tuijottelevat vähän kyllästyneinä, ne kun riehuvat yleensä täällä valtaosin saarenympärilenkeillämme ja sitten tässä pihassa vaan chillaavat. Ja vahtivat ympäristöä. 

Josta puheen ollen...Vanulla napsahti päässä tuossa yksi päivä ja se lähti silkkiuikkupesueen perään. Lapset pakeni mutta emä ui Vanua vastaan ja teki selväksi että perääntyä ei aio, joten Vanulle tuli kiire rantaan. Mutta oli nyt sitten kolmas kerta kun Vanu ui pidemmän matkan, kaksi kertaa aiemmin on lähtenyt meidän perässä uimaan.

Pojat eivät ui, Jalo on tänään nyt ekaa kertaa kahlannut mahaan asti mutta Veliä ei kiinnosta kastua. Niille riitti kun pesin ne perjantai-iltana, vaikka sanoa täytyy että noi kaksi on paljon helpompi pestä kuin mun tyttäret.

Mutta niin, lauantaina kutsui sitten Tampereella pääerikoisnäyttely. Emilia tuli Nuun kanssa messiin, mutta aika karvattomassa kunnossa collieneitomme on. Jonkun aikaa mietimme että voiko se esiintyä ollenkaan, mutta kun katsoin Emilian ja Nuun treenausta nurmella niin aloin olla aivan vakuuttunut lopulta että niiden on mentävä. Nuu liikkuu niin kauniisti ja vaikka olikin karvaton, ei niin pahalta näyttänyt. 

Aloitetaan nyt näistä Nuun kuvista. Nuu oli siis nuorissa nyt viimeistä kertaa, tässä luokassa oli kilpailemassa 7 narttua ja Nuu lopulta NUO ERI4 ja SA! Eli meni paremmin kuin ikinä, pakko olla tosi tosi onnellinen! Ja Emilia vaan on niin pro.

Arvostelu oli tosi kiva: Very good qualities over all. Excellent balance. Well filled head. Good muzzle & skull. Well set eyes of good color & shape. Very good ear set, but a little bit light. Excellent body & angulation & very good substance. Not in best coat, but this does not distract. Moves sound & free.

Velillä oli vastassa nuorissa vaan yksi muu uros, Veli luokkavoittoon ERI:llä ilman SA:ta. Arvostelu on mulla tuos jossain, mutta en nyt paikantanut sitä tässä heti. Oli kuitenkin yksi lause, kehuttiin päätä ja korvia, hyvät silmät mutta hieman vaaleat, kroppa ok, ja liikkui hyvin. Vähän olin aatellut että vois olla yksilökohtaisempi arvostelu erkkarissa mutta ehkä seuraavalla kerralla! 

Tässä Nuun erkkarikuvat: 


Yksilöarvostelussa





Liikkeessä





Sijoittuneena





Emilian kanssa





Ja PN-kehässä





Ja sit nuo poijjaat! Kuvia olis nimittäin!


Tällasta ovat harrastaneet





Jalomies makoilee





Tuijottelee





Ja seisoskelee





Veli Turengissa





Tässä tää normi-Jalo. Kattokaa, aikuishampaita!