skip to main |
skip to sidebar
Kävimme tänään vähän uusissa maisemissa lenkillä, Oodi urakoi ensimmäisen täyspitkän lenkkinsä perjantaina niin kunnioitettavan hyvin, että vein sen tänään eräälle toiselle Vanun vakilenkeistä. Vanu itse oli vähän ihmeissään kun lapsi tuli mukaan, eikä edes fasaanit saaneet sitä lähtemään porukasta. Eilen kävimme taas laskettelurinteillä juoksentelemassa, sain jopa veljeni houkuteltua mukaan kuvausavuksi, mutta aurinko päätti vetäytyä pilveen juuri kun saavuimme paikalle. Tässä vähän kuvia tältä päivältä.
Oodin perusilme juuri ennen lenkillelähtöä.
Pieni pentu ihan yksin vieraassa paikassa. Sekuntia ennen Vanun perään pinkaisemista.
Ihmeellistä, se onnistuu joskus näyttämään aivan ilmiömäisen paljon Vanulta.
Odesta tuo oksa oli niin kiva, että siitä piti pitää kiinni jatkuvasti.
Pikkuhiljaa alan odotella hampaittenvaihtoa, kovin ahkerasti se onkin niitä käyttänyt mm. pianon jalkaan ja ihmisten alahuuliin. Nimensä veroinen kakara se kyllä on, sillä on ehkä maailman ärsyttävin haukku joka koostuu monesta pienestä haukusta ja on aivan järjettömän kova ja vaativa. Ja niin, se pitää pianon mausta ja nukkuu aina kyseiseen vempeleen vieressä.
Pieni hirviömme pääsee huomenna kunnioitettavaan 15-viikon ikään. Eläinlääkärillä käyty, kylän jo eläkkeellä oleva tiukkislääkäri oli hellyyttävän hämmentynyt Oodin rohkeudesta ja kauniista väristä, eipä se ole hirveästi aiemmin koiriani kommentoinut, muuta kun kerran kysyi onko aikeita käyttää Vanua jalostukseen kun tarkasteli sen lonkka- ja kyynärtuloksia papereista.
Oodin päivät kuluu muutenkin ihan normaaliin malliin, paitsi että viikko sitten se pyörähti pieneltä ja matalalta laiturilta Vanun töytäisemänä (kääntyi nopeasti) veteen. Enpä usko, että pikku-Oodi enää hirveästi tulee uimaan. Mutta se nähdään sitten kesällä, hyvin se handlasi itsensä rantaan, ei siinä onneksi ollut matkaa kuin pari metriä. Oli muuten pienen näköinen kun turkki oli ihan läpimärkä.
Tässä tuttuun tapaan seisomakuva tutulta paikalta.
Ja tässä vähän päätä, hupsu otus.
Oodi vietti 3kk-syndejä tuossa lauantaina, joten nyt rapsahti sitten neljäs kuukausi käyntiin. Oodilla on ollut melkoisen kivaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut kiitettävästi, onpa se oppinut jo senkin, että sorsat ovat vitsin kivoja jahdattavia, vaikka ne ensin aiheuttivat siinä perimmäistä hämmennystä.
Oodi on aika vapaasti saanut kävellä lenkeillä, pari kertaa olen saanut sen sylissä raahata pois joistain kohdista, joihin se on jäänyt kupeksimaan syystä tai toisesta. Autojen tullessa se on jo monta viikkoa heti tullut luokse, mutta nyt alkaa vauhtia olemaan jo niin paljon, että en ruuhka-aikaan (tällä se tarkoittaa noin neljää autoa per lenkki) sitä enää vapaana päästä kulkemaan autotieosuuksilla. Ja niin, sille on tullut myös viehtymys urheilukenttää kohtaan, joka on visusti ollut aidattuna about vuoden. Niin vain pikku-Oodi mahtuu sieltä alta kirmailemaan radan vierelle...ja tekee sen nyt taatusti joka kerta. Joten, hihnasta on tullut jo tuttu kapistus, vaikka edelleen se vähintään puolet lenkeistä kirmata vapaana.
Ensimmäinen totaalikatoaminenkin on koettu, olin eilen lähdössä sairaalaan veljen ja äitin kanssa isää katsomaan. Annoin koirille luut (sellaiset pehmeät, nahkaluita en uskalla antaa vartioimatta) ja kuinka ollakaan, veli jätti oven apposen avonaiseksi kun raahasi kamojaan autoon. Kaikki koirat olivat pihalla nanosekunnissa. No, Vanu tuli nätisti sisään, corgi taasen olisi tahtonut tulla mukaan ja hyppäsi autoon. Hain sen sieltä sisälle ja suljin oven. Ja kauhistus. Pentua ei ole missään.
Kiersin talon sisältä ja ulkoa, huhuilin, vihelsin, ihan kaikkea mahdollista. Ei se ollut missään. Noin viiden minuutin paniikin jälkeen se yhtäkkiä ryömi auton alta luokseni sen näköisenä, kuin se ei yhtään tajuaisi miksi minä niin kovaa sen nimeä huusin...se oli vienyt sen luun sinne auton alle ja syönyt sen siellä ettei kukaan saisi sitä varastettua siltä. Puuh. Ja helpotus oli valtava.
Vanu lähti fasaanijahtiin. Oodi ei käsitä miksi.
Seisomista lauantaina, 3kk-syndejen kunniaksi. Ilme ei ehkä paras mahdollinen? :D
Minulla on hienohelmakoiria, kukaan ei suostunut kunnolliselle aamulenkille, jopa pieni Oodi nosteli lammikoissa tassujaan siihen malliin, että käännyimme kotiin heti kun se oli kakannut. Nyt kaikki dogit makaavat ympäri taloa omilla paikoillaan, Oodi minun äidin antiikkisohvalla, jonne oppi hyppäämään toissapäivänä. Vanu sai viimein nukkua minun ja pentunsa kanssa samassa huoneessa, ja nukkuikin siellä koko yön. Olen pitänyt sen pois sieltä tarkoituksella, koska se ei ole tähän asti arvostanut Oodin öisiä tunkeiluja, ja minun on pidettävä ovi kiinni jotta heräisin kun Oodin pitää päästä aamulla pissille. Noh, problem solved, yö meni rauhaisasti.
Joten koska tietenkään ei pyhitä taakaan kokonaista päivää kandintyölle niin kuin olisi tarvis, latan tähän vähän kuvia viikonlopulta ja taitaa siellä joku olla myös eiliseltä ja viime viikolta.
Vanu viikonloppuna, ensimmäinen suht onnistunut kuva siitä pitkään aikaan.
Ja Ode viime viikolla, niin oliko kyseessä narttupentu..?
Oodi antaa äipälle takaisin. Kokoeroa noilla tällä hetkellä about 20cm ja 13kg.
Oodista tuskin tulee pystykorvaa, hyvä niin, olisi se aika mielenkiintoisen näköinen..Sen korvanlehdet ovat muuten ihan erimalliset kuin Vanun, kiintoisaa.
Jokailtainen puolentunnin pesuhetki, Oodilla ei ole lupa liikkua tai tulee heti murinat äidiltä.
