Oodi on aika vapaasti saanut kävellä lenkeillä, pari kertaa olen saanut sen sylissä raahata pois joistain kohdista, joihin se on jäänyt kupeksimaan syystä tai toisesta. Autojen tullessa se on jo monta viikkoa heti tullut luokse, mutta nyt alkaa vauhtia olemaan jo niin paljon, että en ruuhka-aikaan (tällä se tarkoittaa noin neljää autoa per lenkki) sitä enää vapaana päästä kulkemaan autotieosuuksilla. Ja niin, sille on tullut myös viehtymys urheilukenttää kohtaan, joka on visusti ollut aidattuna about vuoden. Niin vain pikku-Oodi mahtuu sieltä alta kirmailemaan radan vierelle...ja tekee sen nyt taatusti joka kerta. Joten, hihnasta on tullut jo tuttu kapistus, vaikka edelleen se vähintään puolet lenkeistä kirmata vapaana.
Ensimmäinen totaalikatoaminenkin on koettu, olin eilen lähdössä sairaalaan veljen ja äitin kanssa isää katsomaan. Annoin koirille luut (sellaiset pehmeät, nahkaluita en uskalla antaa vartioimatta) ja kuinka ollakaan, veli jätti oven apposen avonaiseksi kun raahasi kamojaan autoon. Kaikki koirat olivat pihalla nanosekunnissa. No, Vanu tuli nätisti sisään, corgi taasen olisi tahtonut tulla mukaan ja hyppäsi autoon. Hain sen sieltä sisälle ja suljin oven. Ja kauhistus. Pentua ei ole missään.
Kiersin talon sisältä ja ulkoa, huhuilin, vihelsin, ihan kaikkea mahdollista. Ei se ollut missään. Noin viiden minuutin paniikin jälkeen se yhtäkkiä ryömi auton alta luokseni sen näköisenä, kuin se ei yhtään tajuaisi miksi minä niin kovaa sen nimeä huusin...se oli vienyt sen luun sinne auton alle ja syönyt sen siellä ettei kukaan saisi sitä varastettua siltä. Puuh. Ja helpotus oli valtava.
Vanu lähti fasaanijahtiin. Oodi ei käsitä miksi.
Seisomista lauantaina, 3kk-syndejen kunniaksi. Ilme ei ehkä paras mahdollinen? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti