Barffauksesta

Oodin puupsit täyttivät 6kk muutama päivä sitten, olen vain pimeällä lenkkeillyt nyt Sinin ja Emilian kanssa niin mitään kuvatodisteita tyypeistä ei ole.

Omien koirieni kanssa olen nyt sitten viimein tullut sellaiseen päätökseen, että meillä ainakin yritetään barffata. Olen tätä aiemminkin harkinnut, mutta se on se oma viitseliäisyys ja toisaalta sen pelko, etten osaa taata kaikkia ravintoarvojuttuja katsoa oikein, joka on estänyt kokeilun. Syitä nappuloista luopumiseen on monia, mutta ehkä nyt se barffaukseen sysäävä voima on ollut Oodi. Se on syönyt kyllä aina ruokansa loppuun eikä sillä ole ollut vatsaongelmia tai muutakaan, mutta jotenkin se ruuasta nauttiminen on siltä kadonnut kokonaan. Siinä missä se oli aina ensimmäisenä valmis, se nykyään syö hitaasti ja välillä jokseenkin haluttoman oloisesti. En tiedä miten kytköksissä tämä on pentujen saamiseen, mutta tämä närppiminen alkoi joskus silloin kesällä ja on jatkunut pitkin syksyä ja talvea.

Sinin kanssa käväisimme pari viikkoa sitten barffi.netissä Tampereella. Ei se sitten kuitenkaan niin vaikeaa voi olla, ajattelin kun siellä kiertelin ja katselin jäisiä kasvis-lihamössöjä ja niitä kaikkia ihania lihaisia luita, joista dietti muodostuu. Joten sitten ajattelin, että jospa paneudun asiaan ja yritän parhaani ja katsotaan sitten onko tämä koirieni loppuelämän ruoka. Lihaa, kasviksia ja luita, ei kuulosta pahalta.

Aloittelijat yleensä lähtevät helposti sulavasta kanasta liikkeelle. Siksipä näiden ruokavalio nyt koostuu aamuisin parista raa'asta broilerinsiivestä ja illalla kasvislihamössöstä. Näiden lisäksi ne saavat kerran viikossa lohta ja maksaa, sekä jokaiseen mössöateriaan laitan öljyä. Kylmäpuristettua toki, tällä hetkellä vaihtelen rypsiöljyn ja pellavansiemenöljyn kanssa. Lohiöljy minun varastoistani vielä uupuu, olisi hyvä D-vitamiinin lähde.

Tätä meidän kokeilua on nyt kestänyt viikon. Ero on aika huima syömistahdissa ja siinä, kuinka innokkaana odottavat ruoka-aikaa. Aamuisinkin on ollut jotenkin hauska antaa niitä siipiä kun heti lenkin jälkeen oikein kokoontuvat jääkaapin eteen, että joskos nyt sitä broileria olisi jo tarjolla.

Ongelmiakin on ollut. Oodi ei aluksi oikein ymmärtänyt sitä siipijuttua, vaan vei siiven matolle ja tökki sitä kuonollaan. Yritti se sitä syödäkin, mutta kun hampaat osuivat luuhun niin siipi tippui välittömästi matolle. No, minä sitten saksien kanssa autoin pientä Oodia, joka sitten rouskutti siivet menemään ilman ongelmaa, kunhan olivat siinä kolmessa osassa. Neljäntenä aamuna oli Oodelikin tajunnut idean ja syö nykyään siivet nopeammin kuin Vanu, joka on kieltämättä aika pro ollut näissä siipijutuissa heti alusta.

Toinen ongelma on maksa. Sitä ei paljon kerralla annetakaan, mutta Vanu ei sitä siedä vaikka mihin mössöön sen piilottaisin. Oodi syö omansa innokkaana, ja varmasti söisin sitten Vanunkin osuuden...mutta oli minulla naurussa pidättelemistä kun Vanu ensikertaa iski hampaansa siihen pieneen maksaosuuteen ja sylki sen hämmennyksissään pois ja ravisteli oikein päätäänkin vielä useaan otteeseen, että hyi oli pahaa! Täytyy jatkaa piilotusharjoituksia.

Mutta so far so good. Koirat ovat tyytyväisiä ja varmasti kylläisiä, eikä tämä nyt niin haastavaa olekaan kun olin kuvitellut.