Eli lenkkeilty on, Emilian, Sinin sekä Tiian kanssa. Kuvasaastetta seuraa:
Tässä on Veli, 1v. Hällon karvanlähtö, aivan kuin siskollaan. Nuu on muuten aivan kalju nykyään, kulkee mutsinsa jalanjäljissä, kun kerran tiputetaan karvaa niin heitetään mäkeen koko turkki...
Veli ja Velin keppi
Velin nassukka
Veli tuijottelemassa systeriä. Veli jäi nyt sitten ainoaksi koiraksi kun Velin "isoveli", eli Sinin Otto-dalmis suruksemme joutui tästä maailmasta lähtemään. Velillä on onneksi seuraa kovasti siskostaan ja Tiian Unna-pennusta.
Lenkillämme eilen olimme vain Sinin kanssa matkassa, ja yhtäkkiä mulla meni laskut aivan sekaisin. Paikalla oli nimittäin 3 merlenarttua! Se kolmas oli Emilian kanssa metsässä ollut Nuu. Se oli meitä jäljittänyt, ja kun kuuli haukkua niin se oli ollut viimeinen pisara, se rynnisti meidän tykö leikkimään veljensä kanssa. Lähti tosin aika pian takaisin etsimään omaa lenkkiporukkaansa.
Ja kukas se tässä. No, Vanu-mummo!
Vanu on taas syksyä kohti reipastunut hirmuisesti, kesäkuumalla se ei ehkä aktiivisin collie ole.
Kale ja Unna
Vauhti-Unna
Unnan posetus, kieli pakollinen.
Unna osaa
Ja tässä sitten Oodi, 3v. Isäänsä tulee, sanoisin.
Oodi on tänä kesänä ollut kauneimmillaan. Pidän Oodista todella, todella paljon, harmillisesti meidän näyttelyuraamme vaikeuttaa Oodin hammaspuutos. Siltä puuttuu p1 ja p2 hampaat. Mutta on se silti minulle maailman ihanin Puudeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti