Nuu-sisko ja sen Veli-veli

Sunnuntaikävelyä Pirkkalan metsistössä taas tänään iltapäivällä. Mukanamme Emilia Nuun kanssa ja Sini Velin. Vanu ja Oodi toki minun kanssani, Vanulla on syysriemua nyt sen verran rinnassa että huh. Yleensä se tyytyy hippaleikeissä jahtaamaan Oodia, joka on mutsinsa paimennusnäykkäisyihin perin tottunut, mutta nyt viimeaikoina olen huomannut Vanun tekevän samaa Nuulle. Vanu ei oikeastaan koskaan leiki kenenkään muun kuin tyttärensä kanssa, mutta Nuu tuskin tätä mummon uutta vaihdetta ihan rakkaudenosoituksena voi ymmärtää. Rassukka sai Vanulta näykkäisyn tänään sitten kintereeseen juoksennellessaan Velin kanssa ja taisi sattua sen verran että rupean tuota mummia hillitsemään kun lapset riehuvat.

Kuvasato oli huonoa, nyt en voi syyttää edes säätä. Lapset juoksivat aina jossain mäen alla tai puiden takana tai jossain puskissa, tai sitten niin varjoisissa paikoissa ettei mitään toivoa. Talvi ja jäälenkit..ehkä sitten niiden riehumisista saa jotain matskua.

Mutta siis. Nuullahan on karvanlähtö, ihan sellainen hirmuinen. Nyt sillä ei ole enää edes häntä- tai housukarvoja. Hahaa.



Siristelyä syysauringossa



Tässä Velin juoksupyrähdys



Ja kivat keppileikit



Kävimme kesällä näyttelyharjoituksissa, jossa oli paikalla kovasti muitakin collieita. Tässä kuvia selatessani tajusin etten ole kai kunnolla pienennellyt niistä kuvista MITÄÄN, joka on tosi sääli! Joten tässä kolmen kuukauden takaisia kuvia molemmista karvaisemmilta ajoilta

Nuun nassukka



Veli kokonaan



Ja Velinkin nassu