Puudeli & Nuudeli

Viime viikolla tuli nähtyä niin Nuuta kuin Veliäkin. Auringossa ja ihanuudessa...joten tietenkin allekirjoittaneen kamera jäi Turenkiin. Harmitti. Velillä ja Nuulla olikin sitten kivaa yhdessä, viilettivät pitkin metsäpolkuja ja metsäjärveä. Kauhistuneina Sinin kanssa kailotettiin niiden perään kun ei nuo jäät nyt niin kestäviä ole, mutta eivät onneksi sinne pudonneet. Ilmeisesti collienkestävä oli se järvenjää. 

No, tänään sitten kiiruhdin kameraa hakemasta Emilian kanssa lenkille. Vähän jo aurinko kerkesi painua mailleen, mutta valoisammassa paikassa onnistui pari pääkuvaa. Nuun toinen korva on nyt niin vaarallisen kevyt että sille on tehtävä jotain, luultavasti kokeilemme teippiä kun painot yleensä vaan tuppaa repimään karvat pois. Sen siitä saa kun on sukua Vanulle...Velillä sentään on mutsinsa korvat.

Veli onkin nyt sitten kivassa karvassa. Se on myös saanut massaa ja on oikein sellainen nallukkauros nykyään. Just sellainen kun minusta collieuroksen pitääkin olla. Kyllä mullakin tulee vielä joskus sellainen olemaan, hitto vie. Mutta kyllä minä sen Velinkin kameran eteen vielä saan.

Tässä nyt kuitenkin Nuudeli





Ja mutsinsa Oodeli-Puudeli