No, kuitenkin, nyt olemme takaisin Tampereella ja suureksi surukseni on todettava, että tämän talven jäälenkit jäävät aika vähäisiksi. Aika kylmää pitää olla ja aika kauan myös, ennen kuin uskaltaudun millekään jäälle ja on kyllä tosi sääli että tämä nyt on tällaista. Metsiin ei myöskään oikein voi enää mennä, meidän syksyllä löytämäämme metsään ei sen takia, että sen läheisyyteen ei pääse enää autolla millään jos on satanut lunta, ja muihin ei ole latujen takia asiaa. No, ehkä tämä tästä taas, kevättä odotellessa...jospa ensi kuun lopulla olisi jäitäkin!
Useimmissa koirablogeissa näkee tavoitteita vuodelle 2012. Meillä ei oikein ole mitään ihmeellistä tiedossa Vanun tai Oodin suhteen, paitsi että Oodi käy kyynärkuvissa keväällä. Samaan syssyyn kuvataan Veliltä ja Nuulta lonkat ja kyynärät, Nuulta agin takia muutakin, ainakin selkä. Oodille voi ehkä MAHDOLLISESTI olla luvassa näyttely tai pari, riippuu tuomareista ja sen turkista. Mutta näyttelyissä kierretään keväällä ja kesällä ainakin jonkin verran Nuun kanssa, ja toki Velin jos saamme Sinin messiin! Myös joku muu voi ehkä mahdollisesti hengailla turistina mukana, mutta siitä lisää parin kuukauden päästä jos hyvin käy. Salamyhkäistä, joo, mutta valotetaan nyt hieman, että Vanu ja Oodi saavat duoilla jatkossakin, eli perheenlisäystä ei tähän talouteen ole luvassa.
Barffanneetkin olemme kohta vuoden. Hyvin on mennyt ja takaisin en vaihtaisi. Paljon ihmiset tuntuvat olevat matkustuksesta huolissaan barffin kanssa, mutta meillä ei ole ollut ongelmaa. Ehkä eniten siksi, että määränpäässä on aina ollut pakastin ja kylmälaukku on ollut ahkerassa käytössä, ehkä joku näyttelyturnee olisi ruokapuolen kanssa vaikeampi barffaajalle järkätä. Tosin, onhan niitä matkustusystävällisiä ei-nappula-koiranruokiakin olemassa.
Minulta on hieman kyseltykin tästä meidän barffauksesta, joten kirjailen nyt tähän suurpiirteisesti näiden ruokailusta. Eli pääasiallisesti syövät kana-kasvis-mixejä, liha-kasvis ei uppoa Puudeliin ihan halutulla tavalla. Poro-kasvis olisi lempparia, mutta minun lompsa ei kestä ihan sellaista investointia. Päivässä kuppiin laitetaan siis 250g mössöä, ja siihen mukaan öljyä luraus. Öljyjä meiltä löytyy nykyään melkoinen arsenaali, lohiöljy on näiden lempparia. Löytyy myös rypsiöljyä, oliiviöljyä, pähkinäöljyä sekä pellavansiemenöljyä. Mutta tosiaan, jos koirat saisivat valita niin meillä ei kai olisi kuin lohiöljyä... Ai niin, kylmäpuristus on tässä öljyasiassa ehdoton.
Luut. Niitä on aina pakastimessa, ja niitä syödään joka päivä. Eniten suosin lampaanluita, koska ne tuntuvat olevan koirille mieluisimpia. Kanaakin söivät usein ensin, mutta luovuin niistä siivistä kun koirilla on enemmän tekemistä luiden kanssa, kestävät pidempään kuin siivet. Kyllä ne niitäkin välillä saavat, mutta eivät enää joka aamu niin kuin aluksi. Hirveä meiltä löytyy yleensä myös, mutta possua oikeastaan ei ollenkaan, koska ne rustopalat ainakin barffinetissä ovat aika valtaisia. Jotenkin ei tuo possu muutenkaan iske.
Kaksi kertaa viikossa syödäänkin sitten jotain muuta kuin kana-kasvista. Koirat saavat kerran viikossa lohta, ja kerran viikossa sisäelinmössöä. Tossa vikassa meillä olikin opettelemista...ensin Vanu ei tykännyt maksasta, ja sitten kun keksin sisäelinmössö, Oodi päättikin että se on pahaa. Nyt syövät molemmat kivasti, mutta kuinka kauan, en tiedä. Kerran kahdessa kuussa vedän niille hivenainekuurit, ihan varmuuden vuoksi.
Kallista? No joo. Yllättävän halpaa, olin varautunut pahempaan. Toki olen laiska enkä itse tee noita mössöjä, eli siinäkin voisi säästää. Tai alkaa metsästäjäksi, ei ainakaan luut loppuisi kesken. No, joskus sitten kun on joku koirien oma arkkupakastin niin voisi alkaakin järkeillä tätä hommaa lompakkoystävällisemmäksi. Arvoisin, että kuussa koirien ruokiin (luut included) menee n. 60e.
Sen arvoista? Ehdottomasti. Koirat on iloisempia, tyytyväisempiä, aktiivisempia ja turkit hyvässä kunnossa. Mahat ei ole olleet sekaisin ties kuinka pitkään aikaan. Kekkasin nuo tuossa pari viikkoa sitten syömässä metsästä sellaista mädäntynyttä hirvenraatoa, mutta silti mahat pysyi kunnossa. Ei sillä, ei ne ennen tätä barffiakaan usein olleet löysällä, mutta kyllä nyt pari kertaa vuodessa. Ja aika varmasti jos olisivat nappuloita vedelleet ja sitten syöneet sitä hirveä.
Ai niin. On muuten ihmeellistä miten tulee sokeaksi kun luulee itse tietävänsä jotain... tossa joulun nurkilla nimittäin löysin makkarista vanhempien luota verta lattialta ja raportoin asiasta äidilleni, jonka kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että corgilla on juoksut. Eihän Vanulla tai Oodilla voisi olla, ne juoksivat kesäkuussa samaan aikaan ja siitä oli vasta 6kk...ei käynyt edes mielessä että se voisi olla joku muu. Ainakaan Oodi, joka on koko elämänsä juossut 7kk väleillä melkein päivälleen. Mutta hahaa. Niinpäs olikin Oodi. Nyt tosin lopettelee jo, luojan kiitos. Vanun juoksua odotellessa...se on aina niin loistava eläin niiden aikana, voi luoja.
Nyt kuitenkin jaarittelulle stop. Tässä kuvia tosi lumiselta alkuvuodelta.
Vanu nauttii pellossa. Pallo on ihana.
Ja Oodi vauhdissa. Sori kuvanlaatu, oli hämärää.
Vanu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti