skip to main |
skip to sidebar
Vanun synttäripäivä oli kaunis ja aurinkoinen ja mukavan lämminkin. Vanuhan sai siis jo viikko sitten synttärikylvetyksen ja trimmauksen että on nyt sitten puhdas ja takuton. Ei toki kauaa, rapa alkaa kohta roiskua, kuvittelisin. Pesin Vanun pari kertaa tässä puolen vuoden sisään mäntysuovalla kun lueskelin että sitä monet käyttävät. No joo, koira tuoksui kesältä ja kuivui tosi nopeasti, mutta huomasin ettei se ollut turkille kuitenkaan hyvää. Jotenkin erikoisesti kuivatti ja Vanun turkki oli jo sitten parin kuukauden päästä sen näköinen ettei se ollut pesua nähnytkään... No, nyt sitten tajusin virheeni ja pestiin taas tutulla turvallisella Ring 5:lla, ja eron kyllä todella huomaa. Oodin turkille tuntuu olevan suht sama millä sen pesee, se pysyy tuollaisena liukkaana ja puhtaana kauan. Tosi erilaiset karvanlaadut näillä, tosin kummallakaan ei mitään höttöpehmoa. Oodin turkki olisi tosi helppohoitoinen jos sitä ei välillä olisi niin hirveästi.
Tämä oli myös Crufts-viikonloppu, ja katselin aika intohimoisesti ryhmät joka ilta. Nahkacollie oli tuttu Suomenkin kehistä ja toki äärettömän nätti, mutta samaa ei voi sanoa pitkisversiosta. En oikein ymmärrä miten rodun kotimaassa voi pitkäkarvaisen collien rotumääritelmän käsittää niin, että siellä kehässä lyllertää joku ihmeellinen karvamöykky joka ei ole sulavaliikkeistä tai -linjaista paimenkoiraa nähnytkään. Myös ilme ja koko pää..äh, kamala. Näinpä sitten aivan uskomattoman kauniin nöffin ryhmäkehässä, ja lopulta BIS-kehässä. En edes tiennyt että ko. rodulla voi olla niin valtavan kauniit liikkeet kuin tällä yksilöllä. Muutenkin tosi kaunis ja liioittelematon jätti.
Ostin alkuviikosta Vanulle lahjaksi nahkahihnan, ihan ensimmäisen ever. Minun käteeni jopa tuollainen pyörönahkahihna kuitenkin on jotenkin painava, mutta onhan se aika makee. Oon niin tottunut noihin kevyisiin naruihin että varmaan vaan vaatii vähän totuttelua. Tämän lisäksi Vanu sai tänään pienen herkkukakun joka oli lähinnä nakista ja ceasar-folioruuasta kehitetty. Oodi sai myös, me ihmiset jätettiin väliin.
Ja paras lahja oli varmaan n. 45min narupalloilua jäällä. Enpä tiedä mikä tekisi Vanusta onnellisempaa. Tässä vähän materiaalia.
Tässä matkalla kohteeseen, Oodi myös
Oodi kera pallon, jota heittelin sille ilman Vanun häsläystä. Vanulla oli etäämmällä omat pallopelinsä
Tätä mieltä oli Oodi
Jossain jotain, as usual
Vanu posettamassa, tämä kuva keskiviikolta kylläkin. Mutta on Vanulin virallinen 7v-kuva! Niin kovin rakas "mummeli", toivottavasti meillä on edessä vielä vähintään saman verran vuosia yhdessä.
Nyt toivoisi että olisi Nuu vielä hoidossa! Aurinkoa meinaan piisaa. Olemme taas hilluneet jäällä, vaikka pariin viikkoon sinne ei uskaltanutkaan mennä. Ei tosin missään pitkällä olla vieläkään, mutta tuossa mukavasti rannan tuntumassa. Eli siis, jää on ehkäpä nyt parhaimmillaan! Vähän turhan liukasta tosin, jos hiukka sataisi lunta päälle niin olisi ihan bueno. Enpä nyt kuitenkaan lunta enää toivo, enemmänkin toivon että tulis vaan se kevät.
Minäkin olen viimein toipunut flunssasta, tänään huomioin vielä että hiukka on nasaalia puhe, mutta olo on ollut jo viikon ihan normaali. Väsyneempi kuin yleensä toki, mutta noin muuten, ja eiköhän se väsymyskin siitä kohta helpota.
Vanulle ja Oodille tahdoin antaa kunnon täyshoitopäivän, eli leikattiin kynnet, trimmattiin ja pestiin. Föönillä kuivaus ja valmis! Oodilla on ihan kammot kynnet, ne kasvavat järjetöntä vauhtia siinä missä Vanun kynsille en yleensä joudu paljoakaan tekemään. Oodi on myös ensimmäinen mustakynsinen eläin jonka kynsiä olen leikannut, siltä löytyy niitä kaksi ja aina olen vaan jotenkin tosi varovainen niiden kanssa kun ei näy sitä suonta. Olisi kamalaa leikata liikaa, niinkin kävi joskus edesmenneen kultsun kanssa. Mutta niin, Oodi on taas ihan pallon näköinen koska sen turkinkasvatus on kesken, mutta sitä karvaa on sitten järjettömän tiheästi. Tiedä millaista puuhkaa tuo taas kesälle meinaa...huoh. Itsellä reidet ihan kipeänä pesuoperaatiosta, pitäsi varmaan tehdä jotain sellaisia jumppaliikkeitä välillä ettei menisi ihan tähän kuntoon parin koiranpesun jälkeen!
Tiian kanssa oltiin tiistaina siis jäällä, Kale oli vakuuttunut siitä että Vanulla varpisti olisi vielä juoksut. Vanu kovasti antoi palautetta mutta eipäs poika uskonut joten joutui sitten olemaan hihnassa, eli Kalesta ei kovin paljon ole materiaalia.
Tässä pallo-Oodeli
Ja Vanu pallojahdissa
Unna jahtasi tennispallon lisäksi myös lapasia
Success!
Unna ja Kale
Puudeli osaa istua
Olen itsekseni nyt aamupäivisin yrittänyt ottaa kuvia, mutta on se yksin jotenkin hankalaa. Pääkuvia siis lähinnä on tullut kortille
Tässä vielä tältä aamulta Puudelin nassu
Maaliskuun toista mennään ja jotenkin mystisesti juuri eilen, ekana päivänä, oli ihan kevät. Ihmettelin aamulenkillä että miten on jotenkin erikoinen ilma, ja iltapäivällä tajusin katsoa tuota mittaria ja siinä luki +5! Tänäänkin aamulenkillä paistoi aurinko ja voi jummi kuinka lämpimästi. Aivan loistavaa. Ei edes niin haittaa nuo tiet, jotka päivällä siis sulavat vetisiksi ja iltaa myöten sitten jäätyvät, koskapa investoin Icebugeihin. Ainoa noissa on vaan että sisätiloissa niillä ei voi kävellä yhtään, onneksi meillä on paljon mattoja lattiassa niin ei parkettiin tule jälkiä. Siltikin laitan kengät yleensä suht vaivalloisesti jalkaan vasta tuolla alimmassa kerroksessa ettei tule jälkiä hissiin tai käytävään.
Meillä on nyt kaikki sitten juosseet, tai no, Vanulla on vielä vähän kesken. Oodi juoksi tosiaan heti tammikuussa, siihen väliin kerkesi vanhempien corgi, sitten Nuu juoksi ja no, Vanu aloitti about 2 viikkoa sitten. Mun huomaamatta, taas. Kesällä sain sen juoksut heti alusta kiinni, mutta se on niin pirun siisti eläin ettei siitä kyllä huomaa ellei osaa vartavasten katsoa, enkä oikein olettanut että se ihan vielä juoksisi. Nyt tosiaan sitten tärpit meneillään, ja ovat taas sitä luokkaa, että sterilointi tulee kyseeseen kyllä varmaan vuoden sisään. Jos juoksujen alku oli vaikea huomata, niin nämä tärpit ovat sitten suorastaan raivostuttavat. Eilen puoli kuuden aikaan aamulla Vanu tuli sänkyyn makaamaan, läähätti, vinkui ja kun käskin nukkumaan, pisti päänsä kyllä alas, mutta jokaisen uloshengityksen aikana se päästi sellaisen urinaäänen...tätä bouttirallaa vartti ja mentiin ulos, sitten taas sisään ja seuraava tunti taas levotonta mesoamista. Minä oikeasti aattelin että sillä on joku pahasti vialla, mutta ei, juoksut vaan. Oodikin on saanut osansa, nyt muutamana aamuna sen makoillessa tuolla nukkamatolla, on Vanu tullut sen eteen seisomaan ja kääntelemään häntäänsä.
Mutta on tämä alkuvuosi tuonut ihaniakin juttuja tullessaan. Mainitsin joskus tuossa mahdollisesta lisäyksestä meidän collieporukkaan, ja kaiketi voin nyt sen verta paljastaa että pentu on maailmassa ja voi hyvin. Sinin Veli on siis saamassa "pikkuveljen", trikkiuroksen. Pikkuherrasta lähemmin sitten kun olemme käyneet sitä ja sisaruksiaan ihastelemassa, mutta sen verran voin sanoa, että on hyvin odotettu pentu yhdistelmästä johon iskin silmäni jo aikapäiviä ennen kuin edes tiesin että Sini olisi toista collieta vailla. Meille ei toki trikkiurosta voi tulla vielä useaan vuoteen, joten aattelin koko jutun menevän ohi, mutta joskus käy näin kivasti. Ei voi muuta kuin toivoa että pentu kasvaa ja pysyy reippaana, että saa sitten muuttaa Pirkanmaalle huhtikuussa.
Hyviin, ihaniin, valtavan superloistaviin uutisiin kuuluu sekin, että Vanulista on tulossa nyt mummo toistamiseen kun Olga-tyttärensä ultrattiin kantavaksi. Kaikkea hyvää Olgalle ja tukijoukoilleen jatkoon, so far so good! Ja Oodeli-Puudeliakin voin kai sitten sanoa Puudeli-tädiksi.
Koska en ole saanut mitään järkeviä kuvia lähiaikoina, laitetaan tähän kaksi Nuun vikoilta päiviltä Turengissa.
Tässä autetaan lumitöissä...varsin, öh, raivokkaasti
Ja tässä tosi sivistyneesti leikitään narupallolla, samalla kun Vanu ja Oodi kiljuivat pikkueteisessä kun eivät pääseet mukaan. Needless to say, porukat ei oikeen arvostaneet.
