Kevättä ilmassa

Maaliskuun toista mennään ja jotenkin mystisesti juuri eilen, ekana päivänä, oli ihan kevät. Ihmettelin aamulenkillä että miten on jotenkin erikoinen ilma, ja iltapäivällä tajusin katsoa tuota mittaria ja siinä luki +5! Tänäänkin aamulenkillä paistoi aurinko ja voi jummi kuinka lämpimästi. Aivan loistavaa. Ei edes niin haittaa nuo tiet, jotka päivällä siis sulavat vetisiksi ja iltaa myöten sitten jäätyvät, koskapa investoin Icebugeihin. Ainoa noissa on vaan että sisätiloissa niillä ei voi kävellä yhtään, onneksi meillä on paljon mattoja lattiassa niin ei parkettiin tule jälkiä. Siltikin laitan kengät yleensä suht vaivalloisesti jalkaan vasta tuolla alimmassa kerroksessa ettei tule jälkiä hissiin tai käytävään. 

Meillä on nyt kaikki sitten juosseet, tai no, Vanulla on vielä vähän kesken. Oodi juoksi tosiaan heti tammikuussa, siihen väliin kerkesi vanhempien corgi, sitten Nuu juoksi ja no, Vanu aloitti about 2 viikkoa sitten. Mun huomaamatta, taas. Kesällä sain sen juoksut heti alusta kiinni, mutta se on niin pirun siisti eläin ettei siitä kyllä huomaa ellei osaa vartavasten katsoa, enkä oikein olettanut että se ihan vielä juoksisi. Nyt tosiaan sitten tärpit meneillään, ja ovat taas sitä luokkaa, että sterilointi tulee kyseeseen kyllä varmaan vuoden sisään. Jos juoksujen alku oli vaikea huomata, niin nämä tärpit ovat sitten suorastaan raivostuttavat. Eilen puoli kuuden aikaan aamulla Vanu tuli sänkyyn makaamaan, läähätti, vinkui ja kun käskin nukkumaan, pisti päänsä kyllä alas, mutta jokaisen uloshengityksen aikana se päästi sellaisen urinaäänen...tätä bouttirallaa vartti ja mentiin ulos, sitten taas sisään ja seuraava tunti taas levotonta mesoamista. Minä oikeasti aattelin että sillä on joku pahasti vialla, mutta ei, juoksut vaan. Oodikin on saanut osansa, nyt muutamana aamuna sen makoillessa tuolla nukkamatolla, on Vanu tullut sen eteen seisomaan ja kääntelemään häntäänsä.

Mutta on tämä alkuvuosi tuonut ihaniakin juttuja tullessaan. Mainitsin joskus tuossa mahdollisesta lisäyksestä meidän collieporukkaan, ja kaiketi voin nyt sen verta paljastaa että pentu on maailmassa ja voi hyvin. Sinin Veli on siis saamassa "pikkuveljen", trikkiuroksen. Pikkuherrasta lähemmin sitten kun olemme käyneet sitä ja sisaruksiaan ihastelemassa, mutta sen verran voin sanoa, että on hyvin odotettu pentu yhdistelmästä johon iskin silmäni jo aikapäiviä ennen kuin edes tiesin että Sini olisi toista collieta vailla. Meille ei toki trikkiurosta voi tulla vielä useaan vuoteen, joten aattelin koko jutun menevän ohi, mutta joskus käy näin kivasti. Ei voi muuta kuin toivoa että pentu kasvaa ja pysyy reippaana, että saa sitten muuttaa Pirkanmaalle huhtikuussa.

Hyviin, ihaniin, valtavan superloistaviin uutisiin kuuluu sekin, että Vanulista on tulossa nyt mummo toistamiseen kun Olga-tyttärensä ultrattiin kantavaksi. Kaikkea hyvää Olgalle ja tukijoukoilleen jatkoon, so far so good! Ja Oodeli-Puudeliakin voin kai sitten sanoa Puudeli-tädiksi.

Koska en ole saanut mitään järkeviä kuvia lähiaikoina, laitetaan tähän kaksi Nuun vikoilta päiviltä Turengissa. 

Tässä autetaan lumitöissä...varsin, öh, raivokkaasti



Ja tässä tosi sivistyneesti leikitään narupallolla, samalla kun Vanu ja Oodi kiljuivat pikkueteisessä kun eivät pääseet mukaan. Needless to say, porukat ei oikeen arvostaneet.