Lisää Olgan pentuja

No huh huh mikä viikko taas ollut. Vähän yli viikko sitten oli ne Nuun lonkka- ja kyynärhommelit ja sen jälkeen allekirjoittanut hengaili Turengissa äidin siivousapulaisena. Turengin koneella ei ole kuvankäsittelyohjelmia joten kamera jäi tyhjentämättä...pakko hankkia sinnekin joku. Tämä viikko on mennyt sitten ikkunoita pesten, minusta kuoriutui joku pesumaisteri. Turengissa kun on tuota lasipintaa ihan kiitettävästi. 


Vanu ja Oodi voivat hyvin, Oodi päätti nyt ekaa kertaa elämässään heittää turkin pois ihan oikeasti kesää vasten. Olen tästä asiasta tosi hyvilläni, näin sen pitäs mennäkin. Vanu saisi kyllä seurata perässä mutta mitään merkkejä moisesta ei ole, tukka pysyy visusti päällä. 

Olin lauantaina Katjan luona taas ihailemassa vaavoja. Olgan pennut täyttivät eilen 7vk ja alkavat hiljalleen muuttaa omiin koteihinsa. Mutta voi kun ne taas olivat niin ihania.


Täs olis nassukuvat kaikista


Arnold




Aramis



Apollo



Adele



Armida 





Apollo istuksii





Adele seisoo





Pari Armia








Kiitos taas tuhannesti, että sain tulla vielä katteleen pentuja ennenkun ne lähtee meneen. Toivottavasti ainakin osaan törmää myöhemminkin, olishan kiva. Armiin nyt ainaskin kun jää äitinsä huomaan asustamaan.


Tässä vielä väsynyt Puudeli antiikkisohvalla. Kyl on siivous rankkaa. Ja vois olla viisasta taas leikata tassukarvat. Johan siitä on pari viikkoa.



 

Nuu

Nuun kanssa käytiin tänään Mevetissä. Ajeltiin ruuhkaa vastaan Helsinkiin siis, ja hetken häröiltyäni jossain valtavassa liikenneympyrässä päästiin jo perillekin. Kiitos navigaattorin.

Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta kyllä sitä vois joskus vähän muutakin ajatella kuin sitä pahinta. Oikeastaan koko Nuun elämän oon sitä tuijotellut ja yrittänyt päätellä sen liikkeistä tai jostain että onko sillä nyt huonot vai hyvät lonkat...ja tietenkin koska se niin monella tapaa on aivan ihastuttava koira, jossain vaiheessa ajattelin että on siinä jotain vikaa oltava.

Siinä sitten ajelessani mietin, että voi luoja, lonkat, olkaa edes C:t että Nuu saa silti elää ihan normaalin ja hyvän elämän. 

Eihän tuo nyt paperilla pahalta näytä. Mutta kun sillä on niin paljon siellä ulkomaisia koiriakin! Vanhemmilla molemmilla B:t. Ja sitten taas...kuinka monilla A/A-yhdistelmäpennuilla on kuitenkin lonkissa häikkää. Eilen lenkillä Emilian kanssa vaan puhuttiin, että ei tätä voi järkeillä. Tarvii vaan toivoa että kaikki on hyvin.

Ja no. Axelsonin sedän takaa kun ruudulta katselin Nuun kuvia, niin kyllä hymyilytti. A/A, 0/0 olivat arviot ennen kuvien lähettämistä eteenpäin. 

Olen niin onnellinen! Nuu! Rakas Nuu!

No joo joo, odotetaan kennelliiton mielipide. Mutta pääasia on se, että nyt joka tapauksessa sen lonkat ja kyynärät ovat terveet.



 

Jalo 12vk

Tampereen kv on ohi, hyvin tuloksin. Nuu oli kivalla arvostelulla nuorissa ERI ilman sijoitusta, Veli ERI1 neljän nuoren uroksen joukosta ainoana ERIn saaneena. SA kuitenkin jäi saamatta joten meidän matka tyssäsi sitten siihen. Arvostelut unohdin kirjoittaa ylös joten lisäilen ne blogiin kunhan käsiini saan.

Näyttelyn jälkeen lähdettiin Velin, Jalon ja minun koirieni kanssa metsään. Jalo oli aivan taivaassa, siellä se seuraili Veliä joka paikkaan ja uumoilin että sitä pitäisi purojen yli nostaa tai auttaa ryteikössä...vielä mitä, ei se mitään apuja tarvinnut vaan tuli kyllä koko matkan ihan itse! Ei ole mikään hirveän..kevyt ja pieni 12-viikkoinen.



Velin kanssa painiminen oli jatkuvaa ja suunnilleen tämän näköistä



Jalo jäi välillä posettelemaan kiville. Tässä kiven luona ollut keppi ei näkynyt haittaavan menoa..



Seisomakuvaa siitä saa vielä metsästää, koska meno on sitten muutoin tällaista






No, tuutteko sieltä, tuumaa Jalonen




Jalo ja Veli. Ihan sattumaräpsäisy, ne onkin yleensä niitä parhaita.

Olgan pupsit ja Oodin mukelo

Olipahan kuulkaa taas viikonloppu. Tai siis jo torstaina nappasin Emilialta Nuun mukaan Turenkiin kun Emmi läksi Naken kanssa Tanskaan näyttelemään, ja Nuukki hengaili sit meillä laumanjatkona tiistaihin. Kivaa oli, Nuu sai välillä sellaisia vartin kestäviä hepulikohtauksia. Oodi ja Vanu lähinnä tuijottivat sitä hämmentyneinä, mutta parina viimeisenä päivänä Oodi heittäytyi yhtä aivottomaksi ja painelivat sitten yhdessä pitkin metsiä. Illat oli aika hiljaisia, voin sanoo. Aamulla toki Nuu sitten herätti viimestään puoli ysi. 

Mutta! Maanantaina pääsin Katjalle katselemaan Vanun Olga-tyttären lapsia. Voihan kiesus miten suloisia, ihania ja kauniita ne ovat.

Joten aloitetaan pennuista. Niitä on siis viisi, 3 trikkipoikaa ja 2 merlesiskoaan. 

Tässä Black Sara's Arnold





Black Sara's Aramis




Ja tätä mietin, jotta kuka on, mutta kaiketi on Black Sara's Apollo? Korjatkaa jos ei o!



Black Sara's Adele



Ja Black Sara's Armida



Nurmella oli kiva liikuskella





Ja istuskella



Armi ja sininen silmä





Suloinen Adele














Ja Armi. Joka muuten näyttää tosi paljon samalta kuin Puudeli-täti vauvana








Armi ja taitaapi olla Aramis?





Tässä vielä yksi Armi






Aivan superihanat pennut on Olga pyöräyttänyt. <3


Ja eilen sitten otin kamerankin mukaan lenkille, aivan hävettää kuinka vähän jaksoin kantaa sitä mukana kun olis ollut nyt hyvä tilaisuus ottaa Nuusta miljoona räpsyä. Nyt tyytyminen on näihin





Ja kukapas se siinä, Puudl. 





Son muuten ihanaa tuo lumi, tuumaa Nuu





Ja sit hetkeä myöhemmin mutsinsa.