Näyttelyn jälkeen lähdettiin Velin, Jalon ja minun koirieni kanssa metsään. Jalo oli aivan taivaassa, siellä se seuraili Veliä joka paikkaan ja uumoilin että sitä pitäisi purojen yli nostaa tai auttaa ryteikössä...vielä mitä, ei se mitään apuja tarvinnut vaan tuli kyllä koko matkan ihan itse! Ei ole mikään hirveän..kevyt ja pieni 12-viikkoinen.
Velin kanssa painiminen oli jatkuvaa ja suunnilleen tämän näköistä
Jalo jäi välillä posettelemaan kiville. Tässä kiven luona ollut keppi ei näkynyt haittaavan menoa..
Seisomakuvaa siitä saa vielä metsästää, koska meno on sitten muutoin tällaista
No, tuutteko sieltä, tuumaa Jalonen
Jalo ja Veli. Ihan sattumaräpsäisy, ne onkin yleensä niitä parhaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti