Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta kyllä sitä vois joskus vähän muutakin ajatella kuin sitä pahinta. Oikeastaan koko Nuun elämän oon sitä tuijotellut ja yrittänyt päätellä sen liikkeistä tai jostain että onko sillä nyt huonot vai hyvät lonkat...ja tietenkin koska se niin monella tapaa on aivan ihastuttava koira, jossain vaiheessa ajattelin että on siinä jotain vikaa oltava.
Siinä sitten ajelessani mietin, että voi luoja, lonkat, olkaa edes C:t että Nuu saa silti elää ihan normaalin ja hyvän elämän.
Eihän tuo nyt paperilla pahalta näytä. Mutta kun sillä on niin paljon siellä ulkomaisia koiriakin! Vanhemmilla molemmilla B:t. Ja sitten taas...kuinka monilla A/A-yhdistelmäpennuilla on kuitenkin lonkissa häikkää. Eilen lenkillä Emilian kanssa vaan puhuttiin, että ei tätä voi järkeillä. Tarvii vaan toivoa että kaikki on hyvin.
Ja no. Axelsonin sedän takaa kun ruudulta katselin Nuun kuvia, niin kyllä hymyilytti. A/A, 0/0 olivat arviot ennen kuvien lähettämistä eteenpäin.
Olen niin onnellinen! Nuu! Rakas Nuu!
No joo joo, odotetaan kennelliiton mielipide. Mutta pääasia on se, että nyt joka tapauksessa sen lonkat ja kyynärät ovat terveet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti