skip to main |
skip to sidebar
No niin. Eilen se sitten tapahtui, eli lähdimme noutamaan pikkuista, tai ei nyt oikeastaan niin pikkuista, trikkipoikaa Pietarsaaresta. Matkalla mukana myös Veli, ettei tulisi niin pitkää yksinoloa kotona, joten siellä se oli auton takaosassa hengailemassa. Taukopaikoilla hengailin sitten sen kanssa kaikilla mahdollisilla ruoho-alueilla, jos niitä nyt siksi voi sanoa...oli meinaan kylmä ja lunta sateli matkan aikana siellä täällä.
Päämäärässä meitä vastaan tuli lauma aikuisia koiria ja jossain niiden alla puikkelehti päivän tähti, eli trikkipoika Jalo. Nostin sen syliin ja voi miten se olikaan kahdessa viikossa kasvanut. Valtava pallo. Jolla varsin terävät hampaat. Siskonsa olivat jo lähteneet, mutta leikkikamuista ei ainakaan ollut puutetta. Tosi reipas ja jotenkin mistään hämääntymätön pentu.
Eipäs siinä, juotiin kahvit ja Sini allekirjoitteli paprut, hetken aikaa Jalo vielä leikki laumansa kanssa pihalla ja sitten alkoi meidän reissu kohti Tamperetta. Minä istuin eka Jalon kanssa takapenkillä, Velin piipatessa innoissaan koiraverkon takana. Eka Jaloa hiukka tärisytti, mutta about parin minsan päästä se nukahti ja kun taas muutamien minuuttien jälkeen heräsi uudestaan, tärinät olivat poissa ja se tutki ympäristöään jo varsin suurella mielenkiinnolla. Lopulta se nukahti taas, tällä kertaa Sinin laukkuun.
Taukopaikalla Sini kävi hakemassa hampparin jota söi sitten takapenkillä, ja siitäkös Jalo olikin sitten superkiinnostunut. Suu aukeni jo uhkaavasti hampurilaista kohti, mutta turha yritys. Kun lähdettiin taas matkaan, se meni takapenkin jalkatilojen välissä olevalle korokkeelle nukkumaan. Aika pitkään se vetelikin tirsoja, kunnes sitten heräili ja Sini nosti sen katselemaan Veliä verkon läpi. Minä jäin sitten Tampereelle kun sinne saavuttiin ja Sini, Riku ja koirakaksikkonsa matkasi Lempäälään.
Matkalta on vaan yksi kuva, vähän epäselvä joten pahoittelen! Oli jo kerennyt vähän hämärtyä ja kuva on otettu autossa
Siinä se, Jalo 7 viikkoa ja kolme päivää. Jalolla on muuten terveet paperit, mutta pieni crd silmissä, joka luultavasti on aikuissilmätarkastukseen peittynyt. Tosi reipas ja temperamenttinen tuntui olevan, mutta niinpä se on että time will tell että millainen siitä sitten lopulta kasvaa. Alku on ainakin hieno.
Lisää kuvia Jalosta on luvassa viikonloppuna kun käyn sitä tsekkailemassa.
Vanun synttäripäivä oli kaunis ja aurinkoinen ja mukavan lämminkin. Vanuhan sai siis jo viikko sitten synttärikylvetyksen ja trimmauksen että on nyt sitten puhdas ja takuton. Ei toki kauaa, rapa alkaa kohta roiskua, kuvittelisin. Pesin Vanun pari kertaa tässä puolen vuoden sisään mäntysuovalla kun lueskelin että sitä monet käyttävät. No joo, koira tuoksui kesältä ja kuivui tosi nopeasti, mutta huomasin ettei se ollut turkille kuitenkaan hyvää. Jotenkin erikoisesti kuivatti ja Vanun turkki oli jo sitten parin kuukauden päästä sen näköinen ettei se ollut pesua nähnytkään... No, nyt sitten tajusin virheeni ja pestiin taas tutulla turvallisella Ring 5:lla, ja eron kyllä todella huomaa. Oodin turkille tuntuu olevan suht sama millä sen pesee, se pysyy tuollaisena liukkaana ja puhtaana kauan. Tosi erilaiset karvanlaadut näillä, tosin kummallakaan ei mitään höttöpehmoa. Oodin turkki olisi tosi helppohoitoinen jos sitä ei välillä olisi niin hirveästi.
Tämä oli myös Crufts-viikonloppu, ja katselin aika intohimoisesti ryhmät joka ilta. Nahkacollie oli tuttu Suomenkin kehistä ja toki äärettömän nätti, mutta samaa ei voi sanoa pitkisversiosta. En oikein ymmärrä miten rodun kotimaassa voi pitkäkarvaisen collien rotumääritelmän käsittää niin, että siellä kehässä lyllertää joku ihmeellinen karvamöykky joka ei ole sulavaliikkeistä tai -linjaista paimenkoiraa nähnytkään. Myös ilme ja koko pää..äh, kamala. Näinpä sitten aivan uskomattoman kauniin nöffin ryhmäkehässä, ja lopulta BIS-kehässä. En edes tiennyt että ko. rodulla voi olla niin valtavan kauniit liikkeet kuin tällä yksilöllä. Muutenkin tosi kaunis ja liioittelematon jätti.
Ostin alkuviikosta Vanulle lahjaksi nahkahihnan, ihan ensimmäisen ever. Minun käteeni jopa tuollainen pyörönahkahihna kuitenkin on jotenkin painava, mutta onhan se aika makee. Oon niin tottunut noihin kevyisiin naruihin että varmaan vaan vaatii vähän totuttelua. Tämän lisäksi Vanu sai tänään pienen herkkukakun joka oli lähinnä nakista ja ceasar-folioruuasta kehitetty. Oodi sai myös, me ihmiset jätettiin väliin.
Ja paras lahja oli varmaan n. 45min narupalloilua jäällä. Enpä tiedä mikä tekisi Vanusta onnellisempaa. Tässä vähän materiaalia.
Tässä matkalla kohteeseen, Oodi myös
Oodi kera pallon, jota heittelin sille ilman Vanun häsläystä. Vanulla oli etäämmällä omat pallopelinsä
Tätä mieltä oli Oodi
Jossain jotain, as usual
Vanu posettamassa, tämä kuva keskiviikolta kylläkin. Mutta on Vanulin virallinen 7v-kuva! Niin kovin rakas "mummeli", toivottavasti meillä on edessä vielä vähintään saman verran vuosia yhdessä.
Nyt toivoisi että olisi Nuu vielä hoidossa! Aurinkoa meinaan piisaa. Olemme taas hilluneet jäällä, vaikka pariin viikkoon sinne ei uskaltanutkaan mennä. Ei tosin missään pitkällä olla vieläkään, mutta tuossa mukavasti rannan tuntumassa. Eli siis, jää on ehkäpä nyt parhaimmillaan! Vähän turhan liukasta tosin, jos hiukka sataisi lunta päälle niin olisi ihan bueno. Enpä nyt kuitenkaan lunta enää toivo, enemmänkin toivon että tulis vaan se kevät.
Minäkin olen viimein toipunut flunssasta, tänään huomioin vielä että hiukka on nasaalia puhe, mutta olo on ollut jo viikon ihan normaali. Väsyneempi kuin yleensä toki, mutta noin muuten, ja eiköhän se väsymyskin siitä kohta helpota.
Vanulle ja Oodille tahdoin antaa kunnon täyshoitopäivän, eli leikattiin kynnet, trimmattiin ja pestiin. Föönillä kuivaus ja valmis! Oodilla on ihan kammot kynnet, ne kasvavat järjetöntä vauhtia siinä missä Vanun kynsille en yleensä joudu paljoakaan tekemään. Oodi on myös ensimmäinen mustakynsinen eläin jonka kynsiä olen leikannut, siltä löytyy niitä kaksi ja aina olen vaan jotenkin tosi varovainen niiden kanssa kun ei näy sitä suonta. Olisi kamalaa leikata liikaa, niinkin kävi joskus edesmenneen kultsun kanssa. Mutta niin, Oodi on taas ihan pallon näköinen koska sen turkinkasvatus on kesken, mutta sitä karvaa on sitten järjettömän tiheästi. Tiedä millaista puuhkaa tuo taas kesälle meinaa...huoh. Itsellä reidet ihan kipeänä pesuoperaatiosta, pitäsi varmaan tehdä jotain sellaisia jumppaliikkeitä välillä ettei menisi ihan tähän kuntoon parin koiranpesun jälkeen!
Tiian kanssa oltiin tiistaina siis jäällä, Kale oli vakuuttunut siitä että Vanulla varpisti olisi vielä juoksut. Vanu kovasti antoi palautetta mutta eipäs poika uskonut joten joutui sitten olemaan hihnassa, eli Kalesta ei kovin paljon ole materiaalia.
Tässä pallo-Oodeli
Ja Vanu pallojahdissa
Unna jahtasi tennispallon lisäksi myös lapasia
Success!
Unna ja Kale
Puudeli osaa istua
Olen itsekseni nyt aamupäivisin yrittänyt ottaa kuvia, mutta on se yksin jotenkin hankalaa. Pääkuvia siis lähinnä on tullut kortille
Tässä vielä tältä aamulta Puudelin nassu
