skip to main |
skip to sidebar
Sataa, sataa, sataa. Eilen kastuimme kaikilla lenkeillä ja viime viikolla metsään mennessämme Oodi ei meinanut tulla autosta ulos kun satoi niin kovaa. Rassukka. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että kodistamme on tullut ajoittainen hiekkalaatikko. Ihan sama kuinka paljon noita koiria puunaan suihkussa tai imuroin lattioita, sitä hiekkaa vaan riittää. Se jaksaa vielä kuudenkin collienomistamisvuoden jälkeen ihmetyttää, että kuinka sitä voikin olla niin paljon. Sängystäkin sitä välillä löytyy, koska Vanu kaivautuu peittojen väliin silloin harvoin kun tahtoo siellä nukkua. Siltikään en ole koirilta sänkyä kieltämässä, Oodi nukkuu aina minun kanssani. Vanu yleensä mieluummin lattialla tai sohvalla. Hassua, koska silloin pienempänä Oodi ei viihtynyt sängyssä yhtään.
Oodilla ja Vanulla on nyt myös uusi Ihana Ihminen niiden elämässä, eli meillä useimpina viikonloppuina vieraileva mies. Ne suhtautuvat siihen yhtä suurella tunteen palolla kuin veljeeni. Jessus sitä kontroloimatonta iloa, en ole kehdannut ottaa koiria mukaan juna-asemalle kun niistä lähtee niin jumalaton meteli. Hupaisinta oli kun olimme sitä kerran viemässä junalle ja se kävi ostamassa lipun minun odotellessa auton luona koirien kanssa. Se oli poissa kokonaista 3 minuuttia, mutta silti vastaanotto oli riemua täynnä. Hupsut.
Mutta siis, tänäänkin olimme metsässä, minulla oli kamera mukana koska halusin todistusaineistoa nuun karvattomuudesta. Minua harmittaa etten antanut Emilian kyniä sitä sinne Nokian näyttelyyn, se näyttää nyt paljon, paljon kivemmalta kun turkkia on tasaisesti sen kropassa, eikä enää niin että keskivartalossa ei mitään, kauluksessa jonkin verran ja takaosassa KAIKKI. Mutta, sateessa ja pimeydessä ei oikein mitään kivaa kokovartalokuvaa. Tässä siis meidän kuvasaalis tänään.
Eli siis, Nuun pää
Lenkintäyteinen viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään, minäkin joudun takaisin luentosaleihin istuskelemaan huomenna, joten heippa vaan, kesä. Mutta kyllä, syksy on myös ihanaa.
Eli lenkkeilty on, Emilian, Sinin sekä Tiian kanssa. Kuvasaastetta seuraa:
Tässä on Veli, 1v. Hällon karvanlähtö, aivan kuin siskollaan. Nuu on muuten aivan kalju nykyään, kulkee mutsinsa jalanjäljissä, kun kerran tiputetaan karvaa niin heitetään mäkeen koko turkki...
Veli ja Velin keppi
Velin nassukka
Veli tuijottelemassa systeriä. Veli jäi nyt sitten ainoaksi koiraksi kun Velin "isoveli", eli Sinin Otto-dalmis suruksemme joutui tästä maailmasta lähtemään. Velillä on onneksi seuraa kovasti siskostaan ja Tiian Unna-pennusta.
Lenkillämme eilen olimme vain Sinin kanssa matkassa, ja yhtäkkiä mulla meni laskut aivan sekaisin. Paikalla oli nimittäin 3 merlenarttua! Se kolmas oli Emilian kanssa metsässä ollut Nuu. Se oli meitä jäljittänyt, ja kun kuuli haukkua niin se oli ollut viimeinen pisara, se rynnisti meidän tykö leikkimään veljensä kanssa. Lähti tosin aika pian takaisin etsimään omaa lenkkiporukkaansa.
Ja kukas se tässä. No, Vanu-mummo!
Vanu on taas syksyä kohti reipastunut hirmuisesti, kesäkuumalla se ei ehkä aktiivisin collie ole.
Kale ja Unna
Vauhti-Unna
Unnan posetus, kieli pakollinen.
Unna osaa
Ja tässä sitten Oodi, 3v. Isäänsä tulee, sanoisin.
Oodi on tänä kesänä ollut kauneimmillaan. Pidän Oodista todella, todella paljon, harmillisesti meidän näyttelyuraamme vaikeuttaa Oodin hammaspuutos. Siltä puuttuu p1 ja p2 hampaat. Mutta on se silti minulle maailman ihanin Puudeli.
Nuun kanssa oltiin Nokian ryhmiksessä tänään, Nuu on aivan karvaton ja hapsuton, ja nyt Emilialla on sitten lupa kyniä se lopullisesti. Meidän näyttelyt on sitten tältä erää tässä, ensi vuonna uusin kujein! Ja turkein, toivottavasti. Myös Nuun siskopuoli oli paikalla, suloinen kuin mikä oli hän.
Nuu oli siis ERI, arvostelu as follows:
Correct line(?). Good bones. Correct topline. Enough developed body. Enough angulated in front. Could be better behind. Feminine head; Correct lines but deep in skull. Enough coat for age. Movement Ok. Good temperament. Showing well.
Tuomari: Dina Korna, Viro.
Ollaan Emilian kanssa nyt tarvottu tuolla metsissä ihan kiitettävästi, juuri tulin himaan meidän parituntiselta samoilulta. Kuuma on vieläkin, ja koirien kielet pitkiä melkein koko lenkin ajan, varsinkin Nacun ja Nuun, joiden mälläys ei tunnu loppuvan ollenkaan. No, kohta tulee syksy (ja hirvikärpäset!) niin eiköhän tämä ilmakin viilene. Itse pidän juuri kevään ja syksyn lenkeistä eniten, ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Oodi ei vieläkään ole irrottanut turkistaan, vaikka se on joka syksy vetänyt itsensä ihan kaljuksi. Karvaa kyllä tiputtelee, mutta noinko johtuisi ruokavaliostaan, että turkki ei vaan lähde enää niin. Kuka ties, tässä kuitenkin tämän päivän satoa.
Nacu hyökkää.
Lopputulos tämä
Tässä vähän lisää esimerkkiä
Tässä aika hyvä yhteenveto meidän lenkkeilystä, ja miltä se yleensä näyttää
Sitten minusta kivat kuvat Nuusta
Nuun pää
Ja koko Nuu
Tässä sitten minun tytöt, eli Oodi ja Vanu
Ja jotkut asiat ne ei ikinä muutu vaan pysyvät samana vuodesta toiseen.
Kamera on pysynyt aika visusti nyt laukussa viimeajat, mutta nyt pikkuhiljaa voisin alkaa sitäkin ottaa käyttöön lomailemisesta.
Heinäkuun neljäs täyttivät Vanun muupsit 3 vuotta. Oodikin siis toki. Se sai herkkuruokaa ja nakkeja, samoin toki Vanuliini, joka silloin sen kovimman työn teki. Ja siitä sitten kaksi vuotta ja pari viikkoa myöhemmin (23.7.) synnytti Oodi omat kakaransa, joten nyt nekin ovat sitten vuoden iässä! Onnittelut!
Tässä Nuu 1v ja Oodi 3v
Ja Nuun vuosinassu!
Olen nyt palautunut Tampereelle kesälaitumilta, joten lenkkeilyä kamujen kanssa luvassa normimalliin. Kuviakin siis, taas! Näyttelyistä olemme menossa Nokialle 20.8. ja sitten Hyvinkään näyttelyyn syyskuussa. Nuu tosin pudottaa jo turkkia, mutta mitäpä siitä, mennään anyway.
