skip to main |
skip to sidebar
Tätä mietittiin äidin kanssa toissapäivänä kun hytistiin mökin terassilla. Tokihan tämä kesä nyt ei muutenkaan hirveän lämmin ole ollut, aika aktiivisessa käytössä on mökillä olleet villapaidat ja välihousut. No shit, saari-ilmasto on vähän sellaista. Jos maalla on se 18-19 niin voi tuntuakin vielä ihan oklta, mutta samat asteet meidän saarella pienessä tuulessa tuntuvat aika kylmiltä. Perjantai oli kyllä varmaan jonkin asteinen ennätys, 12 astetta maksimissaan.
Koirat ovat tietenkin tykänneet. Oodi on kasvattanut aika kivan turkin nyt syksylle, Vanu toki vieläkin omaansa tiputtelee, mutta hämmentävästi ei enää niin paljon kuin pari viikkoa sitten. Eli en nyt sitten tiedä aikooko se kuitenkaan ihan bikinitsiksiksi vai ei. Ehkä ei, mutta pesen sen nyt kuitenkin ennen kuin palaamme Tampereelle.
Monilta osin tämä kesä oli ihan mahtava, paras moneen vuoteen. Olimme mökillä enemmän kai kuin koskaan, ja ruvettiin äidin kanssa Itsenäisiksi Naisiksi, eli opettelin ajamaan venettä, käyttämään moottorisahaa ja kävimme isän kielloista huolimatta ostamassa uuden oksasilppurin joka on ollut kovassa käytössä. Eli ihana kesä äidin ja koirien kanssa, uskoakseni tulen vaalimaan tätä muistoa loppuelämäni.
Näyttelyrintamalla kesä oli aika hiljainen, vähän muuta oli suunniteltu, mutta nuo nuoret päättivät molemmat luopua turkeistaan kesäksi. Vähän mulla oli kutinaa viedä Oodi kehään, mutta olihan sekin ihan kalju suurimman osan ajasta. Vanua joskus mietin viedä sitten vetskukehiin, nättihän se on kuin mikä, mutta pystykorvaisena on elellyt jo monta vuotta ja sellaisena pysykööt. Sen toinen korva on mysisesti alkanut kyllä lerpattaa enemmän kuin ennen, mutta se nyt ei paljon lohduta kun toinen on pystympi kuin ikinä. Mutta siis, nuorten luokista Veli ja Nuu selviytyvät kunnialla ja tulihan se Nuun eka SA:kin erkkarissa viimein!
Mutta siis, viime torstaina matkasimme äidin kanssa mökille kera koirien. Illalla hain vielä Sinin pojat messiin joten siellä sitten nökötettiin saaressa kera viiden koiran. Kierrettiin koirien kanssa saarta hyvinkin aktiivisesti, kivaa oli. Veli on päättänyt lakata nöyristelemästä kumpaakaan narttua ja on jopa alkanut vähän röyhkeäksi, arvata saattaa että Vanu ei ollut ihan messissä tässä. On tuo laumaelämä ihan mielenkiintoista seurata. Jalolla on onneksi itsesuojeluvaisto aika vahva, ja vaikka se leikkiikin noiden narttujen kanssa ihan normisti, pysyy se poissa niiden tieltä noin muuten.
Tässä nyt sitten Jalon, n. 6kk pää
Ja loppukroppa, Emilian kanssa aletaan nyt työstää sen näyttelyasentoa. Oli jo pimeä, hence kiiluvat silmät eikä kuva muutenkaan ole mikään valtavan hyvä, mutta antaa jotain osviittaa
Ja kattokaas kuka me nähtiin! NUUDELI!
Vanu-mummo saarella. Vanu nukkui taas yönsä mun vanhempien ja corgin kanssa toisessa mökissä. Sitten kun vein pojat kotiin ja oltiin vielä yö äidin kanssa saarella, meni Vanu automaattisesti niiden mökkiin nukkumaan eikä edes tullut mun ja Oodin kanssa vaikka huutelin. Petturi!
Poikien meno jatkuu tällaisena..
Mitäpä meille kuuluu...no, ollaan oltu mökillä. Opettelin viimein ajamaan venettä ja nyt olemmekin sitten miehistä riippumattomia mökkeilijöitä kera koiralauman. Lauantaista nyt tähän keskiviikkoon oltiin viellä äidin ja koirien kanssa mökillä, mukana menossa myös tiistaihin asti Jalo ja Veli. Niillä oli taas meno päällä...hyvä luoja. Vanu ja Puudeli ovat nyt eläneet ulkokoirien elämää (paitsi yöllä) mutta niin vaan kun kotia päästiin käpräsi Oodi välittömästi nojatuoliin ja näkyy olevan tyytyväinen kotiinpaluustakin.
Kuvia olis taas pojista, olen ihan äärettömän laiska ollut kuvailemaan mitään kun kävin yksi viikendi vähän hääkuvailemassa. Eipä nuo nyt mitään erikoista ole tehnytkään tosin ja ihan samannäköisiäkin ovat kuin yleensä. Oodilla tosin on tukka kasvamaan päin ja Vanulla tietenkin alkoi nyt sitten karvanlähtöaika. Näinköhän mummo päätyy suihkuun ensi viikolla. Se olisi jo viides kerta kun Vanu pestään vuoteen, sen turkki on joiltain osin vähän ongelmallinen mitä vanhemmaksi se tulee. Rintakarvat ja housukarvat siis tykkäävät venkuroida, pesun jälkeen ovat visusti takkuuntumatta jonkin aikaa. Muutenkin joku sais kyllä selittää näitä karvajuttuja mulle. Vanulla on sellainen kova turkki niin kuin käsittääkseni colliella pitää olla, kuivuu aivan hetkessä. Oodilla taasen on sileämpi ja pehmeämpi + pidempi, siihen ei tartu ollenkaan lika, ei mene korvatakkuja lukuunottamatta takkuun ollenkaan + kasvaa silmissä. Vanulta viimeksi siistin tassut joskus talvella ja ne on vieläkin sen näköiset kuin olisin eilen ne trimmannut. Jos minulta kysytään niin Oodilla on kyllä helppohoitoisempi turkki vaikka on välillä valtaisa.
Mutta asiaa. Tässä on Jalon, 5,5 kuukautta, pää. Pitää varmaan kohta siistiä sen korvat..
Tässä Jalon kroppa, otettiin kiireessä kuvat kun oltiin lähdössä rannasta, eikä mulla edes ollut nameja. Joten tää nyt on mitä on, mutta ihan kiva tulevaisuudessa kattoa näitä kasvukuvia
Tässä taasen Velin kroppa, sillä ei ole housukarvoja enää ollenkaan. Ja tässä siis Veli 2v.
Tässä vielä laiturilta Veli ja Jalo
No niin, tätäkin nyt päivitän tulevaisuudessa enempi kun photoshoppi löytyy myös kannettavalta. Just tyhjensin vähän korttia koneelle ja tässä postauksessa onkin siis luvassa muutama kuvanen.
Mökillä ollaan, ja ollaan oltukin. Torstaina kävin hakemassa Jalon ja Velin tänne meille porukkaan mukaan, ovat saaneet siis olla vapaana täällä saaressa ja ovat tosiaan tästä ottaneet kaiken irti. Nyt tätä kirjoittaessani nukkuvat tuossa hiekalla kaikki, mutta kyllä nuo poijjaat viettävät aimo-osan päivästä riehuen keskenään. Vanu ja Oodi niitä tuijottelevat vähän kyllästyneinä, ne kun riehuvat yleensä täällä valtaosin saarenympärilenkeillämme ja sitten tässä pihassa vaan chillaavat. Ja vahtivat ympäristöä.
Josta puheen ollen...Vanulla napsahti päässä tuossa yksi päivä ja se lähti silkkiuikkupesueen perään. Lapset pakeni mutta emä ui Vanua vastaan ja teki selväksi että perääntyä ei aio, joten Vanulle tuli kiire rantaan. Mutta oli nyt sitten kolmas kerta kun Vanu ui pidemmän matkan, kaksi kertaa aiemmin on lähtenyt meidän perässä uimaan.
Pojat eivät ui, Jalo on tänään nyt ekaa kertaa kahlannut mahaan asti mutta Veliä ei kiinnosta kastua. Niille riitti kun pesin ne perjantai-iltana, vaikka sanoa täytyy että noi kaksi on paljon helpompi pestä kuin mun tyttäret.
Mutta niin, lauantaina kutsui sitten Tampereella pääerikoisnäyttely. Emilia tuli Nuun kanssa messiin, mutta aika karvattomassa kunnossa collieneitomme on. Jonkun aikaa mietimme että voiko se esiintyä ollenkaan, mutta kun katsoin Emilian ja Nuun treenausta nurmella niin aloin olla aivan vakuuttunut lopulta että niiden on mentävä. Nuu liikkuu niin kauniisti ja vaikka olikin karvaton, ei niin pahalta näyttänyt.
Aloitetaan nyt näistä Nuun kuvista. Nuu oli siis nuorissa nyt viimeistä kertaa, tässä luokassa oli kilpailemassa 7 narttua ja Nuu lopulta NUO ERI4 ja SA! Eli meni paremmin kuin ikinä, pakko olla tosi tosi onnellinen! Ja Emilia vaan on niin pro.
Arvostelu oli tosi kiva: Very good qualities over all.
Excellent balance. Well filled head. Good muzzle & skull. Well set
eyes of good color & shape. Very good ear set, but a little bit
light. Excellent body & angulation & very good substance. Not in
best coat, but this does not distract. Moves sound & free.
Velillä oli vastassa nuorissa vaan yksi muu uros, Veli luokkavoittoon ERI:llä ilman SA:ta. Arvostelu on mulla tuos jossain, mutta en nyt paikantanut sitä tässä heti. Oli kuitenkin yksi lause, kehuttiin päätä ja korvia, hyvät silmät mutta hieman vaaleat, kroppa ok, ja liikkui hyvin. Vähän olin aatellut että vois olla yksilökohtaisempi arvostelu erkkarissa mutta ehkä seuraavalla kerralla!
Tässä Nuun erkkarikuvat:
Yksilöarvostelussa
Liikkeessä
Sijoittuneena
Emilian kanssa
Ja PN-kehässä
Ja sit nuo poijjaat! Kuvia olis nimittäin!
Tällasta ovat harrastaneet
Jalomies makoilee
Tuijottelee
Ja seisoskelee
Veli Turengissa
Tässä tää normi-Jalo. Kattokaa, aikuishampaita!
Sellaista tämä nyt vähän on ollut, nihkee alku kesälle! Koirien kanssa on nyt puuhattu aika kovastikin, sillä vanhempien Corgi-rouva, Capri 10v, sairastui jotenkin mystisesti. Se vaan halusi hengata kellarissa ja vältti ihmisiä. Vaikutti niin erikoiselta että yön ennen meidän lääkärivisiittiä kävin tarkastamassa tunnin välein että se oli vielä elossa.
No, aamulla sitten Vethaus kutsui tuossa Hattulassa. Corgi pöydälle ja kun lekuri puristeli sen mahaa, Capri vinkui hervottomasti, tärisi ja kakkasi siihen pöydälle. Mä ajattelin jo tuossa vaiheessa että nyt ei kyllä ole mikään tällä koiralla hyvin ja pelkäsin ihan ultran näkymiä. Corgi siis selälleen ja mahasta pois karvat, ultrassa näkyi vähän kaikenlaista. Lähinnä eka asia oli virtsarakko, jossa oli sakkaa. Toisena sitten kohtu, joka oli alkanut kerätä nestettä. Caprista otettiin verta ja röntgenkuvatkin, sekä haima-arvot, ja kaikki oli ihan jees, joten leikkaukseksi meni. Eli kohtu ja munasarjat jäivät sinne, ja Caprin virtsarakko huuhdeltiin ja nyt se on loppuelämänsä erikoisruokavaliolla. Joka ei sille pahaa kyllä tee, hyvä vaan että loppuu sen lisäsyöttäminen ja saa tyytyä tulevaisuudessa terveellisempään ruokaan.
Se kipu johtui lähinnä kroonisesti tulehtuneesta virtsarakosta, tai näin ainakin kovasti epäilemme. Tämä huuhtelu nyt auttoi sitten siihenkin, ja toivottavasti Cappulalla on kivuttomampi loppuelämä nyt kun tiedämme että siellä tällaista häikkää on ollut. Who knows kuinka kauan, mutta siis sitä kohtuaan se ei noin varmasti ollut oireillut, sillä se oli vasta ihan alkuasetelmissa kohtutulehdusta ajatellen. Hyvä nyt kuitenkin että saatiin leikattua, tänään käytiin poistamassa tikit ja hyvä tuli! Pönttöä tuo eläin ei suostunut pitämään, tai siis olisihan sen voinut siihen pakottaa mutta tarkkailtuani sitä pari päivää päätin että pönttö saa lähteä ja tulee takas vaan jos haavaa aletaan nuolla tai jotain sellaista. Totta puhuen Caprin ruumiinrakenne olisi siltä varmaan ekstensiivisemmän nuolemiset estänyt muutenkin, mutta ei sitä selkeästi edes kiinnostanut sen auottu maha. Vanua ja Oodia sitten senkin edestä...mutta niillä nyt ei olisi ikipäivänä pokkaa mennä lähellekään Caprin massua.
Tää nytten sitten toki meinaa sitäkin että jospa opimme läksymme ja viemme Vanulin leikattavaksi ENNEN kuin sen kohtu alkaa tekemään mitään typerää. Oodi on siis kohta meidän talon ainoa kohdullinen koira! Sellaisena pysykööt nyt vielä pari vuotta.
Jaloakin olen nähnyt, mutta kameralla en sitä osoitellut kun oli vähän haipakkaa + hyttysiä. Huomenna käy nappaamassa sen matkaan ja lähden kaverin corgipupeloa moikkaamaan sen kanssa, pentu on pennulle niin paras leikkikaveri. Paitsi ehkä oikeasti Veli on Jalolle se kaikkein paras. Jalolla muuten on alkanut nyt hampit irrota, kertoi Sini tänään puhelimessa. Voi hyvänen aika kun aika lentää.
Huomenna toivottavasti mulla olis jotain kuviakin lisätä!
Tampereella kääntymässä ja tyhjäämässä kameraa. Ollut taas kreisiviikko Turengissa, ja tulin vähän postia ihmetteleen ja tosiaan viimein käsittelemään nuo Jalon kuvat viikon takaa.
Nuun tulokset oli lausuttuna eilen, tsadaa B/B ja 0/0. Tuota B/B:tä on nyt useat kummastelleet, ja Mevetissä työskentelevä Tiia sanoi jo että vie paneeliin mutta emmää, terveethän nuokin on. Ja ainaska eivät ole huonot B:t, pakko sanoa että mutsinsa B-lonkat näytti kyllä erilaisilta kuin Nuun. No, näillä mennään ja nyt varmistui sitten se ettei Nuulle voi ajatellakaan muuta kuin A-lonkkaista urosta. Tosin niin se olisi anyway ollut.
Mutta hei! Oltiin viikko sitten tuon miehen kanssa lenkillä kokoonpanolla Nuu, Veli ja Jalo. Puudeli ja Vanuli oli Turengissa hengailemassa niin sai nuoriso painaa ihan rauhassa menemään ilman mummojen ja mutsien hallintaa. Oodi on muuten ihan nahkiainen, hapsuja on jaloissa ja mahassa sekä vähän tuos rintamuksessa ja siinä se. Kyljistä ihan kalju, ei ollenkaan pohjavillaa niissä. Karu ilmestys, kuvia tulee tietty kunhan sellaisia saan.
Eli siis tässä Jalon seikkailuja. Posetusta yritettiin, mut kuulkaa tää onkin sit sellainen poika että kun kyykistyn ottaan kuvaa niin sehän ryntää syliin. Eli diilatkaa nyt näiden kanssa. Jalo on toki aivan ihana pentu, just Sini mulle jutteli kuinka helppo ja kiva se on ollut. Sisäsiistikin jo aika suurella prosentilla ja tosi kontaktinhaluinen dude.
Tämmönen mä oon ja korvani ovat arvoitus
Hyökkäys kohti keppiä
Tässä meidän upea seisomakuva...:D
Tulettekos sieltä, häh?
